...koska jälleen kerran löydän itseni itse kaivamastani kuopasta. Eikö sitä koskaan voi oppia, miksi teen aina samat virheet uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen? Olo on taas niin ihanan voimaton ja ahdistava. "Haluun tappaa itteni, haluun tappaa itteni" pyörii päässä, tiedän että hoen sitä itselleni varmaan vaan kurjuuden maksimoimiseksi. Ei tää ole oikeaa masennusta, aina vois mennä huonommin, nyt niskasta kiinni, jne. Makaan sängyllä ja tekee mieli itkeä, mutta en pysty siihenkään, vellon liian syvällä itsesäälissä. Voi hyvä luoja miten on taas naurettavaa touhua. Miksi mä olen tällainen? Käytinkö jo liikaa päihteitä ja peli on nyt menetetty? Game over man! Game over! Yksinäisyys iskee välittömästi myös voimalla päälle kun tulee stressin sieto raja vastaan ja paketti kaatuu niskaan. Peiton alle vaan piiloon sehän auttaa asiaa! Näitä samoja sanoja olen ennenkin kirjoittanut, sanonut ääneen, miettinyt mielessäni. Pakko purkaa kun on niin kurjaa. Voi voi. Säälikää mua säälikää! pliis! En edes tiedä olenko enää sarkastinen tätä kaikkea kohtaan. Kaipaan vaan huomiota ja pelastavaa enkeliä kun en itse mihinkään pysty. Vätys! Luuseri! Saamaton paska! Lopeta valitus ja mene töihin! Taidan sittenkin hieman itkeä, ehkä se helpottaa hetkeksi...
Ja taas masentaa mutta ei saisi valittaa...
varjoihminen
076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.