Olen nainen 41v. Luonteeltani olen helposti stressaantuva, otan paineita milloin mistäkin hyvin helposti, toisaalta elämäkään ei ole ollut helpoimmasta päästä, moni on ihmetellyt miten yleensä olen jaksanut kaiken tuon...
Olen viime vuosiin saakka ollut fyysisesti tosi hyväkuntoinen ainakin omasta mielestäni, ei taipumusta ylipainoon tms. Rankka elämä on kuitenkin alkanut tuntua sydänalassa ja se tässä mietityttääkin, että onko puristava tunne ja hengenahdistus ihan henkistä laadultaan, tai lihasperäistä, niin kuin joku lääkäri arveli, kun kerran asiasta mainitsin. Kun tulee ahdistava tilanne, se tuntuu fyysisenä ahdistuksena, jopa lievänä kipuna rinnassa, rintalastan alla, tuntuu että happi ei riitä, tekee mieli haukkoa henkeä. Selässä lapojen välissä on ollut jo useamman vuoden ajoittain vaivaava kipupiste.
Nyt minua on säikäyttänyt muutaman kerran, kun olen ollut oikein ylirasittunut, kun vasemmassa olkavarressa kymmenen sentin päässä kainalosta on yhtäkkiä tuntunut kova vihlaisu ja samaan aikaan korvan takana kaulalla kipua. Tuntemus on ohi minuutissa. Kipu on ollut joka kerta samassa kohdassa käsivarressa. Viimeksi tänään kun olin ihan poikki jouluhössäkän kanssa...
Olen lukenut jostain että toimimaton parisuhde on yksi riski naisten sydänsairauksiin, ja minä olen tyyppiesimerkki naisesta, jolla on puoliso, josta on enemmän harmia kuin hyötyä.
Ovatko nämä sitten stressioireita vai sydämestä johtuvia, onko tuttua kenellekään?
Tyhmää kysellä täällä palstalla, mutta en mitään pelkää niin kuin tulla luokitelluksi luulosairaaksi, jos menen lääkärille valittamaan. Sillä senhän ne voivat tehdä vaikka sydän oikeasti oireilisikin eikä vika olisikaan korvien välissä...
Olen viime vuosiin saakka ollut fyysisesti tosi hyväkuntoinen ainakin omasta mielestäni, ei taipumusta ylipainoon tms. Rankka elämä on kuitenkin alkanut tuntua sydänalassa ja se tässä mietityttääkin, että onko puristava tunne ja hengenahdistus ihan henkistä laadultaan, tai lihasperäistä, niin kuin joku lääkäri arveli, kun kerran asiasta mainitsin. Kun tulee ahdistava tilanne, se tuntuu fyysisenä ahdistuksena, jopa lievänä kipuna rinnassa, rintalastan alla, tuntuu että happi ei riitä, tekee mieli haukkoa henkeä. Selässä lapojen välissä on ollut jo useamman vuoden ajoittain vaivaava kipupiste.
Nyt minua on säikäyttänyt muutaman kerran, kun olen ollut oikein ylirasittunut, kun vasemmassa olkavarressa kymmenen sentin päässä kainalosta on yhtäkkiä tuntunut kova vihlaisu ja samaan aikaan korvan takana kaulalla kipua. Tuntemus on ohi minuutissa. Kipu on ollut joka kerta samassa kohdassa käsivarressa. Viimeksi tänään kun olin ihan poikki jouluhössäkän kanssa...
Olen lukenut jostain että toimimaton parisuhde on yksi riski naisten sydänsairauksiin, ja minä olen tyyppiesimerkki naisesta, jolla on puoliso, josta on enemmän harmia kuin hyötyä.
Ovatko nämä sitten stressioireita vai sydämestä johtuvia, onko tuttua kenellekään?
Tyhmää kysellä täällä palstalla, mutta en mitään pelkää niin kuin tulla luokitelluksi luulosairaaksi, jos menen lääkärille valittamaan. Sillä senhän ne voivat tehdä vaikka sydän oikeasti oireilisikin eikä vika olisikaan korvien välissä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen juuri ikäisesi (41 v.) myös helposti stressaantuva nainen ja taustoissa on raskaita asioita, joita en ole itse elämääni valinnut. Menin vuosi sitten ensimmäisen kerran lääkäriin puhumaan puristavasta rintakivustani, mikä on ruvennut tulemaan yhtä useammin ja herkemmin vaivakseni.
Rasitus pakahduttaa, hengästyttää ja puristaa rintaa, tuntuu kuin ei saisi happea riittävästi. Myös lapojen välissä usein kipua. Oireesi ovat tosi tuttuja minulle.
Alkuun sain lääkäriltä rytmihäiriölääkkeet, kun kerroin myös, että puristavan rintakivun lisäksi rytmihäiriöni ovat koko ajan lisääntyneet. Käytin niitä ja puolen vuoden päästä oli uusi kontrollikäynti lääkärissä. Pääsin rasitustestiin, jossa tehtiin sepelvaltimotautiin viittaava löydös. Sitten isotooppitutkimukseen. Ei löydöksiä. Sain nitrot kokeiluun. Auttavat hienosti. Nyt olen varjoainekuvausjonossa.
Stressi sairastuttaa. Ihminen on kokonaisuus. Sydämen kohdalla vain on niin, että aina kivun syy ei löydy, vaikka oireet olisivat päivittäisiä.
