Sosiaalisia ongelmia

Oon siis 12v tyttö ja 6lk. Mun paras kaveri sanotaan nyt vaikka elina (ei oo oikee nimi) ollaan oltu kavereita päikystä asti. Oltiin sillon ihan bff. Sitten ku mentiin eskariin, meidät pistettiin eri luokille. Me sitten erkaannuttiin, mä sain paljon kavereita, mutta elina ei. Elinalla ei ollut kuin yksi "kaveri" silloin. Olin itse unohtanut elinan kokonaan ja hän tuli monta kertaa kysymään että voinko olla hänen kanssaan. Olin aina silleen "en nyt ku oon sen ja sen kaa.", siitä erkaannuttiin pahemmin, elinalla oli todella vaikeaa elämää siinä 2lk. Itse olin unohtanut hänet ja minulla oli paljon kavereita, poikia ja tyttöjä. Sitten 4lk. Elina ja minä olimme samassa matikan ryhmässä. Aloimmr taas kaveeraamaan ja 4lk. puolessa välissä olimme taas parhaita kavereita. Minulla oli silloin paljon kavereita vieläkin ja hänellä vain minä. Näin jatkui 5lk. puoleen väliin kunnes hän sai uusia kavereita. Minua ei haitannut kunnes hän alkoi 5lk. loppu puolella ottamaan myös minun kavereitani. Heidän luokalleen tuli uusi oppilas, sanotaan vaikka Siiri. Elina ja Siiri alkoivat olemaan hyviä kavereita. Sitten 6lk alussa hän alkoi olemaan myös Siirin parhaan kaverin kanssa, sanotaan vaikka Noora. Elina ja minä olimme vihanneet häntä ennen sitä koska hän vaikutti ärsyttävältä wapissa. Mutta nykyään Elina on minulle kokoajan silleen "Noora on nykyään yks mun parhaista kavereista.", ja aina kun olen Elinan kanssa hän puhuu pelkästä Noorasta ja muista kavereistaan. Hän on myös alkanut loukkaamaan ulkonäköäni jne. "Läpällä". Minua kuitenkin aina loukkaa ne kommentit. Ja koska meidän perhe harkitsee muuttoa toiseen kaupunkiin, aina kun puhumme siitä hän sanoo että "mut mua ei haittaa sun muuttos nii paljoo, koska mulla on nykyään muitakik kavereita". Sekin loukkaa minua todella paljon, koska se tarkoittaa sitä että en ole hänelle enää tärkeä. Eli nykyään hän on muiden kanssa enemmän, hänellä on enemmän ystäviä, osa minun jotka hän on varastanut. Tietysti olen iloinen että hänellä on nykyään kavereita, mutta minusta tuntuu että minut jätetään taka-alalle. Ja hän on nykyään aika ärsyttävä välillä, mutta en halua lopettaa kaveruuttamme, koska minusta tuntuu että minulla ei ole enää muita kavereita, paitsi poikia jotka pelaavat aina jalkapalloa, jota minä vihaan. Ainoa "hyvä kaverini" on tällä hetkellä (sanotaan Oona) joka on todella epäluotettava. Olen hyvin masentunut nykyään tästä tilanteestani, ja haluan takaisin vanhat ajat. Itken joka päivä, enkä pysty ajattelemaan muuta. Minulla on tällä hetkellä myös paljon muita ongelmia elämässäni ja minua stressaa niin paljon. Minulla on kokoajan niin syyllinen olo ja haluaisin vain pois... Mitä minun pitäisi tehdä?

Ps. Juu pitkä juttu ja anteeks jos kirjoitusvirheitä, kirjoitin puhelimella.