Olitko yksin?

Olin tosiaankin aivan yksin.

Minulla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka tahtoisivat minut luokseen joulupyhiksi. Perheettömät ystäväni olivat omien sukulaistensa luona ja perheelliset tahtovat pyhittää joulun ajaksi oman ydinperheen kesken.

Aikani meni lukien, syöden ja kirjoitellen kaikenlaista. En syönyt perinteisiä jouluruokia, koska tuntui, että niiden syöminen olisi saanut itkun kurkkuun. Enkä katsonut telkkarista joulusta kertovia ohjelmia - samasta syystä eli siksi, etten halunnut tuntea oloani entistä yksinäisemmäksi.

Kapakka ja joulu eivät kuulu minulla yhteen, joten en halunnut lähteä kapakkaan, vaikka siellä tietysti olisi ollut muita ihmisiä. Puoli puolloa punaviiniä kuitenkin join lukiessani illan mittaan.

Tuntuu helpottavalta, kun aatto on jo ohi!

Kamomilla kirjoitti:

Olin tosiaankin aivan yksin.

Minulla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka tahtoisivat minut luokseen joulupyhiksi. Perheettömät ystäväni olivat omien sukulaistensa luona ja perheelliset tahtovat pyhittää joulun ajaksi oman ydinperheen kesken.

Aikani meni lukien, syöden ja kirjoitellen kaikenlaista. En syönyt perinteisiä jouluruokia, koska tuntui, että niiden syöminen olisi saanut itkun kurkkuun. Enkä katsonut telkkarista joulusta kertovia ohjelmia - samasta syystä eli siksi, etten halunnut tuntea oloani entistä yksinäisemmäksi.

Kapakka ja joulu eivät kuulu minulla yhteen, joten en halunnut lähteä kapakkaan, vaikka siellä tietysti olisi ollut muita ihmisiä. Puoli puolloa punaviiniä kuitenkin join lukiessani illan mittaan.

Tuntuu helpottavalta, kun aatto on jo ohi!

Eihän Joosef ja Mariakaan olleet tervetulleita kenenkään kotiin. Heidät ajettiin talliin, vaikka Maria oli raskaana.

Joulunaikaan voisi käydä kirkossa. Siellä ei tarvitse tuntea olevansa yksin ja siellä on varmasti paljon muitakin yksinäisiä.

Kamomilla kirjoitti:

Olin tosiaankin aivan yksin.

Minulla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka tahtoisivat minut luokseen joulupyhiksi. Perheettömät ystäväni olivat omien sukulaistensa luona ja perheelliset tahtovat pyhittää joulun ajaksi oman ydinperheen kesken.

Aikani meni lukien, syöden ja kirjoitellen kaikenlaista. En syönyt perinteisiä jouluruokia, koