Veijolla on asiaa, osa 4 (b)

karskirekkamies kirjoitti:

ja vaikka mä haaveilenkin siitä joskus, mä en saa sitä tunnetta enää takasin. Meidän välillä on tapahtunut liikaa. Mä menin makaamaan sitä krapulaa pois kun Pirjo lähti. Ekaks mä haaveilin niistä sienistä, jotka se jätti mulle. Se oli ottanu niitä paljon sen tutulta koska mä kuulemma tykkään niistä. Se kai kävi sovittelemssa mun kanssa vaan. Ja vieläkin kun mä ajattelen sen kinttuja mulla heilahtaa housuissa.
Sit kun se on heilahtan, mun ajatukset siirtyy Pikiin. Mun piti käydä tänään sen kahvilassa uudestaan. Pirjo ei ollu siellä edes käynyt. Onneksi. Ne ois saattanu jutella keskenään. Se kai ei olis haitannu loppujen lopuks. Eihän me olla Pirjon kanssa oltu enää vuosiin.
Se kahvila oli kerenny mennä jo kiinni kun mä tulin reissusta. Kerkesin käydä vaan vessassa kadun toisella puolen. Enkä mä olis sinne hien hajusena halunnu mennä. Mä mietin ajomatkalla, että silloin kun Piki joi sitä kahvia ja mä puhuin sille mun perheestä, meidän välille syntyi tunneside. Mä en sitä ajatellu tietosesti koskaan romanttisessa mielessä vaikka öisin ajattelinkin. Mä oon vasta nyt tajunnu sen, tai mun muistikuvat vääristyy. Se oli vaikeeta aikaa. Meillä meni Pirjon kanssa jo huonosti silloin. Enää ei mene.
Mua panettaa. Mä haluan Pikiä mut emmä jaksa runkata sille. Mä haluun käydä katsomassa sitä huomenna
Pirjo sille anto silloin ne langat. Pirjo ei ollu käsityöihmisiä. Mä annoin Pikille ne käsityölehdet. Ne oli mun äitin omia, jotka se oli Pirjolle joskus antanu, meidän yhteiseen kotiin. Niiden Pikin kahvilan liinojen malli on niistä lehdistä, ja on mulla se äitini liina vielä jossain tallessa. Mähän voisin antaa sen Pikille huomenna. Mä en niitä sellasia pöydilleni laita kun ei ole naisseuraa. Mulle on ihan sama onko mun pöydällä liinaa.
Mun piti tänään tehdä vielä hommia mutta mä oon reisuun jälkeen vaan maannu. Mä oon jo sen ikänen etten mä jaksa enää kiirehtiä. Mulla taitaa olla ikäkriisi. Senköhän takia se Piki pyörii mun mielessä. Mähän muistin sunnuntaina ennen ku Pirjo tuli käymään, että ei se barbihomma ollu ainoa kerta kun se puhu jostain lapsuudesta tai edes nuoruudesta. Nehän joskus Merjan kanssa oli mun terassilla. Mulla oli jääny olkkarin ikkuna ihan sentin raolleen kun päivällä oli kunnon helteet. Ne ei ollu Merjan kanssa huomanneet et se oli auki. Mä olin aiemmin huomannu et ne oli käyny mun tupakoilla, ja iltakaljatkin mulla tuntu loppuvan aika lyhyeen. Ajattelin ettei ne kauaa siellä möykkää. Mä en tiedä mistä se puheenaihe tuli niille tai mistä ne puhu. Piki oli ollu lukiossa, mut se lopetti sen leipurikoulun vuoksi. Se kerto että lukiossa hissan opettaja oli ensimmäisellä tunnilla pysähtynyt ku hypnotisoitunu kattomaan Pikiä. Koko luokka oli kääntyny kattomaan Pikiä kun ne ihmetteli miks se opettaja oli sitä tuijottanu pitkään sanomatta mitään. Pikiä oli ahistanu. Se kerto Merjalle, että se oli polkenu joskus jollein kaverilleen. Se oli ajanu sen opettajan talon ohi vaikka ei Piki tienny, et se asuu siinä. Se mies oli pudottanu haravansa kun se oli sen nähny. Piki moikkas sille. Piki oli ajanu tien päähän asti ja oli tuntevinaa sen silmät selässä. Piki käänty kattomaan, ja se edelleen seiso samalla tavalla, harava maassa tuijottaen Pikiä. Piki ei ajanu sen talon ohi kertaakaan enää. Piki oli joulujuhlissa istunu likkakavereittensa kanssa salin takarivissä. Likkakaverit päätti, et karataa tupakalle. Piki oli kattonu takaseinälle, onko reitti vapaa. Se hissan opettaja seiso siinä, sama hölmö katse kasvoillaan. Ei ne voinu lähtä. Piki katsoi vähän myöhemmin taakseen ja se edellen oli siellä samalla ilmeellä. Piki otti tonttulakkinsa pois, se sano Merjalle et silloin sitä ahdisti ihan helvetisti. Ne kun oli lähteny pois juhlista, se maikka käveli sen takana. Piki ei kääntyny katsomaan. Se tunnisti sen käden sivusilmällä, kun se maikka piti ovea auki sille.
Ehkä Pikille ei oo käyny mitään, ehkä se on vaan sen näkönen. Mua väsyttää. Mä meen huomenna katsomaan sitä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä