... että rakastutte johonkuhun aivan täysin, mutta ette voi saada häntä koska hän joko ei tunne samoin tai seurustelee? Haluatte kuitenkin säilyttää hänet elämässänne kaverina tai ystävänä, joten yritätte väkisin tappaa tunteenne kaikin tavoin, kuten vaikka ottamalla selvää miten ihanan ihmisen kanssa hän seurustelee ja ajattelemalla ettet ole kuitenkaan yhtä hyvä.
Miten ihminen oikein voi pystyä siihen? Miten paljon itsemurhaa ja kipua sitä voi oikein kestää?
Miten ihminen oikein voi pystyä siihen? Miten paljon itsemurhaa ja kipua sitä voi oikein kestää?
Vastaukset 21
Vanhimmat
otatte omaksenne toisenne ja ..............
Se on vaikeaa. Murtaa oma sydämensä. Hoipun nytkin masennuksen rajalla sen vuoksi.
Kyllä. Puolentoista vuoden ajan olen tukahduttanut tunteeni toista kohtaan ja se on raskaimpia kokemuksia joita olen joutunut elämässäni käymään läpi. En toivoisi tätä kenellekään. Olen kaikin keinoin yrittänyt unohtaa ja päästä eteenpäin mutta siinä onnistumatta. Tämä kaikki vieläpä niin etten ole edes nähnyt toista vuoteen ja hän seurusteleekin nykyisin. En tiedä mitä enää tehdä, kaipaus toista kohtaan syö sisältä niin että olen täysin rikki, voimaton. Kaikki voimavarat menevät tunteiden peittelemiseen ja muille asioiden vakuuttamiseen että minulla on kaikki hyvin. Tunnen itseni tyhjäksi kuoreksi ilman sisältöä.
Sulle neuvo, pysy mahdollisimman etäällä, välttele ja älä pidä yhteyttä, niin aika hoitaa senkin asian. Kuka hullu itseään kiusaa tuolla tavoin kuin vain sinä. Itsekin tulin hiljattain jätetyksi, en voisi ajatellakaan ystävyyttä eksän kanssa ja vielä katsella siinä sivussa tai kuulla hänen uusista tuttavuuksistaan, jos vaikka yhteyttä pidettäis. Jos itsellä on ne tunteet jäljellä kuitenkin, niin aikamoista kidutusta se olisi ja eikä suhteesta pääsisi edes irti, jos pitää yhteyttä.
Kiitos. Emme kuitenkaan ole tekemisissä millään tavoin, toki toivottelemme toisillemme syntymäpäivinä etc. toivotukset mutta emme edes vaihda tuolloin kuulumisia. Rakkaus, rakastaminen vaikkakin nykyään toki täysin yksipuolista on vain minulle niin iso ja merkittävä asia koska olen luonteeltani hyvin tunteellinen ja herkkä. Koen kaiken niin eri tavoin kuin suurin osa ihmisistä. Rakastan sekä samalla vihaan niin tätä luonteenpiirrettäni.
Just tässä on se pointti, miksi työkavereita ei kannata alkaa järjestelmällisesti pokata. Tietysti sattuu että vahingossa ihastuu, sille ei voi mitään. Mutta vain hullu alkaa suunnitelmallisesti syödä kuormasta.
Kysymykseesi; olen nyt. Tuntuu tyhjälle, eikä siitä sen enempää.
Vähän samantapaista sitä. Menin aluksi ihastumaan ja sitten about vuoden jälkeen oikein rakastuin. Ollaan aika samanlaisia ja paljon samoja mielenkiintoja sinänsä. Nähdään melkein joka päivä, mikä ei tietenkään helpota asiaa. Mutta minkäs teet, niillä mennään, mitä on annettu. Hyviä ystäviä meistä on tullut tosin, voidaan jutella melkein mistä vain. Kaipa se rakkaus joskus lievenee vain ystävyysasteelle jäädäkseen. Jaksamisia kaikille saman asian kanssa kärsisteleville.
