Vihaan tällaisia näin ehkä pinnallisia pohdintoja, mutta tämäkin on ongelmallisuutta aiheuttava asia.
Minulla on jokunen vuosi takana sinkkuna oloa. En ole juurikaan välittänyt minkäänlaisista suhteista sinkkuilu aikanani. Halunnut pitää sellaisesta taukoa. Minun sinkkuiluun on lähipiirin miehet tottuneet. Lähipiirissä on useita minusta kiinnostuneita, ihastuneita jotkut jopa väittää rakastuneensa.
Näiden sinkku vuosien aikana on ollut havaittavissa lähipiirin miehissä omistushalua ja mustasukkaisuutta. Olen joutunut olemaan tilanteiden rauhoittelijan roolissa ja saanut itsekin voimakkaitakin mustasukkaisuus vihoja päälleni.
Nyt olen alkanut miettiin mitä tapahtuu jos ja kun joskus löydän joskus sen oikean ja vakiinnun. Menen parisuhteeseen.
Minua stressaa ajatus kuinka moni minuun sitten purkaa vihaa? Kuinka moni loukkaantuu? Kuinka monen ihmissuhteeni menetykseen joudun valmistautuun. Kärjistyykö tilanteet ihan tappeluihin joidenkin lähipiirini pahimpien kuumakallejen kanssa?
Miten muut siirtyy muutaman vuoden sinkkuilun jälkeen suhteeseen ? Kuinka paljon se vaatii aikaa lähipiiriltä sulatella uutta tilannetta?
Minulla on ajatus että suhteessa en oikein voisi olla samanlailla yhteyksissä minuun ihastuneiden kanssa kuin nyt teen. En varsinkaan jos seurustelukumppanilla olisi sitä vastaan jotain.
Miten hyppään sinkusta varatuksi ongelmitta?
Olen miettinyt itsekseni että on siinä alkuun sillä toisella varmasti tarvetta aika venyvään pinnaan ja huumorintajuun.
Toisaalta asia hirvittää jos toisella ei sitä huumorintajua löydykään ja mietin että kannattaako minun edes suhdetta miettiä kun se kuitenkin kaatuisi tuollaiseen alun "tee sinkusta varattu" ongelmaan. Jos onkin kovinkin mustasukkainen luonne eikä sitten jaksa yhtään venyttää ymmärrystään.. ja joudunkin vain pettymään ja kärsimään sydänsuruista.
Tämä voi tuntua oudolta ongelmalta.. kuulostaa typerältä mutta minua tällainen huolettaa.
Minulla on jokunen vuosi takana sinkkuna oloa. En ole juurikaan välittänyt minkäänlaisista suhteista sinkkuilu aikanani. Halunnut pitää sellaisesta taukoa. Minun sinkkuiluun on lähipiirin miehet tottuneet. Lähipiirissä on useita minusta kiinnostuneita, ihastuneita jotkut jopa väittää rakastuneensa.
Näiden sinkku vuosien aikana on ollut havaittavissa lähipiirin miehissä omistushalua ja mustasukkaisuutta. Olen joutunut olemaan tilanteiden rauhoittelijan roolissa ja saanut itsekin voimakkaitakin mustasukkaisuus vihoja päälleni.
Nyt olen alkanut miettiin mitä tapahtuu jos ja kun joskus löydän joskus sen oikean ja vakiinnun. Menen parisuhteeseen.
Minua stressaa ajatus kuinka moni minuun sitten purkaa vihaa? Kuinka moni loukkaantuu? Kuinka monen ihmissuhteeni menetykseen joudun valmistautuun. Kärjistyykö tilanteet ihan tappeluihin joidenkin lähipiirini pahimpien kuumakallejen kanssa?
Miten muut siirtyy muutaman vuoden sinkkuilun jälkeen suhteeseen ? Kuinka paljon se vaatii aikaa lähipiiriltä sulatella uutta tilannetta?
Minulla on ajatus että suhteessa en oikein voisi olla samanlailla yhteyksissä minuun ihastuneiden kanssa kuin nyt teen. En varsinkaan jos seurustelukumppanilla olisi sitä vastaan jotain.
Miten hyppään sinkusta varatuksi ongelmitta?
Olen miettinyt itsekseni että on siinä alkuun sillä toisella varmasti tarvetta aika venyvään pinnaan ja huumorintajuun.
Toisaalta asia hirvittää jos toisella ei sitä huumorintajua löydykään ja mietin että kannattaako minun edes suhdetta miettiä kun se kuitenkin kaatuisi tuollaiseen alun "tee sinkusta varattu" ongelmaan. Jos onkin kovinkin mustasukkainen luonne eikä sitten jaksa yhtään venyttää ymmärrystään.. ja joudunkin vain pettymään ja kärsimään sydänsuruista.
Tämä voi tuntua oudolta ongelmalta.. kuulostaa typerältä mutta minua tällainen huolettaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Menee ehkä luonnostaan, koska sitten tulevan kumppanisi kanssa kun olette nuori pari silloin haluatte viettää paljon aikaa yhdessä eikä sulta siten jäisi aikaa niille fanimiehillekään.
Yksinkertaista. Et enää anna heidän ymmärtää että jotain voisi olla. Nautit varmaan tuosta tilanteesta, kukapa ei haluaisi olla rakastettu ja haluttu. Mutta tosiasia on että ei kukaan jaksa rakastaa/olla ihastunut sellaiseen ihmiseen jolta ei usko saavansa vastakaikua.
Ei sen pitäisi olla epäselvää. Kyllä olen aika suoraan ja mutkittelematta lyönyt faktat pöytään. Tehnyt rajat selviksi. Ei sen pitäisi olla jäänyt epäselväksi yhdellekään.
Minusta kyse on näillä miehillä siitä että vaikka faktat tietää toivonkipinä kyteen siitä että saa vielä tilanteen käännettyä. Eräskin totesi "Mutta hei, sähän oot vapaa! Niin kauan kuin sä vapaa, niin kauan mulla on toivoa"
Suosiossa on hyvät puolensa, mutta myös haittansa.
Haittoja ovat se että jos sattuu olemaan kovin empaattinen ihminen niin se pakkien antaminen ja toisen pettymyksen näkeminen ottaa aika lujille.
Miehet varsinkin suuntaa usein pettymyksensä itkun sijaan aggressioon joten suosion toinen varjopuoli on se että joutuu ottaan jatkuvasti voimakkaita miesten vihanpurkauksia vastaan. Mustasukkaisena ja pettyneenä miehet minusta on kaikkien hallitsemattomimpia. Pahimmillaan se tarkoittaa huorittelua ja väkivallalla uhkailua tai jopa kiinni käymistä.
Kaikilla asioilla on aina se kolikon toinen puolikin joten kannattaa varoa mitä toivoo elämäänsä. Jos haluaa "hyvää" joutuu ottamaan vastaan myös sen "hyvän" huonot puolet.
Sori mutta stoorisi ei ole vakuuttava. Antaa sinusta huomion/draaman hakuisen kuvan. Tai ehkä vain liioittelet ongelmaasi. Tiedän useita kainiita ja haluttuja sinkkunaisia eikä heillä ole samanlaista ongelmaa. Noilla miehillä on toivoa koska sinä olet sitä heille antanut. Ehkä sanot toista, mutta viestit sanattomasti muuta? Ehkä et jopa tiedosta itse sitä täysin? Voisitko itse rakastua mieheen, jos tietäisit että tunne ei ole molemminpuolinen?
Noh, ne sinun tuntemasi sinkku naiset eivät ehkä ole mieltyneet miehiin jotka ottavat hallinnan vaan miehiin joita saavat hyppyyttää itse mielensä mukaan. Minun lähettyvillä on miehiä jotka ei naisia sääli eikä anna naisen hyppiä nenille
En kyllä nyt ymmärtänyt viestisi pointtia.
"Minun lähettyvillä on miehiä jotka ei naisia sääli eikä anna naisen hyppiä nenille"
Mutta miksi haluat pitää lähipiirissäsi tällaisia miehiä? Kuulostaa potentiaalisilta naistenhakkaajilta, alistajilta...ym.
Tarkoitin sillä valta-asemaani ja auktoriteettiani suhteessa lähipiirini miehiin.
Toisilla naisilla saattaa olla tarve löytää mies johon saa vahvan valta otteen. Miehen joka istuu kun nainen käskee ja kulkee kiltisti siinä talutusnuorassa mihin nainen hänet pistää.
Minun kohdallani on niin että kun mies sanoo että istu niin minä se lopulta istun ja jos minä yritän heille sanoa että istu niin ne vaan nauraa että luuletko tosiaan että istun sun käskystä!
Tämä vertauskuva valta-asemiemme jakaantumisesta. Minun sanoillani ei paljon ole painoarvoa.
Se on totta että minulla on tarve enemmän tulla alistetuksi kuin olla alistajana ja eskyn siksi välillä vähän vääränlaiseen seuraankin ja löydän ne naistenhakkaajatkin sitten ihan itsestään.
Oletko kasvanut ilman isää?