Etkö halua nähdä, etkö halua huomata? Haluatko unohtaa jo kaiken? Entä minä?
Mitä teen rakkauden nälälleni jonka herätit minussa?
Mitä teen rakkauden nälälleni jonka herätit minussa?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En halua unohtaa...haluan nähdä sinut. Olet mielessäni aina, olet niin vastustamaton. Vaadin nähdä sinut! Koska näemme?
Olet uskomattoman tärkeä, ei kukaan saisi sydäntäsi särkeä..
Just noi samat kysymykset on pyörineet munkin mielessä semmoset reilut puol vuotta...mulla on aivan käsittämätön ikävä yhtä tyyppiä, jonka kanssa kesällä ns. vähän niinkun oltiin...ja se siinä "ärsyttääkin" , kun ei siitä tullut sitten sen enempää...taisi kyllä olla mun vika, mutta haluisin TODELLA "yrittää uudelleen", mutta miten sen tälle ihmiselle kertoisin...sillä kun voi olla vähän kumma kuva musta. Ja...se on varattu...ollu jo reilut puoli vuotta. Melkein heti sen jälkeen, kun mä mokasin sen jutun, se näköjään löysi uuden ja paremman...kaikin puolin nähtävästi :(
Ja nyt mä olen yksin ja mietin miks olen niiiin äärettömän tyhmä. Monta kertaa on tullu todettua miten hyvin pitääkin paikkansa se, että sen merkityksen tajuaa vasta, kun sen on jo menettänyt.
Mulla on varmaan aivan eri tilanne, kun Sulla, mutta nuo kysymukset jotenkin kuullosti silti aika tutuilta, joten päätin kirjottaa jotain...
Monta kertaa on käynyt mielessä, että jos kuitenkin heittäisin viestillä tätä tyyppiä ja kertoisin kaiken, mikä mieltä painaa, mutta joku pistää vastaan...enkä ole ees kertonu tästä kenellekkään, vaikka se tosissaan painaa mieltä :(
Tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan...tai jotain. Eikä asiaa helpota sekään, että tätä ihmistä näkee harvasen päivä ja aina vaan mielessä takoo, että sano se sille, sano se sille!!! Mutta sit tulee vaan joku ihmeen pakko hymyillä ja nauraa ja kaikee kavereiden kanssa ihan hysteerisesti suunnilleen..kuullostaa ehkä lievän tyhmältä, mutta kai mä silleen haluun "näyttää" sille, ettei mua mikään vaivaa ja ettei mulla ainakaan oo ikävä sitä..tai en tiedä. Mutta kun ei niin ei...ja itteenihän mä tässä vaan saan syyttää. Mutta kun se vaan on niin, että mä rakastan sitä, enkä halua ketään muuta...se alkaa jo häiritä päivittäistä elämää, eikä pysty aina nukkumaankaan :(
No joo...jospas nyt lopetan, kun taitaapi tuo tilakin kohta loppua...toivon kuitenkin sulle voimia kestää :) moi