On oltu. mutta toinpäin.
Sinulla on kyky tuntea rakkautta. Hän vaikuttaa siltä oikealta, mutta uskon, että Sinulle on olemassa tosi rakkaus muualla. Tämän ihmisen, johon olet rakastunut tällä hetkellä, tehtävä luultavasti on vain näyttää sinun sielullesi oikea tie, tie ulos nykyisestä elämäntilanteestasi. Hän ei ole sen ainutlaatuisempi, kuin joku toinenkaan. Teillä kaiketi on hyvä yhteys, mutta saatat yllättyä positiivisesti, jos katsot muuallekin. Ja kuka tietää, vaikka sinun seurustelusi toisen ihmisen kanssa saisi uutta vipinää tähänkin henkilöön. Ei voi tietää. Elämä on pitkä, niin ainakin haluan ajatella. Älä pidä arvokasta sieluasi jemmassa muilta. Kuuntele, katsele, ole avoin. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
"Ja kuka tietää, vaikka sinun seurustelusi toisen ihmisen kanssa saisi uutta vipinää tähänkin henkilöön. Ei voi tietää." - Ja tuohon ajatukseen ei todellakaan kannata tuudittautua, sehän on pahinta mahdollista itsepetosta. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekin. Muistakaa pitää itsestänne huolta.
Ja mikä ihmeen ongelmanratkaisumalli se edes olisi, alkaa seurustella jonkun muun kanssa jotta ihastus vihdoin kiinnostuisi? Selitättekö minulle jos ymmärsitte.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua... Ja rakkaudesta eroon pääsyssäkin, jos niin haluaa. Eli jos joku epätoivoisesti rakastunut unohtaa tuolla tavalla vastakaiuttoman rakkautensa, niin miksi se olisi huono asia? Ei sen tarvitse sitä tarkoittaa, että se uusi suhde olisi arvoton ja vain laastarisuhde. Sellaisiakin ihmisiä löytyy, joille voi kertoa että ei ole tunteita vielä, jotka silti haluavat olla kanssasi.
En kyllä pystyisi olemaan kenenkään kanssa pelkän seuran takia. Olen liian herkkä siihen.
En minäkään pysty.
Mutta kukin tyylillään.
Kylläjoo, olen nytkin. Tosin, jos mitään ei ole eikä tule, en pysty säilyttämään häntä kaverina elämässäni. Tiedän etten jaksa sitä, olen aika herkkä myös. Täytyy kuitenkin kyetä asettamaan oma hyvinvointi etusijalle, ja se on ihan tietoinen päätös. Tästä joko lähennytään tai sitten joudun ottamaan etäisyyttä.
Kanavoi tuo rakkautesi johonkin toiseen ihmiseen tai tekemiseen. Et pääse irti taistelemalla, olet vain enemmän kiinni jos taistelet vastaan. Vasta kun olet välinpitämätön pääset irti. Mikä tekisi sinusta välinpitämättömän häntä kohtaan?. Omassa rakkaudenkaipuussa voi toista katsella yltiöromanttisesti.
Tätä voisi kysyä sinulta voisi.auttaa sitten, jos itse joskus kunnolla ihastut tai rakastut johonkuhun. No, jotkut ihmiset suojaavat itsensä tältä ettei alunperinkään pääse turhan paljon kehenkään rakastumaan. Ja siinä on minun mielestäni paras neuvo: älä anna tunteidesi koskaan päästä vaikuttamaan liian voimakkaasti kehenkään alun alkaenkaan!! Suhteen voi aloittaa, jos toinen tuntuu mukavalta ja seksiähän jokainen tarvitsee, mutta pidä tämä asialinjalla, on tietysti naisille vaikeampi saavuttaa, kun nuo hormonit helposti tekevät temppunsa, mutta kannattaa sitten yrittää vaikka vaikuttaa tuohon hormonitoimintaan tai olla tietoisesti varovainen ja etäinen.
No en suosittelisi omia tunteita panttaamaan mitenkään, vaan elämään ne läpi itkuineen päivineen. Jos toinen ei tunne samalla tavoin, niin hän ei vain tunne ja sen ihminen kuitenkin hyväksyy lopulta, kun osaa päästää irti siitä tunteesta, eikä ruoki sitä harhaisesti esim. näillä palstoilla kuvittelemalla. Ei nainen kykene pelkkään kylmään tunteettomaan etäiseen seksisuhteeseen ja mitä sellaisesta ylipäätään edes saa. Itsekin olin neljä vuotta sen tyyppisessä suhteessa, jossa sai taspainotella koko ajan niiden omien tunteiden kanssa, kun toinen ei halunnut olla rehellisesti me eikä kyennyt sitoutumaan, vaan aina kun lähennyttiin, niin vetäytyi kauemmaksi ja niin kauas lopulta ettei edes vastannut viesteihini. Minulla tuli mitta täyteen ja päätin ettei minua enää kohdella näin ja aloin kysyä asioita. No sieltäpä paljastuikin, että kumppani ei halunnut jatkaa ja oli olevinaan käsitellyt eron jo ennen kuin edes erosta oli yhdessä keskusteltu. Harmi vain, että erokeskustelumme olisi voinut olla uuden alku, koska omasta mielestäni se puhdisti ilmaa ja oikoi kuitenkin niitä vääriä mielikuvia, joita toinen toisistamme oli matkan varrella syntynyt. Ehkä hän ymmärtää nyt, että miksi hänestä ajattelin niin kuin ajattelin ja myös minä ymmärrän nyt osin hänen käytöstään, mistä tietyt jutut johtui. Luottamus toiseen on tosi tärkeää ja vain sitä kautta uskaltaa myös avautua tunteistaan. Jos suhteessa ollaan epävarmoja eikä osata luottaa, niin ei niitä tunteitakaan helposti näytetä. Uskaltakaa olla avoimia, rehellisiä ja pitää omat lupauksenne, niin voitte luottaa toisiinne ja näyttää niitä tunteita pelkäämättä, että toisen menettää.
En minä puhunut tunteiden panttaamisesta Näinkävimulle vaan siitä, että ihminen ehkä oppii siitä kun yksipuolisesti rakastaa jotakuta vahvasti niin, että jatkossa ei enää rakastu niin voimakkaasti eikä ole samalla lailla avoin vahvojen tunteiden syntymiselle. Tasapainoisempi olo on ainakin itselleni tärkeää ja minä uskon ihan niinkuin ylempänäkin moni totesi, että johonkuhun ei tervitse olla tapailun aloittaessa mitään hieman positiivisia tunteita suurempaa vaan suhde voi siitä kehittyä sitten ja tunteetkin jonkunverran tulla mukaan. Ei se pelkkä rakkaus kerro kaikkea. Itsellänikin kumppani ei ole halukas eroamaan, luulee rakastavansa, vaikka elämämme on yhtä helvettiä, ollut jo vuosia, vaikka apuakin on haettu. Kaiken eroon liittyvän saa sitten hoitaa itse, mutta jos jäisin masentuisin vaan lisää.
Lisäksi itselläni ainakin vahvimmat rakastumiset eivät ole koskaan tuottaneet mitään hyvää, joko yksipuolisia tai muuten vain mahdottomia. Olen myös eri mieltä siitä, että naiset eivät pystyisi pelkkiin seksisuhteisiin. Kyllä pystyvät siinä missä miehetkin ja yhtälailla siinä voi tilanne olla niinpäin, että miehet alkavat tuntea vahvemmin, vaikka kyseessä oli vain pelkkä seksi. Itselläni ainakin tuttava, joka eron jälkeen tykkäsi kovastikin treffailla miehiä ja ne olivat aina niitä miehiä, jotka halusivat vahvasti sitoutua. Eli ei pidä yleistää. Ja kaikki ei vaan saa rakkautta osakseen ja osa ei osaa rakastaa muita.
Jep. Jeesuksessa jokainen varasn on voitttaja.