Vielä loukattuani sinua, pyytämään minua takaisin. Vain niin tietäisin että haluat niin. Tunsin vahvasti sisälläni eilen että kuulumme kaikesta huolimatta toisillemme. Yhdessä pitämään toisistamme huolta ja rakentamaan loppu elämäämme. Minä en voi sitä tehdä, koska välillemme tuli molemmista johtuen ylitse pääsemättömiä esteitä. Vain yhdessä ne voimme raivata jos tahdot minut tosiaan suhteeseen vakavaan mutta onnelliseen.
pystyisitkö sinä
erommesattuu
23308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mie kyllä pystyisin. Eikä siun tarvitsisi kuin ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Unohtaisin menneet. Voitaisiin kuin lähteä puhtaalta pöydältä rakentamaan onneamme yhdessä. Kyllä ottaisin siut takaisin avosylin. Vakava suhde miulla on ajatuksena. Lopun elämän siulle antaisin jos vain sen huolit.
muuten kyllä, mutta taisit mainita, että tunteita ei sinun puolelta ole. Otan sen todesta.
Jos sie oot hän niin tunteeni olen jo sanonut. Enkä mie pelleile asian suhteen. Mie tarkoitan mitä mie sanon ja lupaan. Vastakaikua vain odotan. Ja edelleen rakastan häntä.
Pystyisin vaikka mihin jos tietäisin hänellä vielä tämänkin ajan jälkeen olemaan sellaisia tunteita jotka saisivat hänet haluamaan viettää elämänsä kanssani. Hänelle sanoisin, minä lähdin koska pyysit, tiedän että, tulisin takaisin jos pyytäisit.
En pysty. Vaikka tunteita on paljon erästä miestä kohtaan , ei. Hän teki sellaisia juttuja ja sanoi sellasia asioita, että hänellä täytyy olla niin rikkinäinen mieli/sydän menneestä elämästä, että en voi häntä auttaa.
Olin valmis auttamaan, ymmärtämään ja luottamaan, mutta hän käytti minua ja kiltteyttäni hyväksi. Hänen täytyy itse haluta muuttaa toimintatapojaan ja käytöstään. Kipeää tekee, mutta en anteeksipyyntökään en saanut. Ehkä siitä voisi aloittaa, jos häne haluaisi asiansa selvittää. Surullisinta on se, että rakastan häntä ja olen itse ollut ihan voimaton suhteemme jälkeen. Anteeksi tää vuodatus, tuksin menee aloittajalle, muutama lause aloituksessa vaan osui.
Toi on just kamalaa. Jotkut ihmiset on just niin raakileita ja sairaita, että jyräävät mennen tullen toisen tunteet. Itsellä kävi yhtä huono tuuri. Rakastuin juuri sellaiseen mieheen, joka ei niitä mun tunteita sitten yhtään arvostanut, eikä minunlaistani kaipaa tai tarvitse. Olisi sitten tehnyt sen selväksi, eikä leikkinyt. Olen pikkuhiljalleen päässyt jaloilleni. Mutta monta kuukautta oli pelkkää itkua ja toivottomuutta. Meinas tosiaan koko elämä mennä sen mukana. Taidan edelleen rakastaa häntä, mutta välttelen näkemästä, niin ei satu niin paljon. Uskon että yli pääsen vielä.
Jos oikeasti pitää toisesta , silloin on valmis antamaan anteeksi , tuskin itse toimi oikein myöskään.
Aloituksessa kysyttiin, voisiko pyytää toista takaisin, vaikka aloittaja oli loukannut. Ja yllä oleva "sydäntoimiihengitän" kirjoittaja ei ollut saanut anteeksipyyntöä. Ymmärrätköhän lukemaasi, kun kommentoit heille, että oikea rakkaus antaa anteeksi? Vaikka kaunis ajatus onkin.
Anteeksipyyntö voi olla toisille maailman vaikeinta, myöntää toimineensa väärin toista kohtaan...kykenemättömyys anteeksipyyntöön kertoo jostakin myös. Ja samoin, jos olettaa omien kämmäilyjensä jälkeen, että toisen pitää pyytää "takaisin."
Selvä, anteeksi!
:) ihminen ihmiselle...
Pyydäpä šitten anteeksi.
ei ole sinulta anteeksi -pyydettävää.
Aloittajalle, Kyllä minä otan sinut mielläni takaisin ja voimme jatkaa ja rakentaa elämäämme uudestaan järkevämmällä tavalla. Sinun kanssasi olen onnellinen ja sinä olet ihmisenä hyvä ihminen sydämestäsi. Olet tervetullut luokseni rakas. Eilenä huomasin, että olet ajatuksissani voimakkaammin ja olit "lähellä" omalla tavallasi ajatuksissa. Samaa ajatusta ajattelin ja odotin sinun soittavan. Meidän kuuluu elää yhdessä tämä elämä.
se palaa ja kysyy, joka on loukannut ja lähtenyt. Se riski on vaan otettava.
Totta omasta tahdosta ja halusta se paluu tapahtuu. Ei sitä voi toinen roikkumalla ja rukoilemalla tai houkuttelemalla saada aikaiseksi.
Ikuisesti ruma. Syntymästä kuolemaan. Vaikka mitä sanoisit.
En pystyisi.
..ei keltään ei kenellekään tämä.
