En tiedä mitä tehdä.. ._.

entiedämitäteen.com kirjoitti:

Olen 17-vuotias tyttö, ja jo ala-asteella ihastuin ensimmäisen kerran tyttöön. En ole edelleenkään tullut kaapista ulos, mutta olen uskaltanut myöntää muutamalle kaverilleni sekä äidilleni, että olen jossain vaiheessa ollut ihastunut tyttöön. Äitini piti sitä vain "hetkellisenä hairahduksena", ja kertoi, että se menee ajan kanssa ohi, eikä minun pitäisi huolehtia. Hän on vuosien ajan kysellyt, että joko tämä typerä vaihe on mennyt ohi, että taasko olen normaali. Kaverini ottivat asian hyvin, ja sanoivat, että se on normaalia murrosiässä ihastua samaan sukupuoleen, kun vielä ns. etsii itseään. Mutta tiedän, että tässä ei ole siitä kyse. Olen kerran säätänyt erään jätkän kanssa, mutta juttu loppui lyhyeen sillä minua kuvotti jos hän yritti näyttää hellyyttä, esimerkiksi vain pussaamalla minua otsalle tai kaulalle tms. Se ei vain tuntunut oikealta. En edes osaa kuvitella itseäni kenenkään pojan/miehen kanssa yhdessä, ja tämä oli ainoa miespuolinen ihastus, joka minulla on koskaan ollut. Vanhempieni suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on vaikuttanut minuun niin, että koen olevani jotenkin huonompi ihminen, koska pidän tytöistä. Silti toivoisin, että löytäisin jonkun, ja voisin olla onnellinen. Haluaisin kertoa vanhemmilleni, sillä minua stressaa heidän oletuksensa ja toiveensa, mitä heillä on minun suuhteni. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Miten voisin kertoa vanhemmilleni tai kavereilleni?

*Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos joku loukkaantui siitä, että pidän itseäni huonona ihmisenä, koska pidän tytöistä. En suinkaan ajattele niin muista seksuaalivähemmistöjen edustajista, vaan tämä kohdistuu vain itseeni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä