Vanhan koiran aggressiivisuus

Täytyy yrittää. Olen tähän mennessä kieltänyt koiraa kun huomaan vainuamisen alkavan, eli siis pysähdyn, vetäisen hihnasta niin että huomio on minussa ja otan ihan katsekontaktin ja kiellän EI. Auttaa pari metriä... Kuonopannalla saan vedon vähenemään/loppumaan, mutta se tuntuu jotenkin ankaralle vaihtoehdolle, olen pitänytkin sitä lenkillä mukana ja laitan sitten kun käskyttäminen kaikuu kuuroille korville. Olen nyt yrittänyt kehittää itseäni että koirallamme olisi turvallisempi olo, koen että läheisen menetys ja osittainen sokeutuminen on luonut koiralle jatkuvan puolustamisen tarpeen. Mutta onhan se vaikea yhtälö kun koira hyökkää muita kohti, pakkohan minun on hihnaa kiristää jo ennen kuin hyökkäys tulee. Yritän itseäni tässä asiassa kehittää ja luoda koiralleni turvallisemman olon ettei se kokisi tarvetta alkaa rähisemään, mutta selkeästi näön osittainen menetys on ollut tähän iso vaikuttava tekijä koska on alkanut räyhäämään kaikille, vasta kun hetken rauhoittuu ja alkaa haistelemaan niin huomaakin että kyseessä on tuttu koira, ei tarvitse rähistä. Ja jos tuttu koira on vaikka tien toisella puolella ja juttelemme vain omistajien kesken eikä koirat pääse kohtaamaan niin haukkuminen ja rähinä on päällä koko ajan, ihan kuin koirani ei todella enää tunnistaisi edes tuttuja koiria. Tilanne on todella raskas, koska tunnen selvästi että koira on peloissaan. Vieraassa ympäristössä vetää, läähättää, hyörii ja pyörii. Siellä ei niin toisille koirille rähise, menee ohi epäluuloisena, mutta kotinurkilla rähinää riittää.

Ettei vaan oli cockerin raivosyndrooma.

ApuaKaivataanKipeästi kirjoitti:

Täytyy yrittää. Olen tähän mennessä kieltänyt koiraa kun huomaan vainuamisen alkavan, eli siis pysähdyn, vetäisen hihnasta niin että huomio on minussa ja otan ihan katsekontaktin ja kiellän EI. Auttaa pari metriä... Kuonopannalla saan vedon vähenemään/loppumaan, mutta se tuntuu jotenkin ankaralle vaihtoehdolle, olen pitänytkin sitä lenkillä mukana ja laitan sitten kun käskyttäminen kaikuu kuuroille korville. Olen nyt yrittänyt kehittää itseäni että koirallamme olisi turvallisempi olo, koen että läheisen menetys ja osittainen sokeutuminen on luonut koiralle jatkuvan puolustamisen tarpeen. Mutta onhan se vaikea yhtälö kun koira hyökkää muita kohti, pakkohan minun on hihnaa kiristää jo ennen kuin hyökkäys tulee. Yritän itseäni tässä asiassa kehittää ja luoda koiralleni turvallisemman olon ettei se kokisi tarvetta alkaa rähisemään, mutta selkeästi näön osittainen menetys on ollut tähän iso vaikuttava tekijä koska on alkanut räyhäämään kaikille, vasta kun hetken rauhoittuu ja alkaa haistelemaan niin huomaakin että kyseessä on tuttu koira, ei tarvitse rähistä. Ja jos tuttu koira on vaikka tien toisella puolella ja juttelemme vain omistajien kesken eikä koirat pääse kohtaamaan niin haukkuminen ja rähinä on päällä koko ajan, ihan kuin koirani ei todella enää tunnistaisi edes tuttuja koiria. Tilanne on todella raskas, koska tunnen selvästi että koira on peloissaan. Vieraassa ympäristössä vetää, läähättää, hyörii ja pyörii. Siellä ei niin toisille koirille rähise, menee ohi epäluuloisena, mutta kotinurkilla rähinää riittää.

Lue lisää

"vetäisen hihnasta niin että huomio on minussa ja otan ihan katsekontaktin ja kiellän EI. Auttaa pari metriä"

- Vaihdapas sana EI sanaan "annahan olla" tai vaikka "take it easy" rennosti lausuttuna, siis ilman ein tiukkuutta. Äänensävyä voit joutua hetken hakemaan, mutta voisin kuvitella tehoavan teillä tuossa tilanteessa. Sen jälkeen vetoon tai siis sen estoon käytä sanoja "jätä askel väliin" ja kehotus "muista", joka kerta kun hihna kiristyy. Samalla ihan pikkiriikkinen nypäys hihnasta taakse jotta koira tuntee sen ja muistaa että se oli kehotus hänelle. Joka kerta kun koira osuu hihnan päähän tee tämä kehotus nyppäys, muulloinkin kuin ao. tilanteessa. Ja sellainen seikka että se pysähdys voi kestää jopa tunnin, kunnes mennään taas rauhallisesti etiäpäin.

Kun tuttu koira on tien toisella puolella jutellessanne omistajan kanssa, niin kerro sille kuka siellä on. Sehän ei itse pysty sitä näkemään. Eli "Peppi se on, etkö tunnista", ja jatkat juttelua omistajan kanssa. Vastaantulevien nimeämistä kannattaa harrastaa muutenkin. Se rauhoittaa ja antaa sen mielikuvan että tunnet jokaisen kulmakunnan koiran. Se taas lisää turvallisuudentunnetta.