Morjes!
Elikkäs nyt tarvitsisin vinkkejä.
Olen 17v nuori. Isäni on pahan luokan narsisti.
Perheessäni on ollut suuria ja pieniä riitoja niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen suuri riita alkoi varmaan kun olin n.4v. Äitini viimeinen elossa ollut vanhempi kuoli ja alkoi perinnönjako jonka seurauksena äitini ja hänen siskonsa suhde kariutui täydellisesti.
Sitä seurasi jatkuvat viikoittain tapahtuvat riidat äitini ja isäni välillä jotka ovat yhä tänäpäivänä osa tämän "perheen" arkea.
Myös isäni ja 10 vuotta minua vanhempi isoveljeni (äidin edellisestä avioliitosta) riitantuivat.
Ymmärykseni mukaan myös isäni ja hänen pikkuveljensä suhde ei ole myöskään hyvä, sillä aina kun jotain hänen pikkuveljestään kuulee niin se on pelkkää piikittelyä ja seläntakana haukkumista ja en edes muista milloin isäni olisi käynyt veljensä luona,muuten kuin silloin kuin on tarvinnut esim.pakettiautoa lainaan.Olen isäni pikkuveljen tavannut useasti ja hän on mielestäni oikein mukava.
Tässä vaiheessa ajattelette että "Mitä helvettiä juuri luin ja ei ole todellista", BUT WAIT,THERE'S MORE:
Myös isäni vanhemmat eli minun mummi ja pappa ovat kuin identtinen kopio isästäni ja äidistäni. Mummini on äärimmäisen kiltti, ymmärtäväinen ja ahkera kun taas pappani ei tee ikinä mitään muuta kuin räyhää ja komentelee "nainen kuuluu keittiöön" asenteella.
Ja uskokaa tai älkää, mutta myös minulla ja isälläni on ollut viimeiset 8v riitaa vähintään 2-3 kertaa kuukaudessa hyvin vaihtelevalla tahdilla. Piikittely,haukkuminen, alistaminen, komentaminen yms on arkea. Näistä kaikista voi lukea joltain muulta narsistista isää käsittelevältä sivulta, sillä en nyt enempää jaksa listata.
Olen ehtinyt todistaa äitini hermoromahdukset, itsetuhoiset puheet/ajatukset, olen joutunut kuulusteluihin poliisilaitokselle todistajana isäni ja isoveljeni välisissä riidoissa yms. Tuntuu että kaikki on nähty.
Mutta mikään ei tunnut riittävän isälleni vaan hän aina vain hakee lisää syitä riidellä ja onkin sitä aina haastamassa.
Olin myös kiusattu ja olen sairastanut hyvinkin pahalaatuista masennusta usean vuoden ja vieläkin. Henkisesti olen aivan poikki ja jokainen päivä tuntuu taistelulta.
Koulu menee aikalailla päi helvettiä (alle 7 KA lukiossa) ja en tahdo löytää motivaatiota opiskeluun vaikka suuret suunnitelmat onkin.
Yksi päivä isäni kanssa riideltyäni (eli olin täysin hiljaa kun hän huusi) rupesin googlaamaan kuinka tehdä tehokkaasti ja varmasti itsemurha ja päädyin haulikkoon. Tässä vaiheessa jokin napsahti päässä ja tuli ajatus: "Mitä vittua mä teen" ja tajusin tarvitsevani apua ja pahasti. En mä ole tuollainen ihminen, en mä ole selvinnyt kituamalla näin pitkälle tämän takia. Haluaisin ammatti apua, mutta en tiedä mistä hakea.
Olen myös löytänyt lohduttavia ajatuksia lähenevästä täysi-ikäisyydestä ja mahdollisuudesta muuttaa kotoa pois, mutta onhan tuohonkin vielä aikaa.
Elikkäs nyt tarvitsisin vinkkejä.
Olen 17v nuori. Isäni on pahan luokan narsisti.
