Mä oon niin masentunut viimeaikaisista asioista etten enää kestä! On nurkkaan ahdistettu olo, enkä pääse täältä pois kun joku läheisistäni soittaa aina virkavallan mun luo kun haluaisin tappaa itseni.
En jaksa elää ja en voi edes ajatella tulevaisuutta, kun mielestäni mulla ei sitä ole.
Oon itkenyt niin paljon, että nyt itku ei enää tule.
Oon aivan yksin kämpälläni ja en halua mennä vanhempieni luokse, koska siellä mulle tulee vaan itsesäälivä olo kun oon vanhemmillani ja muut nuoret on kavereittensa kanssa ja pärjää omillaankin.
En haluaisi sairaalaankaan vaikka läheiset ovat sitä mieltä, että tarvitsisin apua.
Kriisikeskuksiin en jaksa soittaa ja kertoa kaikkia asioita alusta asti. Olen liian lamaantunut siihen.
Eläydyn musiikkiin ja kuuntelen sitä paljon.
Tässä yksi biisi joka kuvastaa mun tän hetkistä oloa:
https://www.youtube.com/watch?v=KWeBIfGOdkw
En jaksa elää ja en voi edes ajatella tulevaisuutta, kun mielestäni mulla ei sitä ole.
Oon itkenyt niin paljon, että nyt itku ei enää tule.
Oon aivan yksin kämpälläni ja en halua mennä vanhempieni luokse, koska siellä mulle tulee vaan itsesäälivä olo kun oon vanhemmillani ja muut nuoret on kavereittensa kanssa ja pärjää omillaankin.
En haluaisi sairaalaankaan vaikka läheiset ovat sitä mieltä, että tarvitsisin apua.
Kriisikeskuksiin en jaksa soittaa ja kertoa kaikkia asioita alusta asti. Olen liian lamaantunut siihen.
Eläydyn musiikkiin ja kuuntelen sitä paljon.
Tässä yksi biisi joka kuvastaa mun tän hetkistä oloa:
https://www.youtube.com/watch?v=KWeBIfGOdkw
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ny äkkiä mt-toimistoon ja ketipinor kuurille.
Joo, olipa taas asiallinen vastaus.
Lääkkeitä en ala kiskomaan, sillä tämä masennukseni johtuu tapahtumista, jotka ovat traumatisoineet minua.
Minulla on jo hoitosuhde mt-toimistoon, mutta lääkkeitä en ole koskaan suostunut syömään vaikka ovat kirjoittaneet.
Älä välitä,vaikka jotkut tuntuu pitävän sua idioottina.Edelleen vaan..Tiedät itse,mitä oot ja mitä et,se on tärkeintä,muiden mielipiteillä ei ole sitten yhtikäs mitään merkitystä,on sitten kyse sisäisistä' tai ulkoisista tekijöistä,vaikka kuinka yrittäisivät tiettyyn ahtaaseen koloon laittaa ja lannistaa..Kaikki tuputtaa nykyään yhtä ja samaa.Ole tälläinen,näytä tältä,pyri,kilpaile ja tee näin ja niin ja olet onnellinen,kaikilla sama suunta,kuin lammaslaumalla.Aika surullista,että antavat toisten ohjailla omaa elämäänsä...Pitää löytää oma,ihkaoma polku jota kulkea ja olla oma ja aito itsensä.Muiden murhe ja ongelma,jos eiväi sitä niele.Sen kun tukehtuvat,vihaansa,katkeruuteensa ja kyvyttömyyteen nähdä asiat ihmiset ja asiat toisin,jouheemmin ja armollisemmin,ainutlaatuisena ja arvokkaana.Elämä on kuitenkin lahja.Jokainen viimekädessä valitsee itse,kuinka sen käyttää ja miten siihen suhtautuu.
Hyvään keskittyminen lisää,yllätys yllätys,hyvää.Sama homma,toistepäin.Jos keskityt kaikkeen negatiiviseen ja ikävään,mitä mulla ei ole,saat sen tuplana takaisin.Eikä hyvien asioiden tarvii olla isoja asioita.Ihan se jo,että näkee,kuulee,haistaa,maistaa,on suht terve,on koti ja lämmin ja ruokaa,on ilonaiheita.Se että voi kävellä,omin jaloin.On läheisiä,jne.jne.Kaikilla ei näitä ole,ikävä kyllä.Ei kannata pitää mitään itsestäänselvyytenä,sen on elämä opettanut.Kiitollisuus,se kannattaa.
En tunne vihaa ketään kohtaan.Ymmärrän elämän täydemmin kuin moni muu johtuen varmastikkin kokemuksista.Kaikki ollaan vaillinaisia omilla tavoillamme.Ymmärrän sen ja kunnioitan ihmisten erillaisuutta.En tunne katkeruutta,kuin pienen pieninä hetkinä.Elämä on antanut jos on ottanutkin.En halua olla huono vaan hyvä ihmisenä.Syntyy ristiriitaisuutta,jos tuntee tekevänsä muille pahaa,en koskaan halua sitä kenellekkään,ikinä Siitä tulee todellakin ongelmia pään sisällä.Silloin on vaan pysähdyttävä.Otettava aikaa,annettava sitä muille myös jotta näkisi asiat selkeämmin ja ilman myötävaikutusta.Tunteiden heittelehtiminen puolesta toiseenkin jo kertoo siitä että on aika pysähtyä.
Jos haluat oikeasti lievittää noita oireita niin kokeile niitä lääkkeitä. Aina voit lopettaa jos siltä tuntuu. Ei ne menneitä muuta mutta ahdistusta voi lievittää.
Kuuntele musiikkia, katso elokuvia ja syö hyvää ruokaa, suklaa on hyvää näin syksyisin. Itselläni menee monta suklaalevyä viikossa joka syksy.
Opettele rauhoittelemaan itseäsi. Puhu itsellesi, että ajan mittaan olo muuttuu paremmaksi ja ettei ole mitään hätää.
Rukoile Jumalalta apua.
Hyvä. Älä syökkään lääkkeitä, sillä ne eivät ole ratkaisu. Lääkkeet on sairauksia varten. Sinä olet masentunut ja se ei ole sairaus. Terve suhtautuminen masennukseen on juuri se, ettei halua lääkkeitä.
Sä tarvit jonkun, joka välittää. Ei ammatikseen voi välittää toisesta. Mäkin olin kerran masentunut, kauan. Enkä ikinä olisi ottanut lääkkeitä. En myöskään olisi puhunut kenellekkään ammattiauttajalle. Kuinka ammatikseen voi ketään ymmärtää? Kuinka rahaa vastaan voi olla esim ystävä?
Olin nuorena kova käyttään alkoholia. Ja kova tarjoomaan. Ja kavereita riitti. Sitten kun lakkasin juomisen, niin kaverit häipy. Ei jäänyt kuin yksi. Ihminen on usein säälimätön toistaan kohtaan. Se haluaa aina hyötyä toisesta jotakin. Itsekäs. Harvoin tapaa pyyteetöntä ystävyyttä ja todellista tahtoa auttaa.
Masennusta on paljon nykyään, koska ihmiset ovat yksinäisiä. Yhteisöllisyys on kadonnut.
Niin, jos tahdot puhua jollekkin, joka todella ymmärtää sua. Joka todella tuntee sinut. Tietää kaiken ja siksi voi ymmärtää, niin puhu hänelle. Se ei maksa mitään, Ei tarvi varata aikaa. Muista rukoilla.
Lääkkeet eivät ole ratkaisu koska ne eivät poista oireilun alkusyitä.Mutta väliaikaisratkaisuna ne toimivat hyvin. Sinä sanot ettei lääkkeitä eikä terapiaa. Mitä sitten avuksi? Mitä neuvoja sinulla on tarjota tuskaiselle, kuolemaa kaipaavalle? Pelkkä: Rukoile?
Sanot, että ''viimeaikaiset tapahtumat'' ovat aiheuttaneet masennuksen sinulle.
Myös sanot että tietyt asiat ovat traumatisoineet sinut.
Nyt siis olisi tarpeen käydä noiden asioiden kimppuun koska niissä on kaiken syy oloosi. Oletko käynyt terapiassa? Jos yksi terapeutti ei kykene auttamaan, vaihda toiseen.
Kun olosi on niin tuskainen ettet kykene edes itkemään, olisi syytä ottaa rauhoittavia. Ne auttavat nopeasti ja niiden avulla saa edes hetken levon tuskaisuudesta. Rauhoittavat ovat hätäapua, niitä ei tarvitse syödä kuukausia, eikä pidäkään, ei edes viikkoja, muutamasta päivästä jo on apua. Mielesi tarvitsee nyt lepotaukoa. Myös tarvitset voimia masennuksesi aiheuttaneiden tapahtumien käsittelyyn.
