yhtää avaamaan suojamuuriani. Muuri toisensa jälkeen on vaan uusia muureja. Minun oma rakas ei koskaan ehkä löydä minua.
Minä en pysty
anteeksirakasn
693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
anteeksi jotain mitä ei koskaan ollutkaan..
Se on nimimerkki, ei anteeksipyyntö.
Minullakin on ollut suuria suojamuuria. Olen onnistunut murtamaan ne ja olemaan tunteistani avoin. Luulin että tuo olisi elämää vapaannuttava tekijä, mutta nyt olen onnettomampi kuin silloin kun olin omassa kolossani. Ennen olin pettynyt vain itseeni ja pidin itseäni kelkein kaikilla tavoin vajavaisena. Nyt olen pettynyt ihmisiin yleisesti ja välillä tuntuu kuin olisin ainoa aitoudesta välittävä ihminen maailmassa, tai ainakin ainoa joka toimii sen puolesta. Vaikka kuinka yritän miettiä monelta kantilta niin mielestäni olen toiminut oikein tai ainakin minä arvostaisin jos muut toimisivat sillä tavalla minua kohtaan. Jotenkin olisi helpompaa käsitellä kaikki sillä että toteaisi itsensä vain vajaaksi yksilöksi. Osaan arvostaa nykyään itseäni, mutta en olisi ikinä uskonut kuinka paljon surua tuo se kun tajuaa tiettyjä tosiasioita tästä maailmasta. Uskon kuitenkin välittämisen, aitouden, avoimuuden sekä herkkyyden voimaan, vaikka kukaan muu ei uskoisikaan tai edes yrittäisi toimia niiden mukaan ja nauraisi minulle.
Välttämättä tuo mitä haluat ei parantaisi elämääsi, vaikka siltä tuntuisi. Toivottavasti tilanteesi on kuitenkin erilainen kuin minulla ja että kaikki olisi mahdollista sinulle ja että voisit olla hänen kanssaan joku päivä. En välttämättä auttanut sinua tällä mitenkään, mutta toivotan kaikkea mahdollista hyvää. Vaikka et nyt uskoisikaan ja kaikki tuntuisi mahdottomalta, niin olen seurannut kirjoituksiasi ja niiden perusteella olen varma että olet hieno ja aito ihminen, jolla olisi rakkaudessa paljon annettavaa. Erittäin harva ihminen nykymaailmassa pohtii noin syvällisesti sitä miten voisi olla hyvä ja huomioiva toista kohtaan. Vaikka kukaan muu maailmassa ei arvostaisikaan sitä niin sinun on itse arvostettava jos se on mielestäsi oikea tapa toimia ja uskot siihen. Minä ainakin uskon!
Aika paljon samaa minunkin ajatuksissa. Olen myös joskus yrittänyt olla avoin, mutta missä tahansa meneekin siellä on se joku joka alkaa puukottamaan sen kiven takaa jonka muurista poistaa. Ja ympärillä olevat ihmiset eivät edes tiedä mitä tapahtuu, tai tietävät mutta eivät puutu kuitenkaan. Tekee aika kylmäksi ja välinpitämättömäksi, mutta toivon yhä edelleen löytäväni oman rakkaan naisen, voivani joskus olla hänen kanssaan..
En myöskään aio taipua seuraamaan muita, olen tällainen. Jos tosiaan on niin, ettei kukaan enää osaa olla ja välittää aidosti niin olkoon.
Kiva lukea, etten ole ainoa, joka osaa ja uskaltaa katsoa itseään.
Yritän löytää arvostusta itsestäni itselleni. Kiitos.
Voi muru, eikai mun muru ole noin tukossa.
Samanlainen olo. (n-m) tilanteen toivottomuusko tekee että vältellään töissä