Miksi vihaan itseäni?

Olen niin väsynyt vihaamaan ja häpeämään itseäni. Olen 28 vuotias nainen, joka ei ole koskaan oppinut pitämään itsestään. Olen kaikin puolin harvinaisen ruma ihminen, vaikka pidän enemmän huolta ulkonäöstä kuin yksikään tuntemani ihminen. En ole vain ulkoisesti vääränlainen vain myös sisäisesti. Olen sosiaalisesti varmasti maailman kömpelöin ihminen, olen toivottoman ujo ja arka ja syrjäänvetäytyvä, sellainen johon kukaan ei edes halua tutustua, kun paljon helpommin lähestyttäviäkin ihmisiä löytyy, vaikka kaipaisin niin paljon ystävää rinnalleni. Vaikka miten tsemppaisin itseäni, mikään ei auta, löydän itseni aina hyljeksittynä kummajaisena joka ei sovi muottiin mistään kohtaa. Olen outolintu. Olen niin tyhmä ja ruma, että itsetuhoiset ajatukset ovat usein läsnä. Epäonnistun aivan kaikessa mitä teen ja perheenjäseneni säälivät minua. Tuntuu että olen virhe jonka ei kuulunut syntyä, koska olen niin vääränlainen kaikin puolin, en kelpaa mihinkään.

Ihmettelen vain, että mistähän tällainen viha ja häpeä kumpuaa? Miksi minä vihaan itseäni niin paljon? Lapsuuteni on ollut normaali, vanhempani rakastavia ja lempeitä. Sisarukseni ovat normaaleja, minä olen toiselta planeetalta. Ihmissuhteissa ei ole sattunut mielestäni mitään sen kauheampaa kuin muillekaan, paitsi nyt tietysti se ettei niitä ystäviä ole juurikaan. Taitaa olla niin että viha ja häpeä tulevat siitä, että yksinkertaisesti olen sitä mitä tunnen, eli vääränlainen.