Sijaisvanhemmuus ei ole helppoa

niin luonnollinen homma että ei sitä voi välttääkkään.

Meitä on vanhempina kiinnostanut hyvinkin paljon se miltä omista biolapsista tuntuu kun otamme huostaan jonkun täysin vieraan lapsen. Meillä kylläkin on aina ollut vieraitten lapsia vaikka ei virallisesti sijoitettuja joten siinä olemme hiukan poikkeus tapaus joten eivät lapsemme ole siihen mitenkään reagoineet kielteisesti ovat kasvaneet kuin luontevasti muidenkin lapset huomioon ottaen.

Meillä on myös käynyt näin että tyttäremme on jo tukiperheenä yhdelle lapselle.

Tämä että ottaa sijaislapsen/-lapsia on mielestäni enempi sellainen elämäntapa joka on aivan luonnollinen, vaikka siinä on työläitä aikoja mutta se tunne että antaa lapselle hyvän ja oikeutetun elämänmahdollisuuden turvallisessa kasvuympäristössä.

Kukapa voi sanoa että elämä pitää olla helppoa mutta lapselle traumaattinen elämä voidaan estää suojelemalla lasta joutumasta elämäntilanteisiin joissa on väkivaltaa, hyväksikäyttöä, biovanhempien sairauksia joista lapsi saa traumoja, erilaiset päihteet jne.

Olemme sijaisperheenä kuin oljenkorsi hädässä olevalle lapselle emmekä "lapsen ryöstäjiä" näin haluaisin että minuakin kohdelaan jos olen hädässä.

Lämpimin Joulu terveisin.