Pystyn aika paljoon mutta eri asia haluanko. En halua yhtään entistä takaisin sillä en tunne heitä kohtaan enää mitään positiivista. Naiselta.
sinä olet loukannut niin ei kai nyt kukaan oikeasti voi ajatella että se toinen silti alkaisi tekemään mitään tuonkaltaista, oletko edes pyytänyt anteeksi häneltä? ja jos välillä on jo nyt ylitsepääsemättömiä esteitä niin miksi se toinen olisi vain se joka voisi alkaa puhumaan? aika hölmösti sanottu lopuksi että vain yhdessä ...jne jne .... kunhan hän vain tekee kaiken. ei tuu onnistuun tolla tyylillä.
Kai ymmärrät, että ne ylitsepääsemättömät esteet ovat varmaan ne syyt, mistä johtuen suhteenne ei toimi. Se ei auta, että hän pyytäisi sinua takaisin, siihen on tehtävä molempien töitä ja molempien tultava toisiaan vastaan. Se halu ja muutos lähtee sieltä itsestä. Jos toinen on kertonut sulle, että suhde ei toimi osin sinun käytöksestäsi johtuen, niin sinun kannattaa tarkastella itseäsi ja miettiä, että jos tekisinkin siten kuin hän ehdotti, niin lopputulos voisikin olla toimivampi. Kannattaa kuunnella mitä se toinen sulle kertoo ja varsinkin eron hetkellä ihmiset tuovat esiin ne syyt, miksi siihen on päädytty. Vaikka se saattaa käydä omaan itsetuntoon ja loukata, niin kuitenkin siitä voi olla apua sulle siihen omaan henkiseen kasvuun liittyen. Jos päätät itse tietoisesti kiinnittää huomiota käytökseesi ja esim. vaikka opetella huomioimaan toista paremmin siinä suhteessa, niin suhde alkaakin toimimaan paremmin. Sinun ap kannattaisi itse ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi käytöstäsi ja kertoa, että olet valmis yrittämään uudelleen ja myös valmis yrittämään muuttua ihmisenä. Ihan yhtälailla voit kertoa kaivatullesi, mitä toiveita sinulla on hänen suhteen, jos ne ei siinä eron hetkellä tulleetkaan ilmi. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja myös kaivatussasi saatta olla sellaisia piirteitä, jotka ruokkivat, vaikka sitä omaa käytöstäsi sinne väärään ja ylitsepääsemättömään suuntaan. Monikin voi hymähdellä tälle, että miksi ihmisen tulisi muuttua eikö se rakkaus ole sitä, että toinen hyväksytään sellaisena kuin on, mutta eihän ihmisen kasvu pääty siihen kun hänen pituuskasvunsa loppuu. Se henkinen kasvu ja sen oman käytöksen muuttaminen siihen hyvään suuntaan jatkuu läpi elämän. Jotkut ihmiset kahlaavat suhteesta toiseen ja toistavat uudelleen ja uudelleen sitä omaa tuttua kaavansa sekä virheitään muuttumatta itse ihmisenä ja ihmettelevät joka kerta miksi tämä meni näin? No se halu ja muutos lähtee sieltä omasta itsestä, ehkä minäkin voisin tehdä asioita toisin ja sen onneni löytyvän soisin.
Niin ja jotkut muuttuvat elämänsä aikana. Näkevät muutoksen tarpeen itsessään sekä siinä kumppanissaan, jonka kanssa suhteessa ovat. Ja monesti käy, että se osapuoli, jonka pitäisi enemmän muuttua (näin voi suhteessa todellakin olla) ei muutu, syitä lienee useita. Tämä tästä suhdeosuudesta ja sitten muihin asioihin siihen liittyen:
En minä itsekään ole samanlainen ihminen kuin vaikkapa parikymppisenä, kyllä elämä tietyllä tavalla koulii ja opettaa. Jotkut ihmiset vaan täälläkin lähestyvät muita ihmisiä hyvin negatiiviseen ja arvostelevaan sävyyn, perustuu varmaan heidän tarkkaan ihmistuntemukseensa vaikkapa jonkun lauseen perusteella.
Tahallaan toisia loukkaavia ihmisiä en ymmärrä enkä tule koskaan ymmärtämään. Lapset voivat vielä tietämättömyyttään muita kiusata ja loukata, mutta aikuinen ihminen tekee sen tietoisesti. Omaa pahaa oloa ei kuulu purkaa ulkopuolisiin!
Niin täällä on sellaisia ihmisiä tosiaan myös, jotka ottavat näistäkin kirjoituksista itseensä, mutta kuitenkin nämä ovat vain toisten ihmisten näkökantoja tilanteeseen, josta ap:kin on kirjoittanut ja johon hän haluaa kommenttia. Varmasti ihmisillä on tunteensa ja elämäntilanteensa itse kullakin, mutta myös sellaiset negatiivisetkin kannanotot pitää vain hyväksyä. Terveesti itsetuntoinen kyllä säilyttää sen oman itsetuntonsa kirjoituksista huolimatta.
Täällä on kovasti ihmisiä, joilla on myös kova tarve koko ajan korostaa tuota itsetuntoa. Taitaa omassa itsetunnossa olla oikeasti hieman ongelmia, kannattaa tarkastella sitä, ihan vinkkinä. Moni joka toitottelee sitä hyvää itsetuntoa, harvemmin edes omaa sellaista. Kaikissa meissä on kipukohtamme ja jos tällaista ei voi hyväksyä toisissa ihmisissä on aivan turhaa lähemmin edes olla yhteyksissä tällaiseen ihmiseen. Välittäminen ei ole toisen arvottamista. Ja minulla, uskon että aika normi itsetunto, mutta en minä mikään itseäni korostava ja ihaileva narsisti ole.
en koskaan, koska et osaa ikinä lopettaa loukkauksiasi.