Pyhäpäivien nimistä

Miksi puhua ylipäätään juhannuksesta tai joulusta kun voisimme puhua talvi- ja kesäpäivänseisauksista?

Miksi puhumme monitorista, kun tietokonetöllötin olisi osuvampi nimi?

Haarukka? Pistinahtaaja.

Wiccakin on niin ympäripyöreä, kun on vieraasta kielestä lainattu. Miksiköhän ihmiset sitä sanoisivat? Uuspakanapuunhalaajagoottinoitahippeys?

Ei sillä väliä, mistä sanat meille tulevat, vaan se, että ne juurtuvat merkityksineen sanavarastoomme. Litha on eri asia kuin juhannus. Yule on eri asia kuin joulu. Kinkku on eri asia kuin kalkkuna.

Suomenkielessä on niin monta vierasperäistä, arkikäytössä olevaa sanaa, joiden luettelemiseen menisi ikä ja terveys. Silti kaikki meistä käytämme niitä päivittäin.

Hyvin ne nimet taipuu pakanankin suussa. Jos koet olosi epämiellyttäväksi juhliessasi Yulea tai Lithaa, miksi ylipäätään teet niin? Eikö juhlan merkityksellä ole painavampi painoarvo kuin sillä, miksi sitä kutsut?

Jos nimellä on niin paljon merkitystä, mikset kutsuisi niitä päivänseisauksiksi, päiväntasauksiksi ja kylvö- ja sadonkorjuujuhliksi? Lughnasadhia kutsutaan melko yleisesti elojuhlaksi (1. elokuuta) ja Imbolcia valojuhlaksi. Arkisemmilla nimillä kutsumisella saa aikaan paljon vähemmän päänpyörittelyä ei-pakanoiden keskuudessa, myönnettäköön. Ehkä on helpompikin puhua arkisimmilla termeillä, todennäköisesti merkityksen joutuu kuitenkin selittämään. Lithasta puhuttaessa tullaan kysymään, mikä tämä Litha oikein on, mihin se liittyy, ja kun wicca viimein tulee puheeksi? Saatko taas selitellä, miksi wicca ei ole saatananpalvontaa?

Mistäköhän sana 'adventti' on oikeasti peräisin? Hanukka? Tai suomalaiseen suuhun sopiva sana olympia? Kummasti ne meillekin ovat rantautuneet.

(Mystiikan maailma -sarjasta kirjasta Noidat ja noituus nuo nimet ja ajat)

kevätpäiväntasaus - Neidon juhla
Beltane 1.5. - Vappu
kesäpäivänseisaus - Mittumaari (keskikesänjuhla)
Lugnasadh 1.8. - Elonkorjuujuhla
syyspäiväntasaus - Eukon juhla
Samhain 31.10. - Kuolleidenpäivä
talvipäivänseisaus (Yule) - Joulu tai Valonpaluujuhla
Imbolc 1.2. - Kynttilänpäivä

Elikkäs nuo Neidot ja Eukot ovat täysin omasta päästäni, enkä varsinkaan jälkimmäiseen ole tyytyväinen. Viittaa vain vuoden "ikään", jos aloitetaan vuosi kevätpäiväntasauksesta.

Ehkäpä kutsun tasauksia vain tasauspäiviksi. Ihmeen vähälle huomiolle ne tuntuvat jääneen vähän siellä sun täällä, kun varsinkin k.p.tasauksella on ollut vissi merkitys useammankin korkeakulttuurin parissa.

Jouluhan on myös muuten germaaninen lainasana, ja samaa juurta on juhla sanakin.

Heikki

>onhan se nyt saatana soikoon naurettavaa tällaisilla suomalaisen suuhun sopimattomilla nimillä niitä haukkua.

Ongelma tuleekin mielestäni siinä, mitä suomenkielinen vastineemme samalle pyhälle tarkoittaa. Yule ja Joulu. Jos puhun ihmisille Joulusta, he luulevat minun viettävän kristillistä Joulua, vaikka juhlistaisin talvipäivän seisausta.

>samhainhan on kotoisasti kekri

Suomalaisen Kekrin luonne on kuitenkin ollut loppujen lopuksi erilainen, kuin kelttien Samhain. Suomessa ei mm. ole samanlaista tuliperinnettä ja toisaalta suomessa Kekrinä ei niinkään ole muisteltu vainajia, meillä se aika on ajoittunut talvipäivän seisauksen nurkille. Samhain-nimen käyttäminen kertoo nimenomaan wiccalaisesta (ja kelttiläisestä) juhlasta eikä vanhasta suomalaisesta perinteestä. On ero silläkin, onko muinaissuomalaisesta kulttuurista ja uskonnosta kiinnostunut, vai wiccasta. On turha yrittää niputtaa niitä samaksi, vaikka ne voivatkin toisiaan tukea.

>imbolcin kohdalle sattuu kynttelinpäivä(minkä pakanallisesta alkuperästä ei taida nykypäivänä olla tietoa),

Wiccaperinteessä Imbolcia pidetään myös kelttijumalattaren Brigidin erityisenä päivänä. suomalaisessa vanhassa kansanperinteessä ei ole tälle juhlalle vastaavaa paikkaa, vaan kyntteli on tullut kristinuskon myötä. Tällöin on mielestäni aivan sopivaa käyttää muuta, kuin kristillistä nimeä.

>ostara on kevätpäiväntasaus,

Ostara-sana tulee kevään Jumalatar Eostren -nimestä. Mielestäni siinäkään ei ole mitään vikaa. Yhtä hyvin Joulua voisi nimittää pelkästään talvipäivän seisaukseksi (mikä taas vie ajatukset ei-pakanoilla pelkkään kalenteriin eikä suinkaan valon paluun juhlaan).

>beltane vappu,

Ja taas löydämme jumaluuden nimen: Bel. Tulen jumaluus. Beltane onkin ollut kokkojen polttamisen ja hedelmällisyysjuhlan aikaa. Suomalaisessa perinteessä vappuna on perinteisesti ryypiskelty, mutta kyseisen juhlan muista hedelmällisyysmenoista ei ole tietoa. myöskään Suomessa ai ole ollut tapana polttaa kokkoja/tulia vappuna, kuten Beltanessa tehdään. kyseessä on siis eri juhla, kuin perinteinen vappumme.

>litha juhannus,

Juhannus tulee Johannes Kastajan nimestä eikä siis mielestäni sovi Lithan korvikkeeksi. Toinen suomalainen väkisinväännös on Mittumaari, joka tulee sanasta Midsommar eli keskikesä. Käytännössä voisi puhua siis kesäpäivän seisauksesta. Kuitenkin nimenomaan sana Litha kertoo wiccalaisesta tavasta viettää kyseistä juhlaa erotuksena suomalaiseen perinteeseen.

>mabon voi olla syyspäiväntasaus tai syys-matti, mukula-matti, nauris-matti tai hauta-matti. matti-nimi tulee kyllä kristillisestä pyhimyksestä matteuksesta, mutta haitanneeko tuo.

Minua ainakin haittaa. Tulee mieleen joku muinaissuomalainen juhlaperinne eikä suinkaan wiccalainen.

>lammas(8.1) taas ei käsittääkseni vastaa mitään suomalaista juhlapyhää. toisaalta sen gaelinkielinen nimi lughnasadh on kyllä niin kaunis että kelpaisi ja onhan meillä oma merkitys sanalle "lammas":) onko kellään ehdotusta lammaksen nimeksi?

Luhg oli jumaluus. Kyseessä on ensimmäisen sadonkorjuun juhla, jossa ensimmäisistä tähkistä päästiin leipomaan enimmäinen leipä. Elojuhla voisi olla lähinnä tätä nimitystä. Mutta toisaalta, miksi suomalainen perinne, joka kuitenkin on eri asia kuin wiccalainen traditio pitäisi niputtaa yhteen?

Mielestäni koko jutun pointti on se, että ensiksikin jokainenhan juhlii niitä päiviä ja niillä nimillä kuin haluaa. itse wiccana haluan viettää juhlapyhiäni niiden wiccalaisilla nimillä, koska ne nimet kertovat niiden juhlien nimenomaan wiccalaisesta perinteestä. Sen sijaan, jos olisin kiinnostunut nimenomaan suomalaisesta kansanperinteestä ja uskonnosta, en lähtisi survomaan suomalaisia juhlia wiccalaiseen tuontimuottiin, vaan etsisin aitoja suomalaisia pakanallisia juhlia (mm. Ukon vakkojen juonti, tms.). Väkisin ei kannata kahta eri kulttuuria survoa nipuksi, koska siinä samalla häviää niiden kulttuurien rikkaus ja kaikesta tulee samaa harmaata massaa.

olen hyvin pahoillani, olisi pitänyt selittää että en __todellakaan__ tarkoita wiccoja, asatruja sun muita, vaan suomalaiseen pakanaperinteeseen nojaavia pakanoita. meihinkin kun on nuo wiccasta tutut nimitykset tarttuneet, kun moni niitä viettää. eli siis puhumme pick&mix-uskovista.

ymmärrän kyllä eron esim wicca-kulttuuriin.