Minulla on aina ollut sellainen olo, kuin minut oltaisiin luotu vasemmalla kädellä.
Jumala on jättänyt minuun kamalasti virheitä. Toisaalta kun katsoo luontoa, niin saan huomata, että sekin on taidettu luoda vasemmalla kädellä.
Vaikka maailma näyttäisi äkkiseltään hyvin tarkkaan mietityltä ja täysin tarkoitukselliselta, täällä ihan vilisee monenlaista tarkoituksenmukaisemattomuutta ja omituisuuksia. Esimerkiksi eläinten keskuudessa esiintyy homoutta ja monta muuta poikkeavuutta. Naapurissakin on uroskoira, joka on kiinnostunut vain muista uroskoirista, kuten omasta koirastani. Oma koira mitä ilmeisimmin on hetero.
No ei mennä tässä sen enempää sukupuolisuuntautuneisuuteen... Ihan sama, onko joku homo vai hetero, ei tää maailma muutamiin sellaisiin kaadu, koska luonto pitää huolen, että suurin osa on heteroita ja lisääntymiskykyisiä sellaisia.
Minusta luotiin aseksuaali, eli en koe minkäänlaista vetoa mihinkään. Aseksuaaleja tietääkseni on huomattavan verran vähemmän, mitä homoseksuaaleja. Huomatkaa, että aseksuaalisuus ei ole suuntautuneisuus, vaan se on seksuaalisuuden puuttuminen. Aseksuaali ei tunne vetoa mihinkään. Lievästi aseksuaali voi olla joko homoseksuaali, tai heteroseksuaali, kun taas täysin aseksuaalisesta ei voida sanoa, kumpi hän on.
Aiemmin ajattelin, että aseksuaalisuudestani ei ole haittaa minulle. Enhän edes tiedä, miltä seksuaaliset tunteet tuntuvat. En osaa niitä vaatia ja toisaalta pääsen helpolla, kun ei tarvi elää ns. puutteessa.
Nyt olen alkanut olemaan toista mieltä. Ystäviä on tullut ja mennyt. Useimmat heistä ovat joutuneet avioliittojen satamiin ja myöhemmin heistä on tullut suurten perheiden vanhempia. Olen oppinut elämäni aikana, että ystävät ympärilläni eivät ole ainaisia. Minulla ei ole pysyvää saattoystävää. Perheelliset eivät irtoa enää entiseen malliin. Perhe ja sukulaissiteet sitovat heitä tiukasti. Perheellisillä toki voi käydä kylässä, mutta kahdenkeskistä aikaa ei liiemmin ole, koska aina on ympärillä lapsia yms.
Tällä hetkellä kaipaan pitkäaikaista saattoystävää, etenkin, kun olen alkanut ontumaan uskossani. Mutta avioliittoon minusta ei ole. En usko, että kukaan haluaa mennä naimisiin aseksuaalin kanssa. Siitä liitosta ei tulisi onnellista, kun toinen joutuisi elämään kuitenkin puutteessa. Ja aseksuaaleja taas on aivan liian vähän. En tiedä ketään muuta vl:ää mun lisäksi. En voi myöskään vaatia ketään jätkää pysyväksi pitkäaikaiseksi kämppikseksi. Ne menevät kaikki kuitenkin ennen pitkään naimisiin.
Ilman saattoystävää tää uskominen on tavattoman vaikeaa. Miten voisin vapautua aseksuaalisuudesta? Entä voiko "lihan himoja" tulla, jos niitä ei ole koskaan ollut? Sellaisia himoja, jotka saisivat minun rukoilemaan itselleni aviovaimoa?
Jumala on jättänyt minuun kamalasti virheitä. Toisaalta kun katsoo luontoa, niin saan huomata, että sekin on taidettu luoda vasemmalla kädellä.
Vaikka maailma näyttäisi äkkiseltään hyvin tarkkaan mietityltä ja täysin tarkoitukselliselta, täällä ihan vilisee monenlaista tarkoituksenmukaisemattomuutta ja omituisuuksia. Esimerkiksi eläinten keskuudessa esiintyy homoutta ja monta muuta poikkeavuutta. Naapurissakin on uroskoira, joka on kiinnostunut vain muista uroskoirista, kuten omasta koirastani. Oma koira mitä ilmeisimmin on hetero.
No ei mennä tässä sen enempää sukupuolisuuntautuneisuuteen... Ihan sama, onko joku homo vai hetero, ei tää maailma muutamiin sellaisiin kaadu, koska luonto pitää huolen, että suurin osa on heteroita ja lisääntymiskykyisiä sellaisia.
Minusta luotiin aseksuaali, eli en koe minkäänlaista vetoa mihinkään. Aseksuaaleja tietääkseni on huomattavan verran vähemmän, mitä homoseksuaaleja. Huomatkaa, että aseksuaalisuus ei ole suuntautuneisuus, vaan se on seksuaalisuuden puuttuminen. Aseksuaali ei tunne vetoa mihinkään. Lievästi aseksuaali voi olla joko homoseksuaali, tai heteroseksuaali, kun taas täysin aseksuaalisesta ei voida sanoa, kumpi hän on.
Aiemmin ajattelin, että aseksuaalisuudestani ei ole haittaa minulle. Enhän edes tiedä, miltä seksuaaliset tunteet tuntuvat. En osaa niitä vaatia ja toisaalta pääsen helpolla, kun ei tarvi elää ns. puutteessa.
Nyt olen alkanut olemaan toista mieltä. Ystäviä on tullut ja mennyt. Useimmat heistä ovat joutuneet avioliittojen satamiin ja myöhemmin heistä on tullut suurten perheiden vanhempia. Olen oppinut elämäni aikana, että ystävät ympärilläni eivät ole ainaisia. Minulla ei ole pysyvää saattoystävää. Perheelliset eivät irtoa enää entiseen malliin. Perhe ja sukulaissiteet sitovat heitä tiukasti. Perheellisillä toki voi käydä kylässä, mutta kahdenkeskistä aikaa ei liiemmin ole, koska aina on ympärillä lapsia yms.
Tällä hetkellä kaipaan pitkäaikaista saattoystävää, etenkin, kun olen alkanut ontumaan uskossani. Mutta avioliittoon minusta ei ole. En usko, että kukaan haluaa mennä naimisiin aseksuaalin kanssa. Siitä liitosta ei tulisi onnellista, kun toinen joutuisi elämään kuitenkin puutteessa. Ja aseksuaaleja taas on aivan liian vähän. En tiedä ketään muuta vl:ää mun lisäksi. En voi myöskään vaatia ketään jätkää pysyväksi pitkäaikaiseksi kämppikseksi. Ne menevät kaikki kuitenkin ennen pitkään naimisiin.
Ilman saattoystävää tää uskominen on tavattoman vaikeaa. Miten voisin vapautua aseksuaalisuudesta? Entä voiko "lihan himoja" tulla, jos niitä ei ole koskaan ollut? Sellaisia himoja, jotka saisivat minun rukoilemaan itselleni aviovaimoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävien hupeneminen perheellistymisen myötä on ilmiö, jonka tuntenevat luultavasti kaikki hiukan iäkkäämmät sinkkuna elävät uskovaiset. Moni tuntee uupumusta siinä, että aina joutuu aloittamaan tutustumisen uusiin ihmisiin uudestaan, kun entiset ystävät "häipyvät".
Aseksuaalisuudesta kannattaisi ehkä konsultoida jotain seksuaaliterapeuttia. Käsittääkseni aseksuaalisuus voi olla joko synnynnäistä tai jonkinlaisen trauman synnyttämää. Etenkin jälkimmäisessä tapauksessa terapiamuotoinen asioiden käsittely voi olla hyväksi. Ehkä kannattaa miettiä myös suhtaumista läheisyyden ja hellyyden tarpeisiin, haluaako (ilman seksuaalista virettä) koskettaa toista tai tulla itse kosketetuksi ja onko (edelleen ilman seksiin tähtäävää sävyä)merkitystä kumman sukupuolen edustaja on kosketuksen kohteena tai koskettajana .
En oo tottunu kosketteluihin ja huomaan helposti vihastuvan, jos joku vaik hieroo mua. Saattaa johtua siitä, etten oo tottunut kosketteluihin, kutitteluun tms. Tai sitten oon aistiyliherkkä. En tiiä, mistä aseksuaalisuuteni voi johtua. Mahdollisesti takana voi olla joku traumakin....
Minut luotiin ihan kyrvällä koosta en tiedä
>>Minulla on aina ollut sellainen olo, kuin minut oltaisiin luotu vasemmalla kädellä. ** Ihmisen osalta luomistyö on tehty jo Adamissa, joka luotiin Jumalan kaltaiseksi.
Sekin muuttui jo toisessa sukupolvessa, ja Seet ei ollut enää Jumalan, vaan isänsä Adamin kaltainen. 1 Moos 5;3.
Luomistyö näin ollen on tehty, ja sinä ole normaalin suopuoliyhteyden tulos, et luotu vaan jatkumo, mihin Jumala ihmisparia kehotti.
>>Jumala on jättänyt minuun kamalasti virheitä. Toisaalta kun katsoo luontoa, niin saan huomata, että sekin on taidettu luoda vasemmalla kädellä. ** kauneus, kuten epäonnistumisetkin usein on katsojan silmissä, enkä ole siitä vakuuttunut, että se on Jumalan vika, ei ehkä suoraan Sinunkaan, mutta katsotaan mitä avauksesta löytyy.
Uroskoiran käyttäytyminen kertomasi mukaan ei kerro homoudesta, vaan aktiivista sukupuolivietistä, ja se juuri koirilla tekee sen, että yrittää naida kaikkia, tikasrappusista portinpieliin asti.
Se on vain sen vika.
Vähättelet sitä, onko joku homo tai hetero? Ei maailma siihen kaadu? Ei kaadu mutta homous ja sen hyväksyntä vie pois Jeesuksen siunauksen päältä pois ja ihminen jää omilleen, vikoineen kaikkineen.
Jeesus siunaa vain omiaan.
Jos Sinulta on seksuaalisuus kuollut, se on eri asia ja yleensä se kuolee, jos ei saa, kansanohmisesti edes ”hajuja”, ei se kehitykään.
Kitaraakin pitää oppia soittamaan.
Näihin on suurin syy kieronkasvanut kotiolot, jossa sukupuoliasiat ovat tabuja, mutta isä kuitenkin makaa kaiken hamepäälliset kotona.
Äiti ei kaunistu, hiukset läsöttää ja Hän on kuitenkin usein pojan naisidolin esikuva.
Lestadiolaisuudessa se on valitettavan yleistä.
Minulle usein nuoruudessa eräs VL äiti, jolla oli poikkeuksellisesti vain yksi lapsi, sanoi Pojastaan; ei kaipaa, jos ei harrastakaan.
Pekka eli ilman, elää vieläkin, ja mieli synkentyy vuosi vuodelta.
Syy alkaa minulle selvitä
Sinussa ei ole vikaa, ainut asia mikä Sinua puhuttelee on sukupuoliset asiat, jotka ovat lahkossanne, olethan kuitenkin Vl, tabu ja ne lakistaan maton alle.
Olet lahkon uhri, et itsesi.
Koska Isäsi ei ole niistä asioista haastellut, olet oman mielikuvituksesi varassa ja se kyllä tekee tepposia.
Myös naimattomuutesi lisää syyllisyyttä itsesi ja eriteosten lahkosi osalta joten ainut keino on ottaa aikalisä.
Häivy sellaiseen paikkaan, vaikka Ganarialle, jossa voit olla oma itsesi ja pongailla tyttöjä, haastatella niitä ja jos vaikka onnistuu.
Ota aikaa muutama viikko.
Älä katkaise kuitenkaan keskustelu yhteyttä Jeesukseen, rukoile usein ja kiitä kaikesta uudesta.
Mene sitten täysillä uuden morsiamen kanssa mukaan kristilliseen yhteyteen ja etsi sieltä hengellinen koti.
Näin se alkaa kehittyä ja sinusta tulee vielä hyvä perheen isä, Jeesuksessa.
Ontua uskossasi?? Missä uskossa, SRK uskossako? Soitähän yleensä pelätään enemmän kun Jumalaa, se sinut kuivaksi vie.
Ota etäisyyttä. Löydät vapaana ihmisenä Jeesuksen ja sen jälkeen, -pelkkää viivaa.
Saattoystävä kuuluu vain viimeiseen kolmeen viikkoon ihmisen elämässä. Yleensä ne keräävät vain omaisuuksia lahkolle.
Ei laihan himo ole pudas rakkaus, johon kuuluu seksi. Se mieltynys on rakennettu ihmisen sisälle, luonnollisena juttuna.
Näin ne VL;t sekoittavat saatanallisuudellaan pääsi, itse kuitenkin naiden omia lapsiaan.
Turhaan pelkään näitä himoja, pelkää enemmän lahkoasi.
Takaan, ette muuten selviä, niin monta kohtalotoveria auttaneena.
Kes.