Naiselta tämä

Itseluottamus.

No mihis se on hävinny?

Ei sitä ole koskaan ollutkaan.

Jaa vai niin. Uskon puute vaivaa. Se pitäs jostain kaivaa esille. On mullakin ollu vastaava tilanne joskus. Nyt se ei enää sillä lailla vaivaa, kun olen päättänyt olla enemmän esillä. Heikkoja hetkiä on silti aina joskus. Työ auttaa siinä kovasti. Sitä asiaa ei jouda miettimään enää niin usein. Oletkos sinä töissä? Liikutko missään? Haluatko kertoa?

Olen töissä. Olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Siltikin, etenkin miesten kanssa olen hyvin ujo. Minua on lähestytty useinkin, mutta menen hämilleni ja pakenen.

No onkos siihen tulossa muutosta, vai aiotko jatkaa samalla linjalla miesten suhteen? Tietenkin silloin jos tunnet, että hän ei ole sinulle se oikea, kannattaakin paeta. Mutta entäs jos se oikea jota oikeasti haluaisit, sattuukin kohdalle. Mites sitten aiot toimia? Et kai sä sitten enää pakene? Et kai?

Pakenen !Menen vielä enemmän paniikkiin.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tuhlaat kalliin elämäsi pakenemiseen, kun se oikea mies olis valmis viemään sinut vaikka alttarille asti. Ajattele nyt hyvä ihminen. Jakaisit pelkosi ja muutkin tuntemuksesi hänen kanssaan. Mitä sen mukavampaa sulle vois sattua? Kerran elämässään pitää valita se rohkeampi tie. Tie, joka vie teidät molemmat onneen. Mitä sinä menetät, jos kokeilet edes? Voit vain voittaa.

Edellinentaas kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tuhlaat kalliin elämäsi pakenemiseen, kun se oikea mies olis valmis viemään sinut vaikka alttarille asti. Ajattele nyt hyvä ihminen. Jakaisit pelkosi ja muutkin tuntemuksesi hänen kanssaan. Mitä sen mukavampaa sulle vois sattua? Kerran elämässään pitää valita se rohkeampi tie. Tie, joka vie teidät molemmat onneen. Mitä sinä menetät, jos kokeilet edes? Voit vain voittaa.

Lue lisää

Jos aina pakenet ni sä tuut olemaan onneton ja yksin. Kun oikea sattuu kohdalle ni osoita luottamusta häneen ja kerro että panikoit, vaikka pienellä lapulla johon se kirjoitettu (jos sanatkin häviää kuin saharaan). Kun se on molempien tiedossa niin asiaan voi keksiä kyllä ratkaisu. Kun lähemmin tutustutte niin puhuminen tuulee helpommaksi.

Yritän. Kiitos huomaavaisuudestanne. En ole läheskään aina onneton. Etupäässä olen tyytyväinen.

Oletko ujo erityisesti naisten kanssa?

Inhottaa? Mitä tarkoitat? Minua ennemminkin jännittää. Minua sanotaan nauravaiseksi, iloiseksi sekä sosiaaliseksikin. Miksi miesten keskuudessa olen ujo. Mikähän sen aiheuttaa. Jos näen jonkun miehen katsovan minu pidempään saatan punastua jo siitä. Mikä ihme minja vaivaa. Jos olen kiinnostunut jostain mkehestä, gavarat tippuvat kädestäni ja jalat saattavat täristä. Oikeasti, tämä on tosi ärsyttävää!!! Vasta minja sanottiin klassisen kaunikksi. Mitähän sekin tarkoittaa. kyse ei ole ulkonäköpaineista, vaan mistä sitten. Mikä miehissä pelotgaa? ??

Anteeksi ylimääräiset kirjaimet. Onkohan niin pelottava aihe, että kädetkin tärisee heh hee..

elänyt isättömän lapsuuden, tai isäsi on ollut poissaoleva.

luultavastiolet kirjoitti:

elänyt isättömän lapsuuden, tai isäsi on ollut poissaoleva.

Ettei olisi tottunut miehiin, niinkö?

luultavastiolet kirjoitti:

elänyt isättömän lapsuuden, tai isäsi on ollut poissaoleva.

Siis ujous ja epävarmuuskin nyt pistetään isän piikkiin?

Nyt oli pakko kommentoida sillä minulla on iahn luonteessani syntyjään ujous ja arkuus. Olen toteuttanut sitä ihan pikkuisesta lapsesta asti. Aikuisena kyllä kokomuksien myötä tullut rohkeammaksi. Nuorempana kahden kesken puhuminen ei ollut ongelmallista mutta sitä suuremmat porukat alkoi tuottaan arkuuttaa sukupuolesta välittämättä.

Tuttujen seurassa olin vilkas ja puhelias. Kotona jopa ihan rasavilli rämäpääkin välillä. Koulussa ja päivähoidossa arka, hitaasti leikkeihin ja muiden juttuihin mukaan lähtevä. Tarkkailija joka katseli hetken sivusta kunnes joku toinen lapsi veti mukaan ja rohkaisi.

Teini iässä ujous ja arkuus kohdistui vastakkaiseen sukupuoleen joka toisaalta kuului myös tietyllä tavalla kehitysvaiheeseen. Myöhemmin sitten se arkuus katosi.

Aikuisena tuo on sosiaalinen arkuus on vähentynyt harjoituksen takia. Aikuinen joutuu niin monissa paikoissa altistaan itseään yhä enemmän täysin vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä ololle.

Nykyään oma synnynnäinen luonteeni eli tuo arkuus ja ujous tempperamentissani tulee esille kun kohtaan uusia tilanteita joissa en ole aikaisemmin ollut. Tilanteita joista elämä ei ole antanut harjoitusta aikaisemmin. Niissä alkuun on arka mutta pari kuukautta myöhemmin hyvin varmoin ottein jo asiat hallitseva.

Ihastuneena on alkuun arka koska ei tiedä toisen ajatuksista ja voiko lähestyä ja miten pitäisi käyttäytyä. Sekin poistuu kun oppii tuntemaan ihmisen. Itse koen alkuun arkuutta uusien ihmisten lähellä ajoittain, mutta esim vanhojen tuttujen kanssa oli naisia tai miehiä niin olen erittäin rohkea.

Paljon sidonnaista sen hetkiseen itseluottamukseen ja itsetunnon tasoon. Kun itsetunto normaalilla tasolla on rohkeampi, mutta sitten kun itsetunto on matalalla niin arkuus ja ujous alkaa pistään esille jo haittaavaasti.

Asialla ei mitään tekemistä isän olemassa olon tai olematta olon kanssa. minun elämässäni isä oli se turvallinen, huolen ja hoivan antaja. Läsnä ja kasvattajana. Häneen loin luottamussuhteen ja tunnesiteet.

Äitiäni hyljeksin ja pelkäsin. Äitiini ei koskaan ole muodostunut minkäänlaista sukulaisuus sidettä. Hän on vieras, vaikka olikin läsnä elämässäni.

Isiä syytellään turhaan. Äiditkin voi mokailla ja tempperamentti piirteet eivät ole vanhempien piikkiin meneviä kuin ehkä perinnöllisen tien kautta.

alottajaN kirjoitti:

Inhottaa? Mitä tarkoitat? Minua ennemminkin jännittää. Minua sanotaan nauravaiseksi, iloiseksi sekä sosiaaliseksikin. Miksi miesten keskuudessa olen ujo. Mikähän sen aiheuttaa. Jos näen jonkun miehen katsovan minu pidempään saatan punastua jo siitä. Mikä ihme minja vaivaa. Jos olen kiinnostunut jostain mkehestä, gavarat tippuvat kädestäni ja jalat saattavat täristä. Oikeasti, tämä on tosi ärsyttävää!!! Vasta minja sanottiin klassisen kaunikksi. Mitähän sekin tarkoittaa. kyse ei ole ulkonäköpaineista, vaan mistä sitten. Mikä miehissä pelotgaa? ??

Lue lisää

Olisiko "kahvikuppineuroosi" ei se ole vaarallista jos käsi tärisee ajan kanssa se häviää.

Tai minä näen asian niin, että ujoudelle voi olla monta syytä. Minun mielestäni yksi syy voisi aivan hyvin olla isätön lapsuus. Isätön lapsuus vaikuttaa erilailla eriin ihmisiin. Itse en näe sitä isän syyllstämisenä. Ymmärän sen niin, että kaikilla isillä ei ole välttämättä edes mahdollsuuksia olla läsnä lastensa elämässä. Syitä voi olla useita. Toiset isät voivat olla myös vetääntyneempiä luonteeltaan, aivan kuin voi olla äiditkin. En koe, että tässä olisi yleistetty ujouden johtuvan yleisesti isien käytöksestä, vaan että se voi olla yksi mahdollinen osatekij. Minun gapauksessani pidän sitä nopa ilmeisenä. Olen jotenkin elänyt erillään miehistä. En ole tottunut heihin. naisia en ujostele. Ujous voi siis mielestäni olla monen eri osatekijän summa, synnynnäinen ja jopa vaihtelee elämäntilanteen mukaan, kuten kirjoititkin. Minulla yleisesti aina mennyt niin, että en osaa lähestyä juuri miehiä.

oletanniin kirjoitti:

Olisiko "kahvikuppineuroosi" ei se ole vaarallista jos käsi tärisee ajan kanssa se häviää.

Itseasiassa johtuu tällä hetkellä jännetupin tulehduksesta....Ei kädet tärise muutoin kuin ihastuksen läheisyydessä.

AloittajaN kirjoitti:

Tai minä näen asian niin, että ujoudelle voi olla monta syytä. Minun mielestäni yksi syy voisi aivan hyvin olla isätön lapsuus. Isätön lapsuus vaikuttaa erilailla eriin ihmisiin. Itse en näe sitä isän syyllstämisenä. Ymmärän sen niin, että kaikilla isillä ei ole välttämättä edes mahdollsuuksia olla läsnä lastensa elämässä. Syitä voi olla useita. Toiset isät voivat olla myös vetääntyneempiä luonteeltaan, aivan kuin voi olla äiditkin. En koe, että tässä olisi yleistetty ujouden johtuvan yleisesti isien käytöksestä, vaan että se voi olla yksi mahdollinen osatekij. Minun gapauksessani pidän sitä nopa ilmeisenä. Olen jotenkin elänyt erillään miehistä. En ole tottunut heihin. naisia en ujostele. Ujous voi siis mielestäni olla monen eri osatekijän summa, synnynnäinen ja jopa vaihtelee elämäntilanteen mukaan, kuten kirjoititkin. Minulla yleisesti aina mennyt niin, että en osaa lähestyä juuri miehiä.

Lue lisää

Mutta miten se isän rooli siihen vaikuttaa? Entä millaisena koet itsetuntosi/itseluottamuksesi yleisesti ottaen tällä hetkellä?

Mietin että olin minäkin ujo joskus muinoin miesten kanssa, mutta ei sillä ollut isäni kanssa mitään tekemistä. Meillä kotona oli enemmän miehiä kylässä ja miesten juttuja sai kuunnella koko ajan. Miesten asenteisiin, suoraan ajattelemattomaan toisinaan tunteettomaan tapaan puhua oppi,mutta arka olin miesten suhteen silti ja ensimmäiseen suhteeseenkin menin varsin "iäkkäänä" muihin ikäisiini nähden jotka aloitteli seurustelu ja seksi kuvioitaan 12-14 vuotiaana!

Enemmän voisin väittää että kyse on siitä että lähipiiriisi ei kuulu paljon miehiä ja et ole tottunut ehkä normaaliin tapaan olla miesten seurassa. Minun ujous ja arkuus on karissut siksi että minulla on ollut aikuisuudessa paljon miehiä kavereina. Olen myös monesti ollut esim. joissain työpaikoissa ainoa nainen. Tehnyt töitä miesten keskellä. Kokemusta tullut niin paljon ja niitä pitää jo ihan samanlaisina herkkinä tuntevina ihmisinä kuin naisiakin.

Ihastuneena tietenkin on eri ja silloin varmasti onkin arka sellainenkin joka muuten ei arastelisi yhtään. Kuuluu kuvaan jos oikeesti tykkää eikä vaan leikisti.

Mainitsemasi tekijät voivat olla mielestäni joko erillisiä tai esiintyä yhdessä, siis isättömyys, että hyvä, huono itsetunto. Nillä siis voi olla tekemistä keskenään tai ei ole. Juuri noinhan minä mielestäni krjoitin, että en ole tottunnut miehiin, koska isäni on ollut paljon poissa. Tässä taisi nyt tulla väärinymmärrys tai kirjoitin huolimattomasti.

AloittajaN kirjoitti:

Mainitsemasi tekijät voivat olla mielestäni joko erillisiä tai esiintyä yhdessä, siis isättömyys, että hyvä, huono itsetunto. Nillä siis voi olla tekemistä keskenään tai ei ole. Juuri noinhan minä mielestäni krjoitin, että en ole tottunnut miehiin, koska isäni on ollut paljon poissa. Tässä taisi nyt tulla väärinymmärrys tai kirjoitin huolimattomasti.

Lue lisää

Tarkoitin itse että nykyhetkessä ei paljoa neutraalia kanssa käymistä miesten kanssa, Ei mennä ihan sinne varhaislapsuuteen vuosien vuosien taakse vaan mielessäni oli ihan tämä hetki ja tämän hetken keskeiset ihmissuhteesi sekä viimeisten 5 vuoden keskeiset ihmissuhteet.

Monesti jos mieltää mielessään jo vastakkaisensukupuolen liittyvän pariutumiseen ja siihen liittää seksuaalisenjännitteen mahdollisuuden heti niin saattaa mennä kipsiin.

Minun ensi ajatus miehistä on sama kuin naisista. En erottele sukupuolia kohdatessani heitä. Minä en liitä siihen automaattisesti tätä parisuhde/rakkaus ja seksuaalinenjännite puolta. Katson että: jaa katos siinä onkin edessäni ihminen.

Eriasia on sitten kun eteen tulee mies josta olen kiinnostunut tai joka heti ensi kohtaamisella tuo mukanaan sen seksuaalisen jännitteen. Silloin on vaikeampaa ajatella edessä olevaa ns. sukupuolettomana. Ja kutsua vain "ihmiseksi"

Tämä minun tapani ajatella on tulosta juuri siitä että kavereihini sekä työkavereihin on kuulunut miehiä. On tottunut pitämään niitä ns. sukupuolettomina kunnes kiinnostus herää.

IsiäEiSyytellä kirjoitti:

Tarkoitin itse että nykyhetkessä ei paljoa neutraalia kanssa käymistä miesten kanssa, Ei mennä ihan sinne varhaislapsuuteen vuosien vuosien taakse vaan mielessäni oli ihan tämä hetki ja tämän hetken keskeiset ihmissuhteesi sekä viimeisten 5 vuoden keskeiset ihmissuhteet.

Monesti jos mieltää mielessään jo vastakkaisensukupuolen liittyvän pariutumiseen ja siihen liittää seksuaalisenjännitteen mahdollisuuden heti niin saattaa mennä kipsiin.

Minun ensi ajatus miehistä on sama kuin naisista. En erottele sukupuolia kohdatessani heitä. Minä en liitä siihen automaattisesti tätä parisuhde/rakkaus ja seksuaalinenjännite puolta. Katson että: jaa katos siinä onkin edessäni ihminen.

Eriasia on sitten kun eteen tulee mies josta olen kiinnostunut tai joka heti ensi kohtaamisella tuo mukanaan sen seksuaalisen jännitteen. Silloin on vaikeampaa ajatella edessä olevaa ns. sukupuolettomana. Ja kutsua vain "ihmiseksi"

Tämä minun tapani ajatella on tulosta juuri siitä että kavereihini sekä työkavereihin on kuulunut miehiä. On tottunut pitämään niitä ns. sukupuolettomina kunnes kiinnostus herää.

Lue lisää

Aaa, niin tuo on kyllä totta. Nyt kun mainitset asiasta, se on juuri noin. Minä näen miehet eri sukupuolta oleviksi. Ehkä, jos olisin ollut paljon miesten kanssa monenlaisissa kanssa käymisissä, olisin tottunut heihin. Työssäni, kun kohtaan miehiä, pidän heitä sukupuolettomina. He tavallaan ovat työhön kuuluviani. Mutta muutoin arjessa tai muissa tilanteissa tunnen hyvin heidät eri sukupuolen edustajiksi. Ja kyllä, nyt kun mietin, virittäytyy jokin seksuaalinen tunne, etenki jos olemme liian lähekkäin ja tunnen oloni vaivautuneeksi. Kauppajonossa en kuitenkaan tunne mitään. taitaa olla niin, että jos tulevat liian lähelle joko fyysisesti tai henkisesti, alan pelkäämään. Hyviä näkökulmia sinulla. Täällähän oppii itsestään aivan uusia asioita, kiitos!

aloittajaN kirjoitti:

Aaa, niin tuo on kyllä totta. Nyt kun mainitset asiasta, se on juuri noin. Minä näen miehet eri sukupuolta oleviksi. Ehkä, jos olisin ollut paljon miesten kanssa monenlaisissa kanssa käymisissä, olisin tottunut heihin. Työssäni, kun kohtaan miehiä, pidän heitä sukupuolettomina. He tavallaan ovat työhön kuuluviani. Mutta muutoin arjessa tai muissa tilanteissa tunnen hyvin heidät eri sukupuolen edustajiksi. Ja kyllä, nyt kun mietin, virittäytyy jokin seksuaalinen tunne, etenki jos olemme liian lähekkäin ja tunnen oloni vaivautuneeksi. Kauppajonossa en kuitenkaan tunne mitään. taitaa olla niin, että jos tulevat liian lähelle joko fyysisesti tai henkisesti, alan pelkäämään. Hyviä näkökulmia sinulla. Täällähän oppii itsestään aivan uusia asioita, kiitos!

Lue lisää

Ole hyvä. Kiva jos minun näkökulmasta oli jotain apua sinulle. :)

Olet minua nuorempi. Onko sinun äitisi ollut läsnä? Ärsyttävä kysymys muutes..

Minulla taas äiti oli hyvinkin huomaavainen ja läsnä. Isä oli paljon matkoilla työnsä puolesta ja muutenkin paljon poissa. Toisaalta koin olevani hänelle tärkeä. "Luultavastiolet" esitti mielestäni hyvän kommentin, en ole osannut ajatellakaan sen johtuvan tuosta asiasta. Mikähän auttaisi..Jos minä nyt tässäsanon sinulle, että ei meitä naisia tarvigse ujostella. Me olemme aivan samanlaisia paukapäitä kuin te miehetkin. Tässä sohvalla rötkötän rempseästi ja haukottelen makeasti.

Minulle kävi juuri noin. Valitsin kumppanin, joka kohteli minua oikeasti todella huonosti. Todella hyvä neuvo, jonka opin kantapään kautta. Minä en taida enää uskaltaa aloittaa suhdetta. Ihanaa saada vertaistukea sekä ymmärrystä. Objektiivkstä näkökulmaa. En ole itse huomannut ajatellakaan kaikkia mainitsemianne seikkoja. kiitollinen mieli.

Tai miehelle heh hee. Työasiat pystyn hoitamaan normaalisti ja arkiset asiat, mutta jos pitää keskustella muusta, pää tyhjenee. En keksi mitään sanottavaa. varmaan vastaat kuitenkin, jos nainen kysyy jotain?

Hyvä alku. Tsemppaan sua ja olen oikeasti hengessä mukana. Minun työkaverini ovat etupäässä naisia. Minulla myös sellainen, että tunnen miehet jotenkin ylempiarvoisiksi. Hävettää myöntää. Kunnioitan jotenkin heitä. Arvostan jokaista ihmistä, mutta jos mies tulee saman tilaan, jotenkin vetäydyn hänen tieltään. Toisaalta hymyilen ja nauran paljon, mutta en pysty puhumaan Juuri mitään.

En koe tuota omakseni. En pysty luottamaan, että netissä puhuttaisiin totta. Enkä halua alkaa testailemaan. Mutta totta kait tuo sopii jollekin toiselle ja mukava, että olet kokenut sen itsellesi sopivaksi ja ollut tyytyväinen. Toivottavasti vastaasi tulee se oikea. Jokaisellehan sitä toivoisi onnea sekä rakkautta. Ja nytkinhän me tässä keskustelemme keskenämme, mies ja nainen...miksi se on sitten niin vaikeaa irl.Toisaalta, jos ajattelen, että kkrjoitan miehelle, en kohta osaa kirjoittaa mitään...

MIetin koko ajan tässä samaa. Minä varmaan hymyilisin tyhmänä koko ajan.Voi taivas mikä ajatus! Jos kumpikin tietää, että molemmat ovat ujoja. Voisiko aivan avoimesti kertoa, että nht jännittää.

Toivoakseni siitä syntyisi sellainen yhteisymmärrys, että koko ajan ei tarvi höpötellä jotain. Ehkä toimintapainotteiset treffit voisi olla hyvät ainakin aluksi. Ei syntyisi vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä, kuten perinteisillä kahvitreffeillä. Mini- tai frisbeegolfia tms. Ehkä se leffakin, mitä kai yleensä pidetään huonona ekoille treffeille.

Oksensitko, mielenkiintoista! Minulla meinaa lähteä jalat alta, jos kohtaan kiinnostavan miehen. Kädet tärisee. Saatan kävellä, lähteä väärään suuntaan ja palata takaisin. En tiedä minne menen, mitä sanon. Aivan järkyttävää! !! Teen ja sanon mitä sattuu. Toisinaan tuntuu, että tärisen kokonaan. Kerran kaupassa kohtasin ihastukseni, kävelin oveen pahki....En meinannut osata ovesta edes ulos.Mutta jos kohtaan miehen, josta en ole kiinnostunut, en saa oikein sanaa suustani. Yleisesti pelkään miehiä, ujostelen. Naisien kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Oikeasti muuten on.heh...Ilman hattua.

Hyvää yötä. Muista, kännykkä, lamppu ja heijastin mukaan.

Hyvää yötä minukin puolestani. Oli oikeasti mukava kuulla mielipiteitäsi. Kiitos. Täällä sama homma odottaa, koira.

En naisten keskuudessa, vain miesten. Täällä tunnen meidät kaikki sukupuolettomiksi anonyymeiksi! JOten koen kohtaamiset huomattavasti helpommiksi. Naiset sanovat minua sosiaaliseksi. Miesten kanssa en osaa olla.

Minä taas olen ollut suurimmaksiosaksi miehisessä ympäristössä niin työ kuin vapaaaikana. Pitäisi potkia itseä takapuoleen kun näyttää että nätit tytöt piirittää.

ethänkerro kirjoitti:

Minä taas olen ollut suurimmaksiosaksi miehisessä ympäristössä niin työ kuin vapaaaikana. Pitäisi potkia itseä takapuoleen kun näyttää että nätit tytöt piirittää.

En kerro ;)

Mutta jos siellä harrasteryhmissä sattuu olemaan miehiä. Miksi olen tällainen!!!! Kerran työni puolesta piti käydä muutaman kerran atk kurssia, siellä oli mies opettaja. Hän tuli aina aivan lähelle neuvomaan. Käsivarret hipoivat toisiaan. En muistanut hänen neuvoistaan mitään, koska jännitin hänen läheisyyttään. Tunsin vain koko ajan sen, miten lähellä hän oli. Toisaalta nautin suunnattomasti läheisyydestä, kun olen suhteeseessa. Olen kova hellimään jne

Hyvää Yötä sullekkin.

Olipa tosiaan harvinaisen tervejärkistä keskustelua suomi24:llä. Tälläistä lisää. Voisi olla apuakin jollekkin.

Ap:lle vielä: Sinä sentään olet joskus ollut suhteessa, vaikkei ilmeisesti ollutkaan unelmien täyttymys. Minulla ei ole ollut koskaan ketään. En kyllä pitkään aikaan ketään etsinytkään, koska olin niin tyytyväinen yksinäni.

Hyvää yötä

Entä nyt?