Perheessäni on ollut suuria ja pieniä riitoja niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen suuri riita alkoi varmaan kun olin n.4v. Äitini viimeinen elossa ollut vanhempi kuoli ja alkoi perinnönjako jonka seurauksena äitini ja hänen siskonsa suhde kariutui täydellisesti.
Sitä seurasi jatkuvat viikoittain tapahtuvat riidat äitini ja isäni välillä jotka ovat yhä tänäpäivänä osa tämän "perheen" arkea.
Myös isäni ja 10 vuotta minua vanhempi isoveljeni (äidin edellisestä avioliitosta) riitantuivat.
Ymmärykseni mukaan myös isäni ja hänen pikkuveljensä suhde ei ole myöskään hyvä, sillä aina kun jotain hänen pikkuveljestään kuulee niin se on pelkkää piikittelyä ja seläntakana haukkumista ja en edes muista milloin isäni olisi käynyt veljensä luona,muuten kuin silloin kuin on tarvinnut esim.pakettiautoa lainaan.Olen isäni pikkuveljen tavannut useasti ja hän on mielestäni oikein mukava.
Tässä vaiheessa ajattelette että "Mitä helvettiä juuri luin ja ei ole todellista", BUT WAIT,THERE'S MORE:
Myös isäni vanhemmat eli minun mummi ja pappa ovat kuin identtinen kopio isästäni ja äidistäni. Mummini on äärimmäisen kiltti, ymmärtäväinen ja ahkera kun taas pappani ei tee ikinä mitään muuta kuin räyhää ja komentelee "nainen kuuluu keittiöön" asenteella.
Ja uskokaa tai älkää, mutta myös minulla ja isälläni on ollut viimeiset 8v riitaa vähintään 2-3 kertaa kuukaudessa hyvin vaihtelevalla tahdilla. Piikittely,haukkuminen, alistaminen, komentaminen yms on arkea. Näistä kaikista voi lukea joltain muulta narsistista isää käsittelevältä sivulta, sillä en nyt enempää jaksa listata.
Olen ehtinyt todistaa äitini hermoromahdukset, itsetuhoiset puheet/ajatukset, olen joutunut kuulusteluihin poliisilaitokselle todistajana isäni ja isoveljeni välisissä riidoissa yms. Tuntuu että kaikki on nähty.
Mutta mikään ei tunnut riittävän isälleni vaan hän aina vain hakee lisää syitä riidellä ja onkin sitä aina haastamassa.
Olin myös kiusattu ja olen sairastanut hyvinkin pahalaatuista masennusta usean vuoden ja vieläkin. Henkisesti olen aivan poikki ja jokainen päivä tuntuu taistelulta.
Koulu menee aikalailla päi helvettiä (alle 7 KA lukiossa) ja en tahdo löytää motivaatiota opiskeluun vaikka suuret suunnitelmat onkin.
Yksi päivä isäni kanssa riideltyäni (eli olin täysin hiljaa kun hän huusi) rupesin googlaamaan kuinka tehdä tehokkaasti ja varmasti itsemurha ja päädyin haulikkoon. Tässä vaiheessa jokin napsahti päässä ja tuli ajatus: "Mitä vittua mä teen" ja tajusin tarvitsevani apua ja pahasti. En mä ole tuollainen ihminen, en mä ole selvinnyt kituamalla näin pitkälle tämän takia. Haluaisin ammatti apua, mutta en tiedä mistä hakea.
Olen myös löytänyt lohduttavia ajatuksia lähenevästä täysi-ikäisyydestä ja mahdollisuudesta muuttaa kotoa pois, mutta onhan tuohonkin vielä aikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ammattiapua saat kääntymällä lukiosi erityisopettajan puoleen. Kerro vaikeuksistasi, niin hän osaa neuvoa sinua eteenpäin ja antaa myös tukea opinnoissasi.
Narsistin kanssa eläminen voi viedä mielenterveyden. ....tuttua, liiankin tuttua. Itse olin narsistin kynsissä vuosia...olen päässyt eroon, enkä tapaa kyseistä henkilöä enää koskaan, se on oma valintani, pysyn niin kaukana kuin ikinä pystyn. Jos tulee kadulla vastaan, kävelen kuin tuntematonta vastaan. Tähän liittyy paljon asioita, poliisi ja tutkintaa, syytteen nostamista ja syyttämättä jättämis päätöksiä riittävien todisteiden puuttuessa; narsistihan on taitava asioiden vääristelijä, saa jopa viranomaiset uskomaan itseensä. Aloittajalle: Koska elät hyvin traumaattisessa ilmapiirissä ja opiskelusi on kesken, asut kotona...tilanteesi on vaikea, et pääse narsisteja eroon..Ainoaksi lohduksi ja ehkä neuvoksi voisin ehdottaa siirtymistä ammattikouluun ja opiskelija-asuntoon aivan muualle päin Suomeen, missä nyt olet. Narsistin vaikutuksesta pääsee eroon, vain lähtemällä pois ja kyllä siitä eheytyy lopulta. Toivon sinulle voimia päästä eteenpäin tässä asiassa.
Koulusi kuraattori tai terveydenhoitaja voi auttaa sinua, samoin kuntasi sosiaalityöntekijät.
Mielestäni sinun pitäisi nyt päästä omaan asuntoon. Saisit etäisyyttä tuohon kamalaan perhetilanteeseen.
Lisäksi tarvitset psykologista tukea. Sinä olet hyvä ihminen, mutta kukaan meistä ei valitsisi narsistisia vanhempia. Minullakin isä on narsistinen, mutta ymmärsin sen vasta paljon vanhempana kuin sinä.
Toivon sinulle hyvää elämää.
Todella inhottava äijä! Mistä tällaisia miehiä tulee?
Lopeta ihmeessä itsetuhoiset ajatukset. Älä käännä vihaa itseesi, oikea osoite on isäsi.
Äitisi todella tarvitsisi apua. Onko hän koskaan puhunut siitä että haluaisi ottaa eron? Jos on, rohkaise häntä. Kannusta häntä hakemaan apua. Sosiaaliviranomaiset voisivat auttaa. Myös lääkärille voisi tilata ajan, lääkäri osaa neuvoa asiassa eteenpäin.
On kauhea vääryys että tuollaiset miehet pilaavat koko perheensä elämän!
Isäsi toistaa samaa mallia mitä tapahtui hänen kotonaan. Tämän olet itsekin oivaltanut.
Sanot että kun riitelette, isä huutaa ja räyhää, mutta sinä olet hiljaa. Sinäkin toistat tuota alistetun naisen mallia mikä on ymmärrettävää. Onkin viisasta olla hiljaa sillä jos heikompi käy väkivaltaista miestä vastaan, siinä voi käydä huonosti. Muista kuitenkin, että isäsi toimii ehdottomasti väärin!
Olisikin hyvä asia jos äidin kanssa hakisitte apua. Äiti tahollaan ja myös sinä, tai te yhdessä. Sillä olisi paljon merkitystä senkin suhteen että avun hakeminen olisi merkki siitä että isä ei enää voisi lannistaa teitä. Te ottaisitte elämänne omiin käsiin!
Tottakai äidin täytyisi tehdä päätös, hänhän on aikuinen, mutta hän on niin lannistettu varmaan ettei hänellä ole voimia.
Puhu äidille, rohkaiskaa toisianne!
Kiitos kaikille vastanneille, on tavallaan mukavaa tietää että en ole yksin ongelman kanssa ja on mahtavaa että tuli näin paljon positiivista palautetta. Ammattiapua olen hakenut ja nyt täytyy vain toivoa parasta.
Tilanne on nyt jatkunut niin kauan ja äitini suhtautumisen perusteella en usko vanhempieni eroavan.
Tukea saan isoveljeltä joka aikoinaan kävi samantyylisen prosessin läpi.
Tänään on ollut todella paska päivä, niin ei oikein irtoa nyt mitään pitkää ja syvällistä romaania, mutta kiitokset nyt vielä kaikille