Mä jouduin ajoon tänään. Reko oli sairastunu. Esimies soitti aamulla 7:ltä. Lyhyt reissu onneks. Rajan taa ja takas kun lasti oli sisällä. En olis pidempään jaksanu. Mä istuin viikonloppuna Kalella molemmat päivät. Paitsi sen rönsyilevän ruusun keikan ajan. Kale joi ittensä taas siihen kuntoon et jouduttiin tulla ajoissa takas. Mä jouduin lyömään sitä.
Tainan päälle oli tullu joku sen työkaveri viikolla. Ottan sen vaaleista hiuksista kiinni ja kourinnu tissejä. Taina oli menny sanoo Kalelle. Kale oli haukkunu Tainan huoraksi. Taina ei tehny mitään. Se kerto Kalelle koska pelkäs. Kale oli suuttunu ja haken lisää olutta, sit se löi Tainaa. Ei se kovaa lyönny. Taina lähti ja mä näin sen tos pihalla. Sillä ei ollu mitään naamassa. Kale sano et oli lyöny sitä kasvoihin. Mua vitutti.
Taina on sellanen suomineito. Sillä on hyvin rasvat kerääntyny tisseihin ja perseeseen. Se olis alasti kaunis. Sitä kattelis mielellään saunan tai kynttilän valossa. Se on niin naisellinen nainen, ehkä jopa äidillinen.
Mä löin Kalea suoraan naamaan. Sen veret lens tuopin pinnalle ja ne valu. Kale riehu vähän aikaa. Heitin sen maahan. Se tajus ettei se maha mulle mitään. Se on mua puolta pienempi. Me tultiin himaan koska se Kalen kuski sano ettei se ajeluta aggressiivisia äijjiä yötä myöten.
Kale sammu kun me päästiin niille. Mä laitoin saunan päälle. Menin sinne yksin. Kale heräs ja tuli mukaan myöhemmin. Juotiin ihan rauhassa. Jossain vaiheessa me molemmat oltiin sammuneita. Mä heräsin aamulla ja meinasin lähtä kotiin mut Kale heitti kaljat korjaavaksi ja mä otin. Meille tuli paljon juttua. Juteltiin elämästä,
Merjakin osas jutella elämästä. Mä muistan sen ja Eskon keskustelut. Esko uskoo jumalaan. Muut nauro Eskolle tai ne ei halunneet kuunnella sen juttuja. Esko alko kännipäissään puhumaan Raamatusta ja Nooan arkeista. Mut jos Merja oli paikalla, Merja jäi kuuntelemaan sitä. Se puhu sille asiallisesti eikä koskaan tuominnut sitä. Ne väitteli rauhaisaan sävyyn. Esko kerto kerran käyneensä jossain uskovaisten tapahtumassa. Se selitti lämmin hymy kasvoillaan kuinka joku pyhämies oli kiskassu jalka- ja selkävaivasen jalkaa eteen päin kun se istu. Se kipu lakkas siihen. Merja sano, että voi olla että sillä oli sellanen kyky. Merja kerto, että voi olla silleeki, et se vetäsy jalasta vaikutti jonnekin selän nikamiin ja se kipu loppu sen takia. Esko ei sanonu mitään. Jatko hymyään. Joku muu jos olis vastaan sanonu, se olis saanu sen raivarin mitä se aina sai. Se heitti välillä tavaroita seinään. Me kyllä oltiin vittupäitä sitä kohtaan. Mä tykkäsin Merjan jutuista, ja siitä ettei ne huutanu toisilleen. Siks mä jäin kuuntelemaan.
Kerran ne keskusteli vedenpaisumuksesta. Esko sano, että evoluutioteoria on siks väärä, ettei siihe oteta huomioo vedenpaisumuksen vaikutusta. Merja sano, että eiköhän ne ota sen huomioon. Merjakaan ei ollu varma. Merja sano, ettei Jumalan olemassaoloa voi todistaa tai ettei sitä ole. Mä en tiedä miksi. Mä tykkään Merjasta. Pirjo sanoi sunnuntaina, että Merja saattais tulla jo jouluna käymään sieltä Ruotsista.
Onneks mä en ollu kännissä enää kun Pirjo tuli. Mä join lauantain aamusta iltaan mut saunan jälkeen mä lähin himaan. Nukahdin ja heräsin vasta aamulla.
Pirjo tuli siihe jossain vaiheessa. Mulle tuli lämmin tunne, ja ne kintut sai mut kelailemaan sitä. Sitte se alko puhumaan Laurasta. Mä olin oikeessa, et se halus puhua siitä. Se sano, ettei se kestän sit tuskaa silloin ja mäkun olin koko ajan ajossa. Sen takia se vietti aikaa Erkin kanssa. Pirjo teki mulle sienileipää. Just sillä niiden vanhalla reseptillä. Mä en voinu uskoa, että se anto mun syödä sellaista. Ei se kai enää välitä niistä sydänjutuista. Ei Erkin jälkeen. Se puhu Erkistäkin. Kerto ettei se rakastanu sitä koskaan samalla tavalla kuin silloin nuorempana mua mutta sano rakastaneensa sitä jollain tapaa. Ne oli kuulemma todella läheisiä. Pirjo pyys multa anteeks.
Me vaihdettiin kevyempään keskusteluun sen ruuan jälkeen. Meidän omaan aikaan. Se lähti siitä sienileivästä. Pirjo sano, että sen tuttu oli ne sienet keränny ja se oli saanu ne. Mä tykkään kerätä sieniä. Mulla ei ole ollu mettäkaveria enää vuosiin. Mun kavereille elämä ei ole ollu suotusaa ja ne juo mielummin tai ne on kuolleet. Pirjo ei koskaan munkaan mettään lähteny. Se huus mulle kerran riidan aikana et miks mä en tee sen kanssa mitään. Mä sanoin et voin lähtä sienimettään. Se suuttu ja huus, ettei koko vapaa-aikaa voi vietää sienimetässä tai kattoa telviisiosta Läheisyyden hinnalla. Se on mun lempiohjelma. Mä olin surullinen silloin.
Se tuli mun lähelle sohvalle jossain vaiheessa. Kateltiin vanhoja valokuvia. Mä katoin sen kinttuja valokuvista ja sen kinttuja siinä sohvalla. Mä tunsin jotain vanhaa tuttua halua. Sit mä katoin Pirjoa kasvoihin, ja tunsin lämmintä ystävään liittyvää tunnetta. Me halattiin ja suudeltiin. Oltiin hetki päät nojaten toisiinsa vasten, hiljaa, sanomatta sanaakaan. Mä olin krapulassa, ja mua panetti hullun lailla. Mut emmä Pirjoa halunnu. Mä rakastan sitä mut
Tainan päälle oli tullu joku sen työkaveri viikolla. Ottan sen vaaleista hiuksista kiinni ja kourinnu tissejä. Taina oli menny sanoo Kalelle. Kale oli haukkunu Tainan huoraksi. Taina ei tehny mitään. Se kerto Kalelle koska pelkäs. Kale oli suuttunu ja haken lisää olutta, sit se löi Tainaa. Ei se kovaa lyönny. Taina lähti ja mä näin sen tos pihalla. Sillä ei ollu mitään naamassa. Kale sano et oli lyöny sitä kasvoihin. Mua vitutti.
Taina on sellanen suomineito. Sillä on hyvin rasvat kerääntyny tisseihin ja perseeseen. Se olis alasti kaunis. Sitä kattelis mielellään saunan tai kynttilän valossa. Se on niin naisellinen nainen, ehkä jopa äidillinen.
Mä löin Kalea suoraan naamaan. Sen veret lens tuopin pinnalle ja ne valu. Kale riehu vähän aikaa. Heitin sen maahan. Se tajus ettei se maha mulle mitään. Se on mua puolta pienempi. Me tultiin himaan koska se Kalen kuski sano ettei se ajeluta aggressiivisia äijjiä yötä myöten.
Kale sammu kun me päästiin niille. Mä laitoin saunan päälle. Menin sinne yksin. Kale heräs ja tuli mukaan myöhemmin. Juotiin ihan rauhassa. Jossain vaiheessa me molemmat oltiin sammuneita. Mä heräsin aamulla ja meinasin lähtä kotiin mut Kale heitti kaljat korjaavaksi ja mä otin. Meille tuli paljon juttua. Juteltiin elämästä,
Merjakin osas jutella elämästä. Mä muistan sen ja Eskon keskustelut. Esko uskoo jumalaan. Muut nauro Eskolle tai ne ei halunneet kuunnella sen juttuja. Esko alko kännipäissään puhumaan Raamatusta ja Nooan arkeista. Mut jos Merja oli paikalla, Merja jäi kuuntelemaan sitä. Se puhu sille asiallisesti eikä koskaan tuominnut sitä. Ne väitteli rauhaisaan sävyyn. Esko kerto kerran käyneensä jossain uskovaisten tapahtumassa. Se selitti lämmin hymy kasvoillaan kuinka joku pyhämies oli kiskassu jalka- ja selkävaivasen jalkaa eteen päin kun se istu. Se kipu lakkas siihen. Merja sano, että voi olla että sillä oli sellanen kyky. Merja kerto, että voi olla silleeki, et se vetäsy jalasta vaikutti jonnekin selän nikamiin ja se kipu loppu sen takia. Esko ei sanonu mitään. Jatko hymyään. Joku muu jos olis vastaan sanonu, se olis saanu sen raivarin mitä se aina sai. Se heitti välillä tavaroita seinään. Me kyllä oltiin vittupäitä sitä kohtaan. Mä tykkäsin Merjan jutuista, ja siitä ettei ne huutanu toisilleen. Siks mä jäin kuuntelemaan.
Kerran ne keskusteli vedenpaisumuksesta. Esko sano, että evoluutioteoria on siks väärä, ettei siihe oteta huomioo vedenpaisumuksen vaikutusta. Merja sano, että eiköhän ne ota sen huomioon. Merjakaan ei ollu varma. Merja sano, ettei Jumalan olemassaoloa voi todistaa tai ettei sitä ole. Mä en tiedä miksi. Mä tykkään Merjasta. Pirjo sanoi sunnuntaina, että Merja saattais tulla jo jouluna käymään sieltä Ruotsista.
Onneks mä en ollu kännissä enää kun Pirjo tuli. Mä join lauantain aamusta iltaan mut saunan jälkeen mä lähin himaan. Nukahdin ja heräsin vasta aamulla.
Pirjo tuli siihe jossain vaiheessa. Mulle tuli lämmin tunne, ja ne kintut sai mut kelailemaan sitä. Sitte se alko puhumaan Laurasta. Mä olin oikeessa, et se halus puhua siitä. Se sano, ettei se kestän sit tuskaa silloin ja mäkun olin koko ajan ajossa. Sen takia se vietti aikaa Erkin kanssa. Pirjo teki mulle sienileipää. Just sillä niiden vanhalla reseptillä. Mä en voinu uskoa, että se anto mun syödä sellaista. Ei se kai enää välitä niistä sydänjutuista. Ei Erkin jälkeen. Se puhu Erkistäkin. Kerto ettei se rakastanu sitä koskaan samalla tavalla kuin silloin nuorempana mua mutta sano rakastaneensa sitä jollain tapaa. Ne oli kuulemma todella läheisiä. Pirjo pyys multa anteeks.
Me vaihdettiin kevyempään keskusteluun sen ruuan jälkeen. Meidän omaan aikaan. Se lähti siitä sienileivästä. Pirjo sano, että sen tuttu oli ne sienet keränny ja se oli saanu ne. Mä tykkään kerätä sieniä. Mulla ei ole ollu mettäkaveria enää vuosiin. Mun kavereille elämä ei ole ollu suotusaa ja ne juo mielummin tai ne on kuolleet. Pirjo ei koskaan munkaan mettään lähteny. Se huus mulle kerran riidan aikana et miks mä en tee sen kanssa mitään. Mä sanoin et voin lähtä sienimettään. Se suuttu ja huus, ettei koko vapaa-aikaa voi vietää sienimetässä tai kattoa telviisiosta Läheisyyden hinnalla. Se on mun lempiohjelma. Mä olin surullinen silloin.
