Käsityötaito

Minä olen melkoinen mestari mutta ukki oli maailmanmestari

Ai? Itse olen erittäin taitava tekemään käsilläni asioita, mutta taidot ovat unohtuneet nykymaailmassa missä ainoa tehtävä on rahan ansaitseminen muille ihmisille. Uskon että jokainen joka tekee käsillään haluaa sanoa "tein tämän itse". Ei siten että "tuo teki tämän". Vaikka olisit tehnytkin itse. Ennemmin olisin kuollut kuin annan yhdenkään käyttää enää itseäni hyväksi. Kaikenlainen itse tekeminen tulee jäämään tulevaisuudessa jalkoihin.

Kaikille naisille: jos satut saamaan mieheksi tällaisen nykyajan modernin uroksen joka on sitä mieltä että kotityöt kuuluvat naiselle, ja hänen on niiden lisäksi vielä tehtävä omat työnsä, ansaittava perheen elatus, tehtävä vapaaehtoistyötä sekä nysvättävä kaikki mahdolliset asiat miehen egon pönkittäjänä sekä koristajana niin ehdoton neuvoni on: ÄLÄ TEE MITÄÄN KÄSILLÄSI: ei ole mitään vitun väliä enää silloin. Kyllä se äijä taipuu lopulta, jos ei muuten niin useamman naisen voimin. Tasa-arvo se on oltava, ja YHDESSÄ tehtävä asioita. Jokainen vanhan ajan jäärä mies joka on pysynyt vaimonsa tukena ja vaimo pysynyt liitossa tietää, että kun edes yhden kerran tarjoaa vaikkapa takin lämmikkeeksi vaimolle kylmässä sateessa, on ansainnut ikuisen rakkauden. Muille näytetään persettä:D

-HuiKauhistusHuijarit-

Voihan sitä omaksi ilokseen tehdä käsitöitä, sekä valmistaa ruokaa.
Mutta jos ei osaa, muuta kuin vaan kynsiään lakata, sekä vaatekauppoja kiertää, ´niin täytyy pysyä vanhanapiikana ja vanhanapoikana.
Jos masentaa, niin otappa neule käteen ja neulo itsellesi, taikka naapurille jotain kivaa.
Askarteleminen on myöskin kädentaitoa.
Ihailen suunnattomasti käsityönä valmistettuja kodin tekstiilejä, sekä muita esineitä, huonekaluja ym.
En arvosta juurikaan noita valmistuotteita, joita tyylivarkaat esittelevät esim. blogeissaan.

Niin minäkin arvostan ihmisiä, jotka osaavat valmistaa ruokansa, sekä tehdä käsillään muutakin kuin pitää vain viinilasia tai jotain valmistuotteita ( joita on kaikilla typeryksillä samanlaisia).
Uniikki tuotteet syntyvät käsityönä, viitseliäisyydellä...arvon lukijat.

Ollessani vasta nuori, alle 10 v, näki valpas isäni huomattavat lahjani, koska kuulin hänen usein mainitsevan että "oot sinä melekonen mestari"
sama toistui myöskin monikossa, kun meitä "mestareita" sattui olemaan useampi samassa perheessä.
Mennessäni myöhemmin armeijaan, kutsunnoissa tietenkin kysyttiin ammattiani, tietenkin vastasin niin kuin oli opetettu, "melekonen mestari"
Kyselivät sitten minkä alan mestari sitä ollaan, niin enhän siihen osannut vastata muuta kuin että näin isäni on minulle todistellut mestaruuttani oikein vitsa kourassa navetassa, lehmien töllistellessä tilaisuutta.
Jahah jahah sanoi sota herra, teidät on valittu armeijaan.
Olen ollut elämässäni sen verran mestari, että mitä en itse osaa tehdä, teetän sen muilla, mutta yleensä olen jelpannut muitakin.
Nyt eläke vaarina taito vain kasvaa, lapsistani on tullut tosi mestareita, jopa parempia kuin minä.
Kiitos kuuluu vanhemmilleni, saivathan he aikaan montakin "melkoista mestaria"
minun lisäkseni.
"tee mieluummin vähempi, kunhan teet hyvää jälkeä" olen neuvonut muita.

Puhukoon kuka ja mitä tahansa, niin käsillä tekemisen taito on hyvästä.
Lisäksi se on laajakirjo, mitä kaikkea voi käsin valmistaa.
Syksyisin on luonnonmateriaaleista niin kauniita pihakoristuksia, ovikransseja, valutöitä, ruskan kaunistamista puidenlehdistä saa vaikka ja mitä. Netistä löytyy ohjeita.
Jos ei ole muuta kaveria, kuin kännykkä ja katu, niin onhan sinulla kädet.
Materiaalia käsitöihisi, askarteluihisi voit saada halpa kirppiksiltä.
Älä masennu, tartu toimeen.

En pidä käsitöiden tekemisestä, vaikka osaankin erittäin hyvin tehdä, ja varsinkin nuorempana harrastin hyvinkin. Ei ole kiinnostusta. Syksyssä parasta on kävely iltaisin ulkona nauttien sateesta, syksyn tuoksusta, tähtitaivaasta, syksyn tuulesta. Myös kirjastossa käyminen ja lukeminen kannattavat aina. Kynttilöitähän monet polttavat mutta ne savuttavat ikävästi, en ehkä suosittele sitäkään. Nauttikaa ulkoilmasta, ja pimeistä kävelyretkistä, ihmiset, ja opetelkaa lukemaan kirjoja.

Käsityötaito kunniaan, loppuu kaiken maailman haaveilut.
On se hullua, jos vielä yli kolmekymppisinä vaan haaveillaan ja unelmoidaan.
Tuossa iässä yleensä on jo kaikki selvää, eikä mitään haahuilua.
Niin, ja yleensähän yli viisikymppiset eivät haahuile iltaisin ja öisin tuolla kaduilla.

Haluatko nähdä kauniin keskisormeni kun työnnän sen pyllyysi?

Eihän ne kaikki kykene kasvattamaan jälkeläisistään realisteja, vaan haaveilijoita, sekä suuria valehtelijoita.
Kuvautetaan itsensä jos minkinlaisen rekvisiitan ja hienojen autojen edessä, että kaikki uskoisi menestyksen olevan taattu.
Surullista oman egon pönkitystä, lapsuudesta aikuisuuteen saakka kantavaa koti -kasvatusta.
Naurattaa muitakin, kuin meikeläistä; Toisaalta säälittääkin, jos raukat luulevat ihmisten katsovan heitä ylöspäin.
Kyllä se työnteko tuo sen haluamasi kunnioituksen, eikä kiiltävä kello ja valheet.
Suosittelen suurella lämmöllä....palaamaan maanpinnalle ja neule käteen vaan.
Opettele ja kysy neuvoa joiltakin Martoilta!!!