Kaksisuuntainen ja yllättävät erot...

En tiedä, onko kumppanillasi kaksisuuntainen, mutta tutulta kuulostaa. Liian tutulta. En tänä päivänä tiedä, oliko exälläni tuo sairaus, mutta itse kaksisuuntaisia hoitaneena uskaltaisin epäillä, että niin oli. Rakkaus toisinaan käsinkosketeltavaa, sitten vetäytyminen ja muuttuminen saavuttamattomaksi tyyliin ei tunnu miltään ja jättäminen. Tätä tapahtui monesti. Hölmönä anelin aina takaisin ja pyytelin anteeksi-en edes tiedä mitä. Sillä rakastin/rakastan. Yht äkkiä ihana ja lämmin ihminen muuttui jääpuikoksi ja täysin eri ihmiseksi. Ihan tosi pelottavaa. Kun tänään voi asiat olla hyvin ja huomenna ei. Välillä pyydetään anteeksi ja huomenna ollaan pyytämättä. Eli useita jättöjä seurasi siis lopullinen ja sydän on murskana. Pitäisikö vielä voida luottaa ihmisiin? Mikä tilanteesi nyt?

Suvi-Tuulian tarina kun 100pros omasta elämästä. Vain te muut saman kokeneet ymmärrätte tämän karmivuuden. Miten olette selvinneet eroistanne sekoamatta?

Minulla taas ihan päinvastaista kerrottavaa. Mieheni rakastaa oli sitten masis tai vauhti päällä. Ja se rakkaus on todella syvääkin syvempää, sellaista mitä en ole koskaan muilta saanut. Hän ei lepertele mitään turhia vaan sanoo asioita joita tarkoittaa. Myöskin teoillaan osoittaa rakkautta.

Ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, nopeasti ja yllättäen. Olit kuulemma masentunut etkä kyennyt jatkamaan sen takia suhdetta. Epäilin tuota vain tekosyyksi, mutta diagnoosi ja sairaslomat riittivät minut vakuuttumaan, hetkeksi.

Noi on lopulta niin kiinni myös persoonasta ei bipolaarisuudesta. Tunnen muutaman ja heillä kaikilla kadehdittavan hyvät liitot. Turha täällä on yleistää.

ei suhteessa ole juuri ongelmaa, mutta miehen mielen vaihtelut on kuitenkin raskaita. ja älyttömät teot. esim juuri osti homeisen asuntoauton 500 e, vaikkei tee sillä mitään. sitten on hommannut 4 kania, joiden hoito on niin ja näin, ruokkii kyllä. muttei juurikaan muuta, ja minä olen tehnyt selväksi etteivät ole minun kaneja. asuvat lämpimässä ulkorakennuksessa keskenään kanit. ei niillä ole mitään virkaa, mutta suuttuu jos sanon mitä iloa niistä on. joskus ei syö mitään viikkoon, kahvilla elää. sitten mania iskee, ostaa vaikka kassillisen karkkia. vaikka väittää ettei syö mitään makeaa. ja ruokaa kantaa älyttömästi ja jää syömättä. sitten taas voi mennä toista viikkoa, ettei käy kaupassa. tupakkaa menee monta askia päivässä. voi luoja että on vaihtelevaa elää tällaisen kanssa. sitä ei voi ymmärtää se joka ei tunne tämän kaltaisia ihmisiä.

Kaksi kertaa on vaimo laittanut avioeron minulta kysymättä vireille, koskaan ei ole 1. vaihetta pidemmälle päässyt suunnitelmissaan kun siinä on aina se 6kk odotusaika ja mieli ehtii muuttua ennen sitä 180 astetta. Mutta kyllähän sitä jatkuvassa pelossa elää että entäpä jos se tällä kertaa ei muutakaan mieltään vaan häipyy?

Tässä tapauksessa vain lääkäri tietää, jos hänkään. Ihan hyvin voi olla myös persoonallisuushäiriö. Voi toki olla bipokin kylkiäisenä. Tuollaiseen käytökseen pitäisi vaan saada apua JA ottaa sitä vastaan. Lekurissa käynti, pari viikkoo lääkkeitä ja alkoholilla läträäminen ei sitä ole.