Se tuli mun lähelle sohvalle jossain vaiheessa. Kateltiin vanhoja valokuvia. Mä katoin sen kinttuja valokuvista ja sen kinttuja siinä sohvalla. Mä tunsin jotain vanhaa tuttua halua. Sit mä katoin Pirjoa kasvoihin, ja tunsin lämmintä ystävään liittyvää tunnetta. Me halattiin ja suudeltiin. Oltiin hetki päät nojaten toisiinsa vasten, hiljaa, sanomatta sanaakaan. Mä olin krapulassa, ja mua panetti hullun lailla. Mut emmä Pirjoa halunnu. Mä rakastan sitä mut
Vastaukset 10
Vanhimmat
hohhoijjjaaaa, söiskö iltapalaksi metukka,- juusto, vai kinkkuleikkeleleipiä..... vois juodakin pitkästä aikaa sitruunateetä hunajalla makeutettuna tietty. Ai niin ja sitten voisi sipaista hunajat iholle, ja mennä saunan lämpöön. Nukuttaa aina niin makoisasti, kun saunonu ennen pehkuihin menoa.
Aamupalaksi voisinkin pitkä aikaa paistaa munakasta, ja tirisyttää muutaman pekonisiivun. Kunnon aamupalaani kuuluu myös kahvi mustana ja apppelsiinimehua lasillinen. Ai jukra, tulispa aamu pian.
Mä oon helevetin onnellinen, että sun ruuat on sulle noin merkityksellisiä.
Söin sitten metukka,- että kinkkuleikkelevoileivät, ja hörpimpä mukillisen sitruunateetä hunajalla makeutettuna. Saunaan en nyt jaksanutkaan mennä, menenpä aamulla aamusaunaan, se vasta onkin tosi ihana käydä aamulla saunassa löylyttelemässä. Päivä ei voisi paremmin alkaa, kunnon aamupala, ja sauna.
Metukkaleipiä vois tehä huomenna. Joudun jotain pullaa vetää Pikin luona, näön vuoks. Nyt mä häivyn nukkumaa, että jaksan katella Pikiä ja mielellänihän minä.
Minun on kyllä vaikea saada selvää onko ap nainen vai mies. Teksti kun on jollakin tapaa naismaista, ehkkä karskinrekkamiehen tarvitsee sen vuoksi korostaa tuota karskiutta. Mutta minä tykkään tästä tarinankertojasta. Jotenkin voi aistia tuon tunnelman ja nuo olot. Hienoja kirjoituksia.
Ap on miesmulkku ikäkriisillä. Nuoria naisia katselee. Tainnut mies hiukan pehmetä. Ainakin päästä. Ylä vai ala????
Miesmäisren lepakon käsialaa. Tullut jätetyksi, kaipaa hirveästi huomiota sekä kateus ja katkeruus, yksinäisyys ja rahaongelmat paistaa läpi. Itsetunto tällä ihmisellä täys nolla, koittaa egoaan pönkittää näillä teksteillä.
Kun naamari on riisuttu, roolihahmo kuolee.
Jollakin näyttäisi olevan mielenterveysongelmia...
Mustasukkaisuus ja ei-toivottuun ihmiseen ihastuminen teettää myös mielelle jos jonkinlaisia tepposia. Silloin kun ei saa huomiota tai vastakaikua sellaiselta, jolta haluaisi. Jos tuottaa tuskaa se, että on täysin ilmaa toiselle ihmiselle. Se korpeaa ja pahasti, varsinkin sellaista, jolla on muutenkin aina ollut äärettömän heikko itsetunto. Toinen lukunsa on sitten narskut, jotka ovat mielestään maailman keskipisteitä. Pilvistä maahan tippuminen sattuu ja lujaa kun huomaa, että kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. Joskus huomiota pitää saada keinolla millä hyvänsä. Jos ei sitä saa letistä vetämällä niin sitten tekeytymällä pelleksi, haukkumalla jne. Sairas ihminen menee tuostakin pidemmälle jos ei hyväksy kohtaloaan.
Kannattaa hakea apua, ajoissa.
Ja sä päättelet tämän mahdollisesti fiktiivisestä Veijo-tekstistä? Eihän ton Veijon ajatukset sisällä mitään hylätyn tuskaa. Sehän on ihastunut. Eikä Veijo kuulosta narskulta koska tuntuu olevan leppoisa tyyppi vaikka kaverit alkkkiksia, kuollu tai lyöny pääsä :)
Ihan yleisesti: kohtaloaan ei tarvitse hyäksyä. Vähintään on otettava selvää mitä voi muuttaa. Sun teksti kuulostaa btw narsisitiselta reflektiolta. Se sisältää itse itsensä. Mene muualle peilailemaan aivolihaksiasi!