Olen jo 5 vuotta ollut toimeentuloluukulla. Olen välillä saanut työttömyysrahaa ja siltikin aina on toimeentulotukea tullut joku roponen.
Minulla on ikää alle 40. Ulosottoon meni yrityksen kaatumisen takia vajaa miljoona. kirjanpitorikos ja verorikos luettiin päälle. Velat ei siis vanhene tyyliin 20 vuoteen.
Masentaa tosi paljon välillä. Välillä menee päiviä hyvinkin ja jaksan urheilla. Mutta suurin masennus on se kun tietää, että ei taloudellisesti KANNATA tehdä mitään. Olo on kuin linnulla ilman siipiä.
Pitäskö vaan tappaa itseni? onko yhteiskunnalla mitään vaihtoehtoa? en ole 5 vuoteen saanut kannustavaa palautetta. Olen yhteiskunnalle kulu. Jos elän 80 vuotiaaksi yhteiskunnalle tulee yli 1 miljoonan kulu kaikkina tukina.
Joku sanoi, että muuta ulkomaille mutta onko se ainut vaihtoehto. Pimeitä töitä joku ehdotti. En viitsi, joskus jää kiinni ja kauheeta selvitystä en jaksa. Haluaisin elää töitä tehden mutta oli tälläinen kohtalo...
Minulla on ikää alle 40. Ulosottoon meni yrityksen kaatumisen takia vajaa miljoona. kirjanpitorikos ja verorikos luettiin päälle. Velat ei siis vanhene tyyliin 20 vuoteen.
Masentaa tosi paljon välillä. Välillä menee päiviä hyvinkin ja jaksan urheilla. Mutta suurin masennus on se kun tietää, että ei taloudellisesti KANNATA tehdä mitään. Olo on kuin linnulla ilman siipiä.
Pitäskö vaan tappaa itseni? onko yhteiskunnalla mitään vaihtoehtoa? en ole 5 vuoteen saanut kannustavaa palautetta. Olen yhteiskunnalle kulu. Jos elän 80 vuotiaaksi yhteiskunnalle tulee yli 1 miljoonan kulu kaikkina tukina.
Joku sanoi, että muuta ulkomaille mutta onko se ainut vaihtoehto. Pimeitä töitä joku ehdotti. En viitsi, joskus jää kiinni ja kauheeta selvitystä en jaksa. Haluaisin elää töitä tehden mutta oli tälläinen kohtalo...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että olet sekä työkykyinen, että työhaluinen.
Voisit ihan hyvin tehdä työtä, ulosotto ei vie kaikkea ansaitsemaasi tuloa ja työskentely kartuttaisi myös eläkettäsi. Tutustu tähän linkkiin: https://asiointi.oikeus.fi/web/asiointi/maksukieltolaskuri?p_auth=8IccvTuy&p_p_id=WithholdingCalculator_WAR_uljaswwwapp_INSTANCE_9xH1&p_p_lifecycle=1&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=3&_WithholdingCalculator_WAR_uljaswwwapp_INSTANCE_9xH1__wu=/WithholdingCalculator/?wicket:interface=:0:mainContent:form::IFormSubmitListener:: . Tässä nettotulona esim. 2000€, ulosottoon menevä summa on vähän yli 600€ kuukaudessa. Suojaosuuden ylittävästä tulon osasta voidaan ulosmitata 2/3 maksimissaan.
Työnteko siis on kannattavaa, täytyy vaan sisäistää se tosiasia, jossa elät. Itse aiheutetut kulut ovat niitä, jotka joudut nyt kohtaamaan ja niitä maksamaan.
Aiemmissa viesteissäsi kyselit mahdollisuuksiasi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Se ei kohdallasi ole realistinen eikä edes hyvä vaihtoehto.
Asennoitumisessasi, kun saat aikaan muutoksen kaikki muuttuu paremmaksi. Sisältöä elämään voi hakea myös vapaaehtoistyön kautta. On monia järjestöjä, joiden kautta voisit päästä johonkin vapaaehtoiseen työhön.
Hei ei_ole_vaihtoehtoja.
Olet valinnut nimimerkkisi siten, että se kuvaa toivottomuuden tunteitasi. Kirjoitat taloudellisesta tilanteestasi ja veloistasi, mutta samalla ilmaiset elämänhalusi tukahtuneen. Tällöin ihminen kokee, että vaihtoehtoja ja toivoa ei ole. Useimmiten tämänkaltaiset tuntemukset ovat masennuksen oireita. Silloin tarvitsee tukea, että joku toinen kannattelee toivoa kanssasi. Usein lääkityksin on tarpeen ja auttaa, mutta sen lisäksi tarvitaan muutakin.
En itse näe niinkään, että taloudelliset asiasi olisivat sinänsä toivottomia. Vaikka ulosottoja kestää 20 vuotta, silti selviät hyvin työelämässäkin, palkan jälkeen ulosoton jättämällä suojaosuudella. Moni selviää sitä pienemmällä toimeentulotuellakin, jotkut koko elämänsä ajankin. Sen sijaan mietin, mitä keinoja sinulla olisi löytää elämänhalu ja mielekkyys tiukentuneessakin, mutta ei lainkaan mahdottomassa tilanteessasi. Mielestäni töissä kannattaa ilman muuta käydä vaikka olisikin ulosottoja.
Millaisia arvoja yrityksen omistamisaikoinasi raha sinulle merkitsi? Oletko mitannut elämää tuolloin taloudellisella vauraudella? Jos, arvosi ovat joutuneet kriisiin ja joudut miettimään elämän mielekkyyttä ihan uudesta näkökulmasta. Oletko voinut mielessäsi työstää tekemääsi rikosta ja antaa itsellesi sen anteeksi? Voitko armahtaa itsesi sisäisestä rangaistuksesta, vaikka velkoja joudutkin maksamaan.
Oman asuinalueesi diakoniatyöntekijältä voi myös pyytää yksittäiseen talouskiperyyteen mahdollista avustusta. Sen lisäksi voit keskustella elämästäsi yleensäkin. Voisiko elämään löytyä sisältöä esim. vapaaehtoistyöstä? Tai onko paikkakunnallasi työttömien toimintaa, joka tukisi sinua jaksamaan?
Toivoon luottaen,
Merja-diakoni