Eipä paljo joulumelskat innosta.
Sillä täällä sitä ollaan seurakuntaperheestä. (Jota inhotaan, delegoidaan juuripa humaanistis-kirjallisuusfilosoftisten näkemysten takia --)Poikana, joka joutui äsken vanhempiensa huonon "kohtelu- hoidon" -seurauksena muuttamaan itsenäisesti asumaan, kiitos tanssivalmentaja-tukihenkilöni & kunnan sosiaalituen. (Siltikin poden huonoa omaatuntoa juuri apujen takia, mitä olen ónnekseni saanut.)
Lisäksi sitä ollaan keuhkosairaita; Cystis Fibros, maksakirroosisia (kroon. maksatulehdus) ja APECED-syndroomaanikkoja ym. muun asiain ongelmainen.
Eikä tätä huononna se, että minä se olen juuri irtautunut viim. 2 kk:n ajan vanhempieni ujuttamista kipu- uni- ja rauhottavista. Eli Doxalista, Tramalista, Cipramilista, Levozinista jne. (...)
Toisekseen käyn lukiota ja jo ei sekään paranna sairauden ohella tappelemista. Pistää hanttiin niin sutenakin, kun samalla sitä pitäisi hoitaa monia lääkkeitä, kantaa nestehappipulloa, käyttää happirikastinta - harrastaa ainoaksi jäänyttä kirjallisuusharrastusta. Ja prepata itseänsä YO-kirjoituksia varten (...)
Ja onhan sitä tultu vietettyä keuhkodiagnoosi-aikaan 3 viikkoa sairaalassa, juuripa joulun kynnysellä - myös! (Sängyssä, heräämössä ja pääkoppa sekaisin ja letkuissa kiinni.) Kuin paria muutakin joulua sappikivien, influenssan takia (joka muuten oli viime jouluna.)
Vieläpä tämä kaikki ennen 17 vuoden ikää!
Täytän nimittäin 18 vuotta, 25 jouluun päivänä siis. (Enkä ole koskaan synttäreistänikään pitänyt.)
Eli masentuneet jouluterveiset vaan kaikille joulusta pitäville.
PS. eipä täten se psykologinen teoria lapsuuden tärkeydestä paljon mieltä kohenna. Sillä itselläni se on mennyt enemmin sairauden kanssa leikkimiseen, kärsimykseen ja "sensellaseen" masentavaan!
AUTTAKAA! :( *niisk*
Sillä täällä sitä ollaan seurakuntaperheestä. (Jota inhotaan, delegoidaan juuripa humaanistis-kirjallisuusfilosoftisten näkemysten takia --)Poikana, joka joutui äsken vanhempiensa huonon "kohtelu- hoidon" -seurauksena muuttamaan itsenäisesti asumaan, kiitos tanssivalmentaja-tukihenkilöni & kunnan sosiaalituen. (Siltikin poden huonoa omaatuntoa juuri apujen takia, mitä olen ónnekseni saanut.)
Lisäksi sitä ollaan keuhkosairaita; Cystis Fibros, maksakirroosisia (kroon. maksatulehdus) ja APECED-syndroomaanikkoja ym. muun asiain ongelmainen.
Eikä tätä huononna se, että minä se olen juuri irtautunut viim. 2 kk:n ajan vanhempieni ujuttamista kipu- uni- ja rauhottavista. Eli Doxalista, Tramalista, Cipramilista, Levozinista jne. (...)
Toisekseen käyn lukiota ja jo ei sekään paranna sairauden ohella tappelemista. Pistää hanttiin niin sutenakin, kun samalla sitä pitäisi hoitaa monia lääkkeitä, kantaa nestehappipulloa, käyttää happirikastinta - harrastaa ainoaksi jäänyttä kirjallisuusharrastusta. Ja prepata itseänsä YO-kirjoituksia varten (...)
Ja onhan sitä tultu vietettyä keuhkodiagnoosi-aikaan 3 viikkoa sairaalassa, juuripa joulun kynnysellä - myös! (Sängyssä, heräämössä ja pääkoppa sekaisin ja letkuissa kiinni.) Kuin paria muutakin joulua sappikivien, influenssan takia (joka muuten oli viime jouluna.)
Vieläpä tämä kaikki ennen 17 vuoden ikää!
Täytän nimittäin 18 vuotta, 25 jouluun päivänä siis. (Enkä ole koskaan synttäreistänikään pitänyt.)
Eli masentuneet jouluterveiset vaan kaikille joulusta pitäville.
PS. eipä täten se psykologinen teoria lapsuuden tärkeydestä paljon mieltä kohenna. Sillä itselläni se on mennyt enemmin sairauden kanssa leikkimiseen, kärsimykseen ja "sensellaseen" masentavaan!
AUTTAKAA! :( *niisk*
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinä sentään ajattelet se on selviämisen merkki