Joo, olen samaa mieltä. Koita päästä terapiaan, ja rauhoittavaa lääkettä nukkumiseen. Ssri lääkkeitä vasta jos ihan oikeasti muu ei auta.
Jos tiedät mikä on tämän aiheuttanut, se on hyvä.
Minä söin masennuslääkkeitä yli 20v....ja ne aiheutti kauhian itsetuhoisuuden! Olen varmaankin lähemmäs 20 kertaa herännyt sairaalasta! Ja se ei helppo tie sieltä nousta. Tajusin yli vuosi sitten aivan kuin sattumalta lääkkeiden loppuessa lopettaa koko lääkityksen! Koska lääkäri vai lisäsi sairaalassa niiden määrää ja homma paheni vaan! Nyt yli vuosi tuosta ja itsetuhoisuus on kadonnut! En enää koskaan alkaisi niitä syömään...juuri näitä ssri juttuja. Kiitän elämästäni...joka päivä, vaikka on yksinäisyyttä! Olen koko tämän ajan luottanut Jumalan apuun ja siihen ettei aijatonta lähtöä ole..! Ymmärrän tuskasi...vaikea sanoa oikein mitään...! Kun en tunne sinua. Mutta rukous ja esirukoukset ovat kantaneet minua eteenpäin...! En ole mikään kiihkoilija. Risti kädet ja pyydä voimaa ja muutosta elämääsi! Muistan sinua rukouksin kuka sitten oletkin..........!
Paljon jaksamisia sinulle! Äsköinen kirjoittaja oli oikeassa että yhteisöllisyys puuttuu, pitää oppia rakastamaan itseänsä ja muita ihmisiä. Sillä lailla ihminen saavuttaa onnellisuuden. Oppia antamaan anteeksi itselleen ja virheilleen ja olemaan armollinen itselleen.
Joo, yhteisöllisyydestä voin vain haaveilla sillä mulla ei ole kavereita ollenkaan.
En mä taida tästä selvitä mitenkään. Sen verran kovaa on tämä henkinen tuska.
En jaksa herätä uuteen aamuun kun sillä on tarjottavanaan vain tuskaa ja pakkopullaisesti suoritettavat asiat. En saa niistä mielihyvää.
Taidan ajatella liikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=aKw5mbcE7VY
Se on toi masennuksen henki sellanen, että se kasaa eteen sellasen toivottomuuden vuoren, jonka yli ei pääse. Tai ainakin se uskottelee niin. Mutta onneksi se on vain harha.
Mä en silloin monesti edes herännyt uuteen aamuun. Valvoin yöt ja päivät. Mutta mä olen elävä todiste siitä, että masennus voidaan voittaa. Ei se itsesääli mua auttanut, eikä ihmisten lohdutus. Mua auttoi rukous ja se, että menin niitä vaikeuksia kohden. Ei se ne asiat muutu sillä, että niille kääntää selkänsä.
Kannattaa jättää elämänsä Jeesuksen käsiin ja mennä siitä ovesta, joka kulloinkin on auki, rukoillen. Voi vaikka kerran ruloilla ja jättää kaikki Jumalan käsiin. Päättää Jeesuksen kanssa, että ei enää murehdi.
Tärkeitä on lähtee liikkeelle. Sodassakin sanottiin "ei saa jäädä tuleen makaamaan". Se on ihan totta. Tääkin on eräänlaista sotaa. Taistelua sinusta.
Sitähän vihollinen tahtoo, että sä lannistut. Mutta älä anna periksi.
On olemassa joku, joka välittää sinusta. Hän välittää sinusta aina ja juuri nyt myös minun kauttani.
En mä tahdo sua käännyttää. Mä on itsekkin sen virheen tehnyt ja yrittänyt käännyttää erästä kaveria, mutta se ei onnistu. Muistan kunnuorena muakin yritettiin käännyttää, mikä tuntui vastenmieliseltä. Mussa oli uskonnollisuutta. Väärää henkeä. Jumala odottaa. Kaikki on vapaaehtpoista ja niin se pitää ollakkin.
Hän ei uhkaile, ei muistele menneitä, eikä muistuta menneistä. Ei syytä menneistä. Se, joka syyttää, on juuri se sama henki, joka ihmisen masentaakin. Se Jumalan vastustaja, sielunvihollinen. Sen syytöksen vaan on turhia.
Kukaan ihminen ei voi itse uskoa. En minäkään. Mäkin jouduin kerran kysymään, että oletko sä Jeesus olemassa. Jos olet, niin ilmoita itsesi. Uskon sä saat lahjana, kun vain pyydät. Tai kiität. Kiitoksellakin sen ihan saa. Ei siihen tarvita mitään muuta. Sanon sulle yhden kliseen. Vaikka kukaan ihminen ei rakastaisi sinua ja vaikka sulla ei olisi yhtään ystävää, niin Isä Jumala rakastaa sinua.
Tiedätkö se runon. Sen "Hiekkaan piirretty elämä". Tälläistä on elämä Jumalan kanssa. Googleta jos et tiedä.
Hei,
Minua auttoi kova liikunta. Lenkarit jalkaan ja ulos liikkumaan, niin tulee oikea väsymys ja saa nukuttua hyvin. Kokeile aluksi liikkua joka toinen päivä noin kahden viikon ajan ja älä anna periksi vaikka kuinka on vaikeaa. Mahdollisuuksien mukaan yritä juosta mahdollisimman paljon, että syke nousee. Suosittelen kokeilemaan, sillä sinulla ei ole mitään hävittävää.
Masennus kertoo mun mielestä muutoksen tarpeesta.Pakottaa ihmisen pysähtymään ja kattoon ympärilleen inhorealistisesti.Mitä pitäs muuttaa,mitä ei,mikä on pielessä.Toinen asia on suru joka aiheuttaa masennusta.Menetykset,pettymykset,ne on vaan kahlattava läpi,ajan kanssa,ei ole "pikakelausta" näille hommeleille.Viha ja ketkeruus,ne on surusta syntyneitä.Kaikki normaaleita tunnereagtioita,pahaan oloon,menetykseen ja pettymykseen.Masentuneet itse asiassa ovat juuri niitä,jotka katsovat itseään ja ympäröivää maailmaa totuudenmukaisesti,miitään lisäämättä,mitään pois jättämättä..Muut elävät" haavoittamattomuuden harhassa",näkevät monesti itsensä korvaamattomina,elämän turvallisena ja liian hyvänä,"vaaleanpunaisten" linssien läpi.Kun luontoäiti,silloin tällöin näyttää voimansa,muodossa jos toisessa,nämä "terveet"ihmiset kauhistuvat,masentuneet ei niinkään.,Tai tulee eteen esimerkiksi vakavaa sairautta,"terveet"kysyvät"miksi,miksi minä",kun taas masista potevat pitävät sitä normina,kelle vaan voi sattua ja tapahtua,mitä vaan.milloin vaan.Kaikki ollaan samalla viivalla,pieniä kärpäsen kakkoja maailmankartalla;)Siitä,pitäisikö sitä hoitaa lääkkeillä,en oikein tiedä.Uskon,vakaasti,että lääkkeet on pelastaneet paljon ihmishenkiä,joten ehkä akuutti vaiheessa,syvimmissä syövereissä,se on tarpeen,saa elämän syrjästä kiinni.Jokainen itse päättää,minä en tuomitse ketään.Varovaisuutta perään kuitenkin,keskushermostoon vaikuttavia kun ovat.Sen tiedän,että masennus on viheliäs seuralainen.Ja tuppaa uusiutumaan herkästi.Itse olen ollut elämäni aikana ainakin neljästi erittäin huonossa hapessa.Silti,aina löytynyt oljenkorsi,johon tarttua kiinni,vaikkakin kuinka pieni ja hento:)Elämä on,valoa ja varjoa,ihan kaikille,tasapuolisesti.Se kannattaa muistaa,synkimmillä hetkillä.Ja se,että kaikki on ohimenevää,mikään ei kestä ikuisesti.
Näin elämä on opettanut,kovalla kouralla nöyrtymään,kerta toisensa perään.Muut ihmetelleet,miten voi olla mahdollista salaman iskeä sata kertaa samaan kohteeseen.No eipähän ole ollut tylsä elämä,kun miettii mitä kaikkea onkaan kokenu;).Itse pala palalta koonnut itseni uudelleen.Eikä neljä kertaa riitä.Tuplaten.Kaikella on varmasti tarkoituksensa,niin uskon vakaasti.Tiedä,mitä huominen tuo tullessansa..Tässä tämä stoori.Jatkoja,kaikille,ikään ja näköön katsomatta;)