Voi olla, ettei minultakaan löydy sepelvaltimotautia, mutta syy saattaa olla spasmi (sepelvaltimon kouristus, joka aiheuttaa hapenpuutetta sydämeen). Rintapuristus siis voi olla myös lihasperäinen tai verisuoniperäinen kouristus, mutta sitä voidaan hoitaa lääkkein. Suosittelen tutkimuksiin hakeutumista.
Unohdin tuosta "sairauskertomuksestani" rytmihäiriöt. Ne ovat minuakin vaivanneet kaiken muun lisäksi jo ainakin vuoden verran, pahenevasti. On tosi kiusallista, kun pumppu lyö ihan miten sattuu, usein aivan pienestäkin henkisestä paineesta alkaa se hyppely. Vaikka useinkaan ei tarvita mitään varsinaista syytä, että oireilu alkaa.
Olen miettinyt, pitäisikö kokeilla jotain luonnonrohtoa, esimerkiksi valeriaanavalmistetta, rauhoittamaan levotonta sydänalaa. Kun herkästi reagoi kaikenlaiseen paineeseen, voisi joku tuollainen rauhoittava rohto olla paikallaan. Psyykenlääkkeitä en edes harkitse.
Kaipa se pitää vaan uskaltautua lääkärin pakeille. Saahan sitä vaikka purkaa sitten sydäntään ja kertoa elämäntarinaansa, jos ei muuta. Ja pyytää lähete fysioterapiaan, sekin voisi auttaa, selkään varsinkin.
Mukava kuulla kohtalotovereista.
saa helposti lääkäriltä beetasalpaajia, jotka eivät siis ole keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, itselläni Seloken Zoc 47,5 - se vaikuttaa stressihermoa salpaavasti ja hillitsee sydämen sykettä. Käytän tarvittaessa, joten ei vielä tarvitse ahtaa itseään täyteen lääkkeitä.
Jos kokeilet luonnon rohtoja, älä käytä oikeita lääkkeitä yhtäaikaa, ettei tule epäselvyyttä, mitä mikäkin sivuvaikuttaa. Kaikessa on sivuvaikutuksensa...
Lapaluitten välissä on sydänhermoon vaikuttava kipupiste. Voi helpottaa oireitasi, mutta ainahan hieronnan vaikutus on vain lyhytaikaista.
Tarkempiin sydäntutkimuksiin ei yleensä pääse heti, vaan on ensin näitä lääkekokeiluja ja kontrollikäyntejä puolen vuoden välein. Jos oireet edelleen jatkuvat, pääsee rasituskokeeseen tms. Sinuna en korostaisi lääkärissä psyykkisten tekijöitten merkitystä, niihin helposti takerrutaan liikaa ja muut asiat jäävät tutkimatta. Voit mainita, että on parisuhdestressiä, mutta nykyisin niin helposti saa psyykepotilaan leiman.
Minun betasalpaajani ohjeessa lukee, ettei lääkkeen käyttöä saa lopettaa yhtäkkiä vaan vähitellen. Lääke vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja laskee sykettä. Miten voit ottaa lääkettäsi tarvittaessa?
Tarkoitin sympaattiseen hermostoon, mistä lie sana "para" putkahtanut.
Minulle beetasalpaajat on määrätty "tarvittaessa" ja pyrin ottamaan pienemmän määrätyn määrän eli puolikkaan, jos on tiedossa stressaavia tilanteita tai sitten käytän niitä esim. joka toinen päivä tai käytän viikolla, mutta jätän viikonloput väliin. Päivittäin käytettynä tulee sivuoireena hieman hengenahdistusta rasituksessa, joten helpottaa, jos saan näitä lääkkeettömiä päiviä väliin. Elämässäni on ollut tosi vaihtelevia tilanteita (suurta stressiä tai sitten levollisempia vaiheita), joten otan tilanteen mukaan, miten arvelen pärjääväni edessä olevasta päivästä. Kaikilla ei näin onnistu, varsinkin jos on jo diagnosoitu sepelvaltimotauti ja lääkkeet on määrätty jokapäiväiseksi. Lääkkeeni käyttöohjeessa on kanssa tuo maininta, etti saa yhtäkkiä lopettaa, mutta oma tilanteeni on tällainen. Käytän kuitenkin viikottain jonkun verran.
..ei vaan on kiva toisaalta kuulla, että jollakin muulla on enemmän haittaa kuin hyötyä omasta miehestä. Sehän nyt ei kuitenkaan ole pääasia vaan sydän.Se ei ole leikin asia, mutta myös minulla tulee rytmihäiriöt erittäin herkästi varsinkin jos suutun tai hermostun. Siinä ei paljoa tarvita, että en tiedä mistä johtuu mutta sydämeen vaikuttaa, lisäksi se tekee sellaisen ikävän tuntenuksen, että pistää tai puristaa, mutta ei paljoa. Niin että huomaa!Olen itse jo saanut hermoromahduksessa elävän ja stressissä pyörivän-maineen lääkäreiltä. Että helpottaa lukea muiden samankaltaisia kokemuksia! Pidän itseäni kuitenkin täysijärkisenä jne. elän ihan normaalia perhe-elämää mieheni ja kahden kouluikäisen lapsen kanssa.