Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja yllättävät erot.

Minulle tulee kyllä mieleen enemmänkin narsisti.
Kaksisuuntaisessa ei käsittääkseni syödä pelkästään masennuslääkettä. Mielentasaaja lääkitys on avainasemassa ainakin mulla. Masennuslääkettä sitten lisänä, jos oikein masentaa, mut siinä on vaara lähteä vauhtivaihde päälle...

Minusta tuo kuulostaa että hänellä olisi epävakaapersoonallisuushäiriö. Itse elän/elin ihmisen kanssa kenellä on tuo ja Venlaa syö kanssa suurella annostuksella ja muitakin lääkkeitä. Se mieli kun voi muuttua aivan sekunnissa ja tuon he osaavat että saa toisen aivan matalaksi ja sitten kun on saanut tahtonsa läpi niin on uusi asia mitä korjata. Osaa kauniit sanat ym mutta ei huomaa omia virheitään kyllä. Ja tuota ero sanaa olen itsekkin kuullut tämän tästä. En voi sulle muuta sanoa kuin voimia sulle ja älä ota takaisin vaikka ihmisessä varmasti on hyvääkin mutta kohta huomaat että sun oma hyvinvointi on mennyt ja itse tarvitset apua. Puhun kokemuksesta ja olen kumminkin vain 26v. Ja epävakaaseen kuuluu myös tuo narsistinen vaihe. Lue netistä epävakaastapersoonallisuushäiriöstä ja katso onko "oireet" tutut. Tsemppiä sulle.

Ihan niin kuin mun tarina, kirjoitinkin uuden alustuksen tuon on/off vähän aikaa sitten. Siis mulla ihan samanlaista kuin sulla. Mä oon ihan rikki ja rakastunut ja kaikkea siltä väliltä. Kylmästi jätetty ja takaisin haluttu ja taas jätetty.. Tuntuu, että itse olen ihan pimeä. Toivon, että hän ottaa yhteyttä. Ja odottaa ja odottaa.. ja sitten taas pam. Se oli nyt siinä, ei hän halua eikä rakasta.. Miksi me riudutaan näin?

Ehkä me ollaan just niin pimeitä et ne saa meidät uskomaan että vain he on meitä varten että me tarvitaan niitä mutta he ei tarvitse ketään. Tänäänkin huomasin että taas ne kauniit sanat ja kauniit teot meni muhun täydestä kunnes oli hyvä mieli ja kun toinen huomasi et hei sillähän on hyvä mieli niin pam ja taas hirvee sekoamine ja tappelu vaikka kaikki juuri oli "hyvin"... kuinka tyhmä voikaan olla että en vaan osaa sanoa että hyvästi että en kestä enään. Tiedän että mä saisin ihmisen joka kohtelee mua hyvin ja saa mut tuntee olon hyväksi mutta mikä on että olen vaan tässä ja kärsin Tai mahdanko vaan odottaa et mä oikeasti sekoan?

Älkää kiduttako itteänne vaikka tunteet sanois mitä.... Ite tein sen elämäni virheen että rakastuin rikolliseen jolla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eihän siitä mitään hyvää seurannut vaikka toisinaan mies oli taivaallisen ihana. Rakkaus on vain niin sokea. Klisee mutta totta...

Mulle tämä heppu laittoi eilen viestiä, että kun mun pikkuinen poikakin on semmoinen ja tämmöinen. Haukkui mennen tullen. Viesteissä kirjoitukset menee laidasta laitaan. Kaikki mättää, työt ärsyttää, terveys haittaa, on ties mitä tauteja ym. Sitten tuli viestiä, että hänellä ollut toinen nainen vaikka kuinka kauan jo. (Ei tasan tarkaan ole ollut, sen pystyn sanomaan) Ja tämä uusi nainen tietää, että miten sairas minä olen ym. Ja nyt he menevät harrastamaan seksiä ja ynnä muuta ynnä muuta. Siinä kohtaa valkeni, että toivottavasti mies ei koskaan enää ota yhteyttä ja lepertele niillä kauniilla sanoilla. Nyt varmaan joku mania vaihe menossa ja sitten, kun se ohi.. niin mitäs sitten mahtaa tapahtua.

Ikävää luettavaa tuo tekstisi, ja ei todellakaan järkevän ihmisen tekosia :(. Se mikä hänen todellinen ongelmansa tai sairautensa on, lienee monisyinen juttu.
Itse olen bibo 2 diagnoosin omaava, ja todellakaan en käyttäydy noin, maniassa/hypomaniassa mulla menee vaan raha-asiat järkyttävään solmuun, en ole köyhä, enkä kipeä...ja taas masennuksessa olen todella tarkka rahasta, ja suren sössittyjä raha-asioita, jopa itsetuhoisiin ajatuksiin asti :(.

Itsellä on myös kokemuksia tuommoisesta käytöksestä toisen suunnalta, missä millään loukkaamisen muodolla ei ollut rajoja. Tekstiviestit olivat välillä todella rumia, ja aina vika oli minussa.
Ainoa ero meissä oli, että minä olin bibo ja hän ns. terveen kirjoissa..

Kestin, ja annoin anteeksi, vaikkei anteeksi pyydetty koskaan, vaan aloitettiin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Viimeinen niitti tapaukseen tuli, ja siitäkin aikoinaan hän yritti paluuta, mutta silloin olin saanut tarpeeksi, ja jatkoin elämää.

Viimeisin viesti, että käskettiin pysyä kaukana hänestä.. Mun poika on seko, mä oon hyväksikäyttäjä ja olen täysin häiriintynyt persoona. Koskaan ei ole minunlaistani sekoa tavannut. Ahaa... Onneksi pääsin eroon. Ja toivottavasti en enää ikinä kuule hänestä.

No eipä ole minullakaan mitään yllättäviä eroja taustalla vaikka tämän diagnoosin olen omannut jo vuodesta 2002 saakka. Liiallista rahankäyttöä, viihteellä olemista, liiallista kuntoilua, liiallista sosiaalista kanssa käymistä, matkustelua, muuttoja yms. kyllä noihin pahimpiin vauhdikkaisiin kausiin on aina mahtunut ja mahtuu varmaan vielä jatkossakin, mutta ikinä ei ole parisuhteet päättyneet tai pettämään sortunut tämän takia.

Toki sitä joskus on niin heikko ja paha olo että haluaisi vain kadota mutta en ole niin ikinä tehnyt. Parisuhteet ovat päättyneet aina ihan perinteisistä, ei tästä diagnoosista johtuvista syistä. Jotkin epämääräisemmät tapailulujutut ovat kyllä ehkä voineet hiipua kun kovin vauhdikkuus on alkanut laantumaan, mutta niin kai niille aina käy?

Kyl se sekottaa miele kun mielen,ees taas souvaaminen.Ei tee psyykelle hyvää.Pitäs pystyy vapauttaa ittensä ja se toinen,vähäks aikaa.Et ehtis kelata asioita ilma toisen myötävaikutttamista mielee ja mielipiteisii.Tarpeeks kaua,että sen jälkee ku rauhas funtsinu,tietäs mitä tahtoo ja mitä ei.Järjestellä omii asioita ja vähä relatakki,Tehä jotain mukavaa,mist tykkää.Suin päin sätäämine ei asiois ole hyvä.Kattos vaik kevääl mitä tapahtunu vai onko mitää.Pysys pois sielt mis toinen on.

Samaa mieltä,varsinkin jos elämässä muutenkin erittäin vaikee vaihe menossa,puolin jos toisin.Vaatii voimia ne muutikin asiat jo ihan liikaa.