niin...etsin naista...etsin miestä..olen tositark.liikkeellä...haluan kuvasi..pitää sua sylissä...olla lähelläsi..MIKSI?? leikimme julmaa leikkiä toistemme tunteilla. MIKSI?? valehtelemme...olevamme muuta kuin mitä tosellisuudessa olemme. MIKSI?? ei enää osata välittää aidosti ja tuntea vastuuta toisesta.
Voi ystävät hyvät kertokaa...
Voi ystävät hyvät kertokaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
...huomannut että täälläkin on valheilla lyhyet jäljet.Rehellisyydellä ja aitoudella täälläkin pärjää ja löytää vaikka sen oikean".
Tällaista tosiaan on.
Jutellaan tosiaan niin viimesenpäälle
kauniita,
pyydetään osoitteita
ja muita yhteystietoja,
Mutta , sitten yht'äkkiä
ei edes tervehditä.
Julmaa leikkiä sellaisten kustannuksella,
jotka tosiaan ovat tosissaan.
Miksi toisen tunteita ei oteta huomioon,
puuttuuko täällä ihmisiltä kokonaan
kyky ottaa toiset huomioon.
Onko tämä tosiaan toisille julmaa leikkiä?
Sillä " aina jää joku itkemään........."
Itse koin tämän tosi julmasti, juuri ennen Joulua
opin ainakin, etten itse koskaan haluaisi
satuttaa toista, niin kuin itseäni satutettiin.
t;siipirikko
ja vakavasti siellä liikkeellä olevat tekevät kyllä sitte treffit jutllen ensin ja soitellen ehkä tapaavat siis. Ja ainakuin oikeassa live elämässäkin voi vain olla ettei sovitakkaan yhteen
Ei chattaillen ja puhelimitse saa vielä kunnolla kuvaa toinen toisistaan vaikka kuinka rehellinen oletkin. Kemiat ja muutenkin tapaamisessa voikin olla ettet lainkaan olekkaan kiinnostunut jotain vain ei passaa mitenkään yhteen.
Niin voi pettyä siis kuin oikeassa elämässä ja kaikki on chatissa mahdollista siellä voi mokata ja loukata nickin takana vieläkin helpommin toisia.
Mutta älä ole katkera vaan ota chatti sellaisena kuin se on älä liikaa usko kaikkea .
Kyllä on yksinäisen kiva jutella ja tuntea se halailu ym hyvältä tuntuvat sanat .silti muista ettei se välttämättä olekkaan totta. Säästyt sydänsuruiltasi .
Ethän kait voi rakastua virtuaaliin oikeesti höh
niin se vain on, että jotain kautta ihminen oppii, jos ei täällä keskustelemalla niin sitten tuolla ulkona, ravintoloissa, kadulla, harrastuksissa, kavereilta, perheeltä, sukulaisilta. ihan joka paikassa on niitä jotka on vilpittömällä mielellä liikkeellä ja niitä, jotka kampittavat - oli aihe mikä tahansa. kokemus jos mikä opettaa kiertämään noita juttuja, kaikkea ei saa ottaa tosissaan. välillä, kun lapset kertovat mitä kaverit ovat jutelleet, ei voi muuta, kuin antaa höyryn nousta korvista ja selittää, miten joihinkin juttuihin ei kannata ihan noin vaan uskoa. se satuttaa itseänikin, kun joudun tavallaan murskaamaan jonkun haaveet mutta toisaalta myös helpotan heidän ahdistustaan. kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää...
ei anna elämä mitään antamatta antaumuksella toisellekkin antavalle.
;)
Nykyään voisi jo sanoa että herkkyys on vamma, ikävä kyllä. Tuntuu että nykymaailmassa itsekkyys on hyve. "Heti mulle kaikki tänne, toisten tunteista ei väliä", oma tyydytys, omat tarpeet ykkössijalla. Chatissa itsekkyys kukoistaa, kasvottomana erityisen helppoa olla oikea kusipää. No joo, yksi ja sama mitä mä tänne kirjoitan, ei tällä merkitystä. Tiedättepähän vain että sellaisiakin vielä löytyy jotka tuntevat muutakin kuin pelkkää itsekästä halua saada kaikki ja heti.
Ihmisillä on niin erilaisia odotuksia virtuaalielämän suhteen. Huvitus, seksittely, oman narsismin ruokkiminen, ihan oikean ihmisen löytäminen,kikatus, syitä niin monia ku sättijöitä.Sätti on toki sätti, mut kuitenkin siellä on aina elävä tunteva oikea ihminen joka näppistä hakkaa. Se voi olla ehkä herkimpien ongelma tai ehkä"uransa alussa" olevien ett sitä kiinnittyy ja ihastuu herkästi toiseen.Sitä sätissä tärkeintä ihmistä sillä hetkellä vaihdetaan kuin paitaa, jälkeenpäin se tuttu nikki sattuu kertakerran jälkeen, ei siihen totu jos on kunnolla kirpaseen päässy. Ikävä sanoa mutta tiettyä kovettumista vaatii, että ilman suruja selviää. Ja haluaako sitä sitten itsensä turruttaa niin että "en anna tuntua missään kun kuitenkin taas petyn vaan...". Riskejä on otettava, pettymyksiäkin koettava, vain sillä tavalla saa myös itse tästä eniten, mitä hyvänäs nyt kukakin tältä toivoo.
samaa mieltä...Ei se metsään kerkiä, joka puun pelkää päällensä kaatuvan.
:)
Riskejä on otettu, pettymyksiä koettu. Mutta jossain vaiheessa sietoraja tulee vastaan. Jossain vaiheessa kynnys ylittyy ja kyky luottaa täysin kadonnut.
tähän kannattaa suhtautuu sillai kuin astrologi taivaan kappaleisiin ....Kuu paistaa, mutta se ei lämmitä.
=)