Mistä lisää elämäniloa?

Minä otan kirkasta, kirkastaa elämän ainakin hetkeksi.

Määrään ehdottomasti Raamatun lukua vähintään 1h päivässä. Mitään et menetä, päinvastoin kannattaa kokeilla avoimin mielin. Hyvää syksyä ja toivottavasti saat apua täältä.

No mutta alkoholia en yleensä juurikaan käytä ja Jumalaan en varsinaisesti usko :). Mutta oikeastaan tänään olo on jo parampi..tyynen rauhallisesti aion jatkossa elää, niin eiköhän asiat järjesty :) Mukavaa viikonloppua!

Yritä ymmärtää sitä vanhaa koiraraukkaa! Tuli paha olo kun luin. Se näkee ja vaistoaa että olet harmistunut siihen. Koirat lukevat ihmistä tarkasti.
Yritä ymmärtää sen hätää.
Ota rennommin itsesikin vuoksi, se helpottaa. Oletko suorittaja? Et siis osaa rentoutua vaan vaadit itseltäsi liikaa, pingotat ja hermoilet... Ja siksi elämänilo lentää ikkunasta ulos. Siksi hermostut siihen koiraraukkaankin. Mitä pahaa se on tehnyt, sehän vain huomaa hermoilusi...

Hei Harmistunut!


Haluat elämääsi muutosta. Haluat löytää oman elinvoimasi ja kyselet, missä ilo piileskelee.

Ajattelen, että iloa ei voi noin vaan ottaa kaiken elämässä olevan eteen. Silloin se olisi rooli. Elämässäsi olevia hankalia asioita pitää kohdata ja miettiä vaihtoehtoja, millä toisi muutoksen. Muutos voi olla joko konkreettinen muutos tai oman ajattelutavan/asennoitumisen muuttaminen. Tunteita ei voi manipuloida eikä käskeä, mutta ajatteluaan voi haastaa ja opettaa.

Minulle kirjoituksessasi nousee ensin esiin kirjoittamasi riitaisuus perhe-elämässä. Perhe on elämän merkityksellsimpiä seikkoja. Jokin siellä nyt teillä vie kanssakäymistä ei-toivottuun suuntaan. Miten voisit alkaa toimia sujuvamman perhe-elämän puolesta? Ensin varmaan kannattaa kartoittaa oleelliset pointit. Mistä riitoja tulee? Mikä tökkii? Mitä tunteita/tarpeita ihmiset perheessä ilmaisevat riitelevästi? miten niitä voisi ilmaista toisin?
Samaa prosessointia voisit miettiä työpaikan ja koiran suhteen. Mikä niissä on se erityinen kilpistymiskohta jota et jaksa. Miten sitä voisi muuttaa? Mitä voit itse tehdä? Keneltä voisit pyytää jotain? Mitä itse asiassa oikeasti haluaisit sanoa ja kenelle?

Joskus ilo löytyy vasta, kun on ensin oppinut ottamaan vastaan ns negatiiviste tunteet. Itsensä pakottaminen iloiseksi silloin, kun elämässä on raskaita asioita, ei ole aitoa.

Tällä kaikella haluan rohkaista sinua. Puuttumalla suoraan ja avoimesti hankaliin asioihin voidaan aloittaa muutos. Muutos tuo elinvoimaa. Elinvoima tuo iloa.

Mitä ajatuksia tämä herätti?

Kanssasi kyselee Merja-diakoni

1 1=3 älä usko

Ajattele mitä kaikkea olet saanut elämässäsi(miehen,lapsen,koiran) ja yritä löytää rakkautta itsestäsi heitä kohtaan. Millaista olisi elää yksin, ilman heitä, sukulaisia, ystäviä. Asioita ei osaa arvostaa, jos ne on aina olleet. Mitä rakkaudellisemmin suhtaudut perheeseesi sitä helpompaa elämäsi on. Pienistä asioista tulisi iloita. Onko suurin ongelma suhde miehen kanssa? Ottakaa aikaa, yksi ilta kahdestaan ja puhukaa mitä tunnette toisianne kohtaan. Ikä tuo usein ongelmia tullessaan, etsi ihmeessä ilo nyt, kun suurin osa asioista on hyvin. Kirjoita paperille mitä haaveita sinulla on. Jos niitä ei ole, ehdotan juttelua jonkun asiantuntijan kanssa.

Enpä tiedä kuka tätä keskustelua vielä lukee, mutta kommentoinpa silti.
Eipä ihme, että aloittajan elämänilo on välillä kateissa. Pieni lapsi, perhe-elämä, paljon huomiota vievä eroahdistuksesta kärsivä koira ja siihen päälle rahahuolet ja tulevaisuuden pohtiminen. Vähemmästäkin väsyy.
Lasten hoidosta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta maailmaa seuranneena tiedän, että se on suunnilleen työtä 24/7. Toivottavasti saat lapsen hoitoon apua ja toivottavasti otat avun vastaan.
Lemmikkien hoidosta kokemusta on. Koira on varmasti kiva kaveri, mutta eroahdistus aiheuttaa elämälle paljon rajoituksia. Jo arkinen kaupassa käynti voi vaatia suunitteua, saati sitten työssäkäynti tai opiskelu. Eroahdistusta voi tietysti yrittää lievittää ahkeralla opiskelulla (neuvoja eläinlääkäriltä tai käytösneuvojilta), mutta asia vaatisi kovaa työtä, koiran iän huomioon ottaen luultavasti enemmän kuin nuorella koiralla.
Olen samaa mieltä siitä, että kun lemmikki on otettu, se on myös hoidettava parhaan kykynsä mukaan. Kuitenkin on mielestäni ymmärrettävää ja normaaliakin, että lemmikki tuntuu välillä taakalta. Harvassa asiassa on pelkästään hyviä tai huonoja puolia, tämä pätee myös lemmikeihin. Mikäli lemmikki on pääsääntöisesti hyvävointinen ja tyytyväinen ja jos eroahdistuksen kanssa pärjää, ei kannata stressata kovin paljoa. Tuskin koirasi murehtii, joten älä sinäkään.

Kunpa kaikki oppisimme vaatimaan itseltämme ja toisiltamme vähemmän, olemaan armollisempia. Ei tarvitse ehtiä, jaksaa ja pystyä kaikkeen. Välillä täytyy saada myös oma aikaa rauhassa, vailla kenenkään vaatimuksia.
Katso pientä lasta tai koiraa, niin näet mistä elämänilo syntyy. Siitä että ei vaadi itseltään (tai toisilta) liikaa. Ei murehdi menneitä tai tulevia, vaan elää hetkessä. Nauttii pienistä asioista.