Mikä oli motiivi rakastumiseni taustalla?
Taisin tulla kuulluksi - ensimmäistä kertaa.
Olisinko voinut estää sinuun rakastumisen?
Ostamalla menolipun Alcatraziin – mahdollisesti.
Idealisoinko sinua?
En, koska sinä nyt vain SATUT olemaan niin hyvä tyyppi.
Onko tämä nyt se kuuluisa keski-iän kriisi?
En kyllä tunnista mitään sellaiseen viittaavaa itsessäni. Olen muutoin ilmeisen vakaa.
Voisinko elää ilman sinua?
Mikä ettei. Mutta onko pakko?
Taisin tulla kuulluksi - ensimmäistä kertaa.
Olisinko voinut estää sinuun rakastumisen?
Ostamalla menolipun Alcatraziin – mahdollisesti.
Idealisoinko sinua?
En, koska sinä nyt vain SATUT olemaan niin hyvä tyyppi.
Onko tämä nyt se kuuluisa keski-iän kriisi?
En kyllä tunnista mitään sellaiseen viittaavaa itsessäni. Olen muutoin ilmeisen vakaa.
Voisinko elää ilman sinua?
Mikä ettei. Mutta onko pakko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko rakastumisella koskaan motiivia? Ei kai rakastuminen ole asia, joka tehdään, vaan jotakin, mitä tuntee.
Haluan vain ymmärtää itseäni hieman paremmin koska vikisen tämän rakkauden viedessä minua kovaa vauhtia kohti tuntematonta. Tarkoitukseni ei ole tehdä sisällönanalyysiä aiheesta. Näen, että ihmisen kaiken toiminnan (passiivisenkin) taustalla on aina jokin psykologinen tarpeisiin liittyvä vaikutin. Ihminen ei välttämättä ole tarpeistaan tietoinen, mutta tuskin on haitaksikaan tietoiseksi tulemista harjoitella? Itseään tai toista ei voi pakottaa rakastumaan tai rakastamaan, eli tässä mielessä rakastuminen ei ole "tekemistä". Näin minä asian hahmotan. Saa olla eri mieltä.
Miksi pitäisi elää ilman?
tuosta kuulluksi tulemisen kokemuksestasi? Tai antaa jotain vinkkiä, kenelle kirjoitat, vai puratko vain ajatuksiasi tänne?
Yksinkertaistaen, kuulluksi tuleminen merkitsee, että juuri tämä henkilö osaa tyydyttää ymmärretyksi tulemisen tarpeeni. Oletan, etten ole poikkeus halutessani mielipiteilläni ja tarinoillani olevan merkitystä. Tämä ihminen osoittaa huomioivansa ajatukseni, vaikka olisikin eri mieltä (mitä tapahtuu kummallisen harvoin). Kuulluksi tulemisen kokemus ei rajaudu sanoihin. Se saattaa olla hänen minuun luoma katse, hiljaisuus oikeassa kohdassa. Kenties pieni ele, josta tajuan hänen tehneen sen juuri minun vuokseni. Usein myös kovaääninen naurahdus toteamukselleni, jota muut eivät noteeraa mitenkään. Hän saattaa viikkojenkin päästä toistaa jonkin ohimennen mainitsemani arkisen asian ikäänkuin se olisi kovinkin tärkeä. Tuntuu, että antennimme on viritetty samalle taajuudelle.
Vastaavasti haluan kuunnella, mitä hän minulle kertoo. Kunnioitan häntä ja toivon, että hänkin kokee tulevansa kuulluksi minun seurassani. Hänen seurassaan tunnen olevani ainutlaatuinen.
Minä ainakin etsin toista häkkilintua, en tiiä kelle kirjoitat