Taina lähti taas viikonlopuksi sukulaistensa luo. Kale pyys kylään. Istumaan. Me varmaan lähdetään naapurikaupungin räkälään. Kalen joku tuttu on kuskina. Siellä on Rönsyilevä Ruusu soittamassa. Kale pyys mut lauantaiksikin saunaan mutta mä taidan lauantaina ottaa sivistyneesti. Saunassa voin käydä, ja käyn tänäänkin. Se Pirjo kun tulee jo aamulla mun luo. Sano käyvänsä siinä Pikin leipomossa hakemassa jotain jälkkäriä. Mä kävin siellä pari kertaa. Piki oli nyplän itse pitsinsä pöydille. Se oli oikein viihtysä paikka. Se kai halus siitä kodinomaisen.
Piki muutti josku 17-vuotiaana opiskelemaan tänne meiän kulmille. Kerran ne baarista tuli Merjan kanssa meille. Merja nukkui aamulla krapulaansa mutta Piki oli jo hereillä. Mä tein sille jauhelihakastiketta. Se söi sitä ketsupilla perunoiden kanssa. Piki oli nuorena aika ilmeetön. Sillä oli suru silmissään. Se ei koskaan puhunut vanhemmistaan enkä mä kysyny. Ei edes Merja maininnu mitään. Eikä Piki ollut jouluinakaan kotikulmillaan tai muilla lomilla. Me pyydettiin se usein meidän luokse. Ei se tullut meillekään.
Silloin kun se söi jauhelihakastiketta, se söi sen jotenkin tosi hitaasti. Kello tikitti seinällä. Mitään se ei puhunut. Katsoi vaan ulos ikkunasta. Mä näin et se oli rikki. Mentii röökille sen jälkeen. Ei se puhunu oikein mitään silloinkaan. Mä sille juttelin omenapuista. Se vaan tuijotti johonkin tyhjyyteen. Meillä oli olkkarissa Merjan vanhoja barbeja hyllyllä. Ne oli jotain keräilykappaleita kai. Piki huomas ne, ja se katteli niitä. Kysyin, että onko sillä ikävä lapsuuttaan. Se otti yhen barbin käteensä ja haro sen barbin hiuksia. Sitte se sano ettei sillä koskaan ollu barbeja. Se oli ainoa kerta kun se puhu lapsuudestaan. Mä tunsin jotain kipua silloin. Sanoin sille et se voi ottaa sen barbin omakseen. Se laittoi sen mustaan laukkuunsa. Se pukeutui aina mustaan. Se istui olohuoneessa vielä kahvin ajan. Meillä oli mun äitin tekemä pitsiliina pöydällä. Niitä samanlaisia on nyt siellä Pikin kahvilassa.
Mun pitää mennä nyt suihkuun koska oon menossa Kalelle kohta. Vaikka en mä tiedä miks mä käyn ennen saunaa suihkussa. Mun selkää särkee. Se tarvii lämpöä.
Piki muutti josku 17-vuotiaana opiskelemaan tänne meiän kulmille. Kerran ne baarista tuli Merjan kanssa meille. Merja nukkui aamulla krapulaansa mutta Piki oli jo hereillä. Mä tein sille jauhelihakastiketta. Se söi sitä ketsupilla perunoiden kanssa. Piki oli nuorena aika ilmeetön. Sillä oli suru silmissään. Se ei koskaan puhunut vanhemmistaan enkä mä kysyny. Ei edes Merja maininnu mitään. Eikä Piki ollut jouluinakaan kotikulmillaan tai muilla lomilla. Me pyydettiin se usein meidän luokse. Ei se tullut meillekään.
Silloin kun se söi jauhelihakastiketta, se söi sen jotenkin tosi hitaasti. Kello tikitti seinällä. Mitään se ei puhunut. Katsoi vaan ulos ikkunasta. Mä näin et se oli rikki. Mentii röökille sen jälkeen. Ei se puhunu oikein mitään silloinkaan. Mä sille juttelin omenapuista. Se vaan tuijotti johonkin tyhjyyteen. Meillä oli olkkarissa Merjan vanhoja barbeja hyllyllä. Ne oli jotain keräilykappaleita kai. Piki huomas ne, ja se katteli niitä. Kysyin, että onko sillä ikävä lapsuuttaan. Se otti yhen barbin käteensä ja haro sen barbin hiuksia. Sitte se sano ettei sillä koskaan ollu barbeja. Se oli ainoa kerta kun se puhu lapsuudestaan. Mä tunsin jotain kipua silloin. Sanoin sille et se voi ottaa sen barbin omakseen. Se laittoi sen mustaan laukkuunsa. Se pukeutui aina mustaan. Se istui olohuoneessa vielä kahvin ajan. Meillä oli mun äitin tekemä pitsiliina pöydällä. Niitä samanlaisia on nyt siellä Pikin kahvilassa.
Mun pitää mennä nyt suihkuun koska oon menossa Kalelle kohta. Vaikka en mä tiedä miks mä käyn ennen saunaa suihkussa. Mun selkää särkee. Se tarvii lämpöä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet hyvä kirjoittamaan ja itse ainakin tykkään näistä vanhojen aikojen kuvauksista. Nyt takasin rattiin.
Vitsi oot kyllä hyvä kirjoittamaan, tykkään lukea näitä :) Pirjolle terveiset.