Siinä se tulikin. on ollut jo pidemmän aikaa. En uskalla tavata ihmisiä, mennä ulos, paskat tulee ns. housuun jos joudun isomman joukkon kanssa toimimaan. Umpikujassa. Pakko myöntää.
En haluaisi olla taakaksi kellekään, miten lähden selvittämään vyyhtiä? minne otan yhteyttä? Kamelin selkä on nyt katkennut totaalisesti!
Muille pienet asiat ovat itselleni läpipääsemättömiä kuin harmaa kivi, nukkuminenkaan ei auta kun se uni ei tule.
Hävettää koko tilanne, tuttaville en uskalla avautua, en edes nähdä heitä. Pelottaa että kukaan ei usko näitä tarinoita, vaikka kertoisinkin. Hahaa. Päälle painaa vielä armoton paranoija...voihan hellanlettas.
Hyvää joulua ja uuttavuotta itse kullekin toivottaa tämä tonttu:)
En haluaisi olla taakaksi kellekään, miten lähden selvittämään vyyhtiä? minne otan yhteyttä? Kamelin selkä on nyt katkennut totaalisesti!
Muille pienet asiat ovat itselleni läpipääsemättömiä kuin harmaa kivi, nukkuminenkaan ei auta kun se uni ei tule.
Hävettää koko tilanne, tuttaville en uskalla avautua, en edes nähdä heitä. Pelottaa että kukaan ei usko näitä tarinoita, vaikka kertoisinkin. Hahaa. Päälle painaa vielä armoton paranoija...voihan hellanlettas.
Hyvää joulua ja uuttavuotta itse kullekin toivottaa tämä tonttu:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masennus on kansantauti, ei sitä auta hävetä. Sehän on yhtä yleinen, kun nuha talvella. Mutta eipä "onnellisuuspillerit" auta, jos sisältäpäin et saa asioita korjailtua. Puhu vaikka aivan ventovieraalle. Joskus on helpompi niin.
Tsemppaa!!
Mene psykologin juttusille.
Kun arki koittaa mene lääkäriin tuossa ei ole mitään hävettävää...sulla on jännitys päällä kun vatsakin jo oireilee.Siihen löytyy apu,vaikka tuo edellinen vähän "ivaillen"sanoi pillereistä,mut kuinka monelle ihmiselle ne masennuksen ym.ahdistuksen jännitykseen tuo avun!puhuminen tietysti on kaikkein parasta,ja mielelläänjuuri ammatti ihmiselle.Hae apua ja kirjoittele tänne,sekin jo voi helpottaa vähän.
Hei!Mä olen aikoinani ollut samassa tilanteessa paljolti.Silloin elin täysin yksin.Olin psykologilla,mutta se oli ihan pilipalijuttu.Ei se jännitys puhumalla parane,ja mulla oli muitakin ongelmia.Nyt ole saanut oikeanlaista lääkitystä,käyn siksi psykiatrilla ja sitten paremman psykologin luona puhumassa.
Joten yritä päästä lääkärille.(Pystytkö soittamaan puhelimella?)Ei saa odottaa ihmeitä heti.Munkin oli vaikea tajuta että olin sairas.Melko varmasti tarvitse niitä hirveitä pillereitä ja sitten terapiaa.
Se just on vaikeaa,kun asiasta ei voi puhua.
Tavallaan kiva kuulla, että meitä pelkääjiä on enemmänkin... Tai no... Ei tätä tilaa toivo kenellekään muulle!
Mun tilanteeni on: Pelkään kaikkia ja kaikkea, jopa puhelinta... Asiat jää hoitamati, kun en uskalla soittaa mihinkään ja hoidot jää tekemäti, ku en uskalla lääkärissä käydä...
Tää on järjetöntä ja kukaan ei pysty auttaan! Nappia tarjotaan kovasti, mutta olo on kun ZOMBIELLA niitä syödessä... Eipä sekään häävi olotila oo...
Toivotaan, että voidaan vielä joskus elää...
UUTTA VUOTTA SULLEKIN!!! ;)