Mikä teirä mielest on helpoi tapa saarnaajil lypsää seurakunnalta kiululline kyyneleit? Tuhlaaja tytöist ja pojist puhunine ehkä paras? Vainajie muistelu toine? Ei kaikkie saarnaajie tarvitse keskittyä lypsämisee (tai syntiluetteloide kertaamise ja ihmise pahuudest paasaamisee), vain niiden joille armo ei oo viel täydellisest valjenn.
Aamulypsäjät
Peris
760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Peris , sulla on hyvä kysymys , jospa mää vastaisin siihen , ei ainakaan ihmis opista
voi alkaa eikä siitä että saarnattu synti on synti ,,Miksei siksei kun silloin ASTUU
Jumalan varpaalle , kai sää ymmärrät , että se kiulullinen voi tullaa kalliiks .
.
Miksiköhän , no siksi että se ei ole tarkoitus , vaan tarkoitus on että syntinen alkaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen ,, Siksi että Vain Jeesus Kristus pelastaa eikä
LV:t , eikä ristillisyys , eikä säännöt ,eikä luettelot Vaan oikea synnin tunto joka
tekee sinusta syntisen .
.
Murteesi tuo sinut turun liepeille , kysele saatko jostain Olavi Simoliinin kasetteja
Ne on parempia kuin kui pussilinen uusia vanhinpia ,. sillä he on sanallisesti pahoja
Niitten piti kaataa se suuri puu , jonka sitten kaatoivatkin väärin, Jesjan aikana se
tehtiin toiselviisii , kun Jesaja pakoili vihollista ,ja meni onttoon puuhun Vihollinen
havaitsi sen ja ottivat sahan sahasivat puun , ja siinä samalla jesajan , tietenkin
Jumala otti kivun tunteen pois ja miehen taivaaseen ,,
Kuuntelijoita voi myös olla monenlaisia on etsijöitä ja niitä jotka ovat koko ikänsä saaneet olla kuulemassa.
Etkö tiennyt?
Sehän on tunnemanipulaatio. Tunnemanipulaatio suoritetaan saarnaajan toimesta. Ensin se alkaa kuulijoiden manipuloimisella niin etteivät he itse ole enään mitään arvokasta, he ovat pahoja ja epäonnistuneita ihmisiä,
kelvottomia syntisiä. Sitten saarnamies kiihoituttuaan itsesääliin alkaa itse porata edellä, ääni muuttuu miltei vinkuvaksi ja kyyneleet vuotavat solkenaan. Vähitellen tunnejohteiset herkät ihmiset alkavat saavuttaa itsesäälissä itkettävän tason, ja saarnaaja jatkaa hehkutusta itsensä ja kuulijoidensa pahuudesta ja kelvottomuudesta. Sitten alkaa iki- ihanan kristillisyyden ylistys, muistutetaan kuinka ihanasti seurakunta rakastaa itkijöitä (hehän itkevät julistajan mukaan katumuksen kyyneliä, vaikka oikeasti itkevät itsesäälissä).
Kun tätä on jatkunut 30 vuotta, on kuulija kypsää viljaa, ei hänen tule mieleenkään, että hänen kaikki syntinsä on jo sovitettu, Jeesuksen uhrilla. Ja hänen pitäisi vain uskoa se tullakseen onnelliseksi iloiseksi ja vapaaksi JUmalan lapseksi joka ylistää Jeesusta Kristusta päivin ja öin.
Kun sitten vuoroon astuu saarnaaja joka on jo Kristuksessa Jeesuksessa tullut uskon kautta Jumalan lapseksi, puetuksi Kristuksen vanhurskaudella ja hän alkaa julistamaan Kristuksen sanomaa, - tule sinäkin tähän iloon onneen ja vapauteen johon Kristus sinua kutsuu. Silloin syntyy pilkka ja vaino tuota puhujaa kohtaan, sinä opetat väärin Jumalan sanaa!!!
Lappia ja vanhimpia hehkuttavat poruttajasaarnaajat suuttuvat evankeliumin vapaudelle, ilolle ja rauhalle jonka Jumala Jeesuksessa kristuksessa omilleen lahjoittaa. He alkavat meuhkaamaan: Ei pojat armoa ei jaeta kuin muruina, ja nekin vain niille joilla on lapinluottamus.
Ai mistäkö tiedän? Siitä että olen kaiken tämän käynyt omakohtaisesti lävitse. Ennen tosiaan itkin kujuuttani ja pyytelin sitä anteeksi. Nyt itken ilosta Herrani Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rakkautta, sitä että hän on kaikki syntini antanut anteeksi ja antaa edelleen. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Osuva kuvaus mm Tampereen miehestä ,-)
Mistä tietää , että sinne väliin ei vaan ole luiskahtanut
kroktiilinkyyneliä ,sellaisia ,mitä LLL. joskus mainitsi.
Aitoja nämä kyyneleet ovat, lähden siitä oletuksesta.
Mutta Jeesuksen omina osoitamme törkeätä epäluottamusta Jeesukseen, ellemme usko mitä HÄN sanoo, ja mitä HÄN on puolestamme tehnyt.
USKO on käsivarsi jolla Jumalan lahja otetaan vastaan. Miksi me sitten emme tahdo uskoa, vaan alamme kaikenlaisilla konsteilla osoittaa ansaitsevamme armahduksen. Uskon horjuessa saamme vapaasti käyttää uskomme vahvistukseksi armovälineitä. Olemme Jumalan lapsina myös toinen toisiamme varten, todistamassa Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta uskossaan horjuville veljille ja sisarille.