Oon ehkä ensimmäistä kerta elämässäni oikeesti ihastunut. Ja se sattuu mua. Mun ihastus on ihana ja täydellinen, puhun sen kanssa monta kertaa viikossa (ei kasvokkain) ja se tietää musta enemmän musta ja mun pahasta olosta kuin kukaa muu (ei kuitenkaa itsemurha-ajatuksista tai uudelleen alkaneesta syömishäiriöstä).
En oo pystyny nousee sängystä päiviin, ruoka ei maistu. Sydän tykyttää jatkuvasti raskaasti ja mulle nousee kylmä hiki ja ikäänku koko keho puutuu ja tuntuu värisevältä ja tosi hermostuneelt. Aina kun mietin tätä tyyppii, mua alkaa kihelmöimää oudosti ja rentoudun (lue hermostun). Mua sattuu iha hitosti se, ettei se tuu koskaan haluumaan mua tai välittämään tälläsest epäonnostujast, enkä sen takia oo voinu ees vihjata sille mun tunteista, koska tunnen niin hvetin isoa syyllisyyttä siitä että se joutuis tietää et oon nii ihastunu siihen, vaikkei se varmasti vois tykätä musta samalla tavalla. Kun ollaan nähty, oon ollu etäinen ja hiljainen. En oo halunnu et se joutuis olemaan mun lähellä liikaa ja kärsis sen takia. En oo kertonu kui paljon se merkitsee mulle ja miten pitää mut elossa. En voi, se luulis et valehtelen koska oon ain niin hiljainen ja etäinen ja luulis mua täydeks psykopaatiks.
En tiiä mitä tehä.. tää tyyppi on nii ihana mulle mut en pysty olee samanlaine sille. Jos katkaisisin, en tiiä kuka enää pitäis mut elossa. Eikä tää tyttö oo mitää väärää tehny, päinvastoi, mä oon hirvee.
En osaa ajatella selvästi. Oonko ihastunu? Mitä pitäis tehä, en haluu enää elää täs tuntees..
En oo pystyny nousee sängystä päiviin, ruoka ei maistu. Sydän tykyttää jatkuvasti raskaasti ja mulle nousee kylmä hiki ja ikäänku koko keho puutuu ja tuntuu värisevältä ja tosi hermostuneelt. Aina kun mietin tätä tyyppii, mua alkaa kihelmöimää oudosti ja rentoudun (lue hermostun). Mua sattuu iha hitosti se, ettei se tuu koskaan haluumaan mua tai välittämään tälläsest epäonnostujast, enkä sen takia oo voinu ees vihjata sille mun tunteista, koska tunnen niin hvetin isoa syyllisyyttä siitä että se joutuis tietää et oon nii ihastunu siihen, vaikkei se varmasti vois tykätä musta samalla tavalla. Kun ollaan nähty, oon ollu etäinen ja hiljainen. En oo halunnu et se joutuis olemaan mun lähellä liikaa ja kärsis sen takia. En oo kertonu kui paljon se merkitsee mulle ja miten pitää mut elossa. En voi, se luulis et valehtelen koska oon ain niin hiljainen ja etäinen ja luulis mua täydeks psykopaatiks.
En tiiä mitä tehä.. tää tyyppi on nii ihana mulle mut en pysty olee samanlaine sille. Jos katkaisisin, en tiiä kuka enää pitäis mut elossa. Eikä tää tyttö oo mitää väärää tehny, päinvastoi, mä oon hirvee.
En osaa ajatella selvästi. Oonko ihastunu? Mitä pitäis tehä, en haluu enää elää täs tuntees..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihastuminen on aivan kamala tunne ja siitä kannattaa hankkiutua eroon mahdollisen nopeasti, tai se saattaa tuhota sut kokonaan.
Sulla on kaks vaihtoehtoa:
Joko kerrot hänelle tunteistas, ja ehkä päädytte yhteen. Tai sitten katkaiset yhteyden häneen kokonaan ja tunteesi katoaa viikkojen päästä.
Musta ois hyvä, jos kertoisit tälle tytölle. Jos et ihan suoraan ihastusta niin edes jotain siihen suuntaan, että pidät hänestä ja hän on sulle tärkeä. Todennäköisesti myös hän pitää susta, koska miksi muuten vaivautuisi olemaan ihana. Voi olla että just sun hiljaisuuden ja epävarmuuden takia hänkin kokee olonsa epävarmaksi, koska ei tiedä pidätkö sä hänestä vai et. Tälleen ulkopuolisen silmin kun kuulostaa siltä, että tunne voisi olla molemminpuolinenkin. Joten koita vaikka pikkuhiljaa alkaa ilmaista positiivisia tunteita häntä kohtaan, ei tarvii heti olla sanomassa "rakastan sua", pikkuhiljaa vaan siihen suuntaan, niin ehkä asia etenee omalla painollaan, kun kumpikin alkaa olla varmempi toisen antamista merkeistä. :)
kiitos! oon tosi huono lukemaan mitä ihmiset ajattelee musta. En tiiä välittääks se musta vaan sen takia ettei mulla oo kaikki hyvin ja haluu sen takia vaan näyttää mulle sääliä. En usko et opin ihan pian rakastamaan itteeni tai mitää, mut tosiaan voisin sanoo kui tärkeet se on mulle et joku kuuntelee. En vaan tiiä kiinnostaako sitä oikeesti vaikka tekisin ittelleni mitä. Ehkä se on saanu sellasen kuvan ettei se merkkaa mulle mitään koska oon niin hiljanen enkä uskalla olla lähellä. En oo koskaa joutunu kertoo kenellekkää et oon ihastunu ja pelkään liikaa et vaikka tää tyttö tykkäiski musta, en pysty lähestymään tai antaa sille mitään, koska vihaan itteeni. En tiiä mitä teen, yritänkö unohtaa tunteet vai pitääkö mun katkasta. En haluu satuttaa sitä, mut en pysty olee sen lähellä jos annan tän jatkuu.
Itseasiassa musta tuntuu, et itsensä vihaaminen on aika yleistä. Jollain tapaa psyykkisesti sairastuneilla se on ennemminkin sääntö kun poikkeus. Mutta kun mietin mun kavereita jotka vihaa itseään ja niitä kavereita jotka ei vihaa.. En mä näe niissä mitään muuta eroa kun sen, että ensimmäisillä on ollu psyykkisiä ongelmia, toisilla yleensä ei. He ei siis oikeesti ole millään tavalla huonompia, kyse on vaan siitä miltä itsestä tuntuu. Ja varmasti voit pikkuhiljaa oppia pitämään itsestäsi. Silleen kypsyessä iän myötä varmasti ymmärtää pikkuhiljaa että itsensä vihaaminenkin on vain oire, ei mitään mihin ois todella syytä. Mullakin se on tosi vaihtelevaa. Joskus vihaan itseäni, joskus en. Mut pohjimmiltaan tiedän etten ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Se on vaan sellanen huonosta itsetunnosta johtuva tunne.
uskon et tosi moni vihaa itteään. En osaa sanoa liittyyks se että luovutin kaverisuhteis siihe et en halunnu kenenkää pitävän mua taakkanaan vai siit et en uskonu itteeni. Sama asia kai. En tiiä mitä pitäis tehä kun kaikki vaihtoehdot kuulostaa huonoilta. Seki että katkaisisin ihan täysin ja häipyisin sen elämästä hiljaa saattais satuttaa sitä ja mua. Tietty voisin esittää ettei mua kiinosta se tyyppi enää ja iha hitaasti hivuttautuu pois. Joskus haluisin puhuu jolleki täst masennuksest ja itsemurha-ajatuksist, ammattihenkilölle, mut mua ei koskaan oo helpottanu puhuminen, päinvastoin. Mua ahdistaa se että joku tietää mitä mun pään sisällä on ja että en voi sille esittää onnellist. Mut en haluu et sille asialle tehtäis mitää, en haluu et mua kohdellaan sairaana tai joudun hoiton tai et mua tarkkaillaan, sitä en kestäis. Oon niin hiton hukas.