Onko täällä ihmisiä, jotka ovat olleet Hgissä päiväosastolla viime aikoina? Aurorassa tai muualla? Nimenomaan masennuksen takia siis. Alkoi taas hyvin huono jakso itselläni, niin ajattelin että jos pyytäisi lähetteen. Mutta sitten taas muistin, että eipä siitä varmaan mitään iloa olisi.
Onko olemassa paikkaa, jossa masennuspotilas kohdataan empaattisesti ja yksilönä? Kunnioitetaanko ihmisen yksityisyyttä, mielipiteitä, tunteita? Entä onko paikkaa, jossa osataan ihan oikeasti tehdä jotain ihmisten tukemiseksi?
Entä onko osastoa, jossa ei kielletä kännykän käyttöä eikä nosteta aamupalalta myöhästymistä keskeiseksi ongelmaksi? Jossa ei painosteta syömään lääkkeitä, jos ne aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä? Jossa on mahdollisuus osallistua mielekkäisiin aktiviteetteihin halunsa mukaan? (Eli voi tehdä muutakin kuin askarrella/ommella/piirrellä/katsoa leffoja/pelata korttia/kuunnella humppaa jne.) Jossa ei myöskään tarvitse istuskella tekemättä mitään tunnista toiseen? Jossa saa levätä, jos ei jaksa? Jossa ei ole pakko keskustella, jos ei siltä tunnu?
Kokemusteni perusteella sellainen paikka on utopiaa. Helsingissä minulla on kokemusta Laakson mielialahäiriöosastosta pari vuotta sitten, se paikka oli täysin mitätön, vaikka ei siellä painostettu mihinkään sentään. Lisäksi olen ollut päiväosastolla muualla päin Suomea pitkän "urani" aikana, ja ongelmat ovat olleet yllä esittämäni kaltaisia.
Onko olemassa paikkaa, jossa masennuspotilas kohdataan empaattisesti ja yksilönä? Kunnioitetaanko ihmisen yksityisyyttä, mielipiteitä, tunteita? Entä onko paikkaa, jossa osataan ihan oikeasti tehdä jotain ihmisten tukemiseksi?
Entä onko osastoa, jossa ei kielletä kännykän käyttöä eikä nosteta aamupalalta myöhästymistä keskeiseksi ongelmaksi? Jossa ei painosteta syömään lääkkeitä, jos ne aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä? Jossa on mahdollisuus osallistua mielekkäisiin aktiviteetteihin halunsa mukaan? (Eli voi tehdä muutakin kuin askarrella/ommella/piirrellä/katsoa leffoja/pelata korttia/kuunnella humppaa jne.) Jossa ei myöskään tarvitse istuskella tekemättä mitään tunnista toiseen? Jossa saa levätä, jos ei jaksa? Jossa ei ole pakko keskustella, jos ei siltä tunnu?
Kokemusteni perusteella sellainen paikka on utopiaa. Helsingissä minulla on kokemusta Laakson mielialahäiriöosastosta pari vuotta sitten, se paikka oli täysin mitätön, vaikka ei siellä painostettu mihinkään sentään. Lisäksi olen ollut päiväosastolla muualla päin Suomea pitkän "urani" aikana, ja ongelmat ovat olleet yllä esittämäni kaltaisia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin kutsuttu mielenterveysjärjestelmä ei ole sinun auttamistasi varten rakennettu. Helsingissä sijaitseva Aurora-Birkenau on viimeinen paikka jonne kannattaa mennä, jos haluat tulla kohdelluksi empaattisesti ja yksilönä.
Niin. Oletko ollut Auroran päiväosastolla?
Ei psykiatrisella osastolla tarvitse olla ollut tietääkseen miten järjestelmä toimii. Toki siitä on apua, mutta pelkästään psykiatrian kirjallisuuteen perehtymällä järjestelmän toiminta- ja ajattelutavat tulevat harvinaisen selväksi.
En ole kotoisin Helsingistä, mutta tiedän Auroran "mielisairaalan" (psykiatrisen keskitysleirin) sijaitsevan Helsingissä.
Ymmärrän pointtisi, mutta ihan nyt vain kokemusperäistä tietoa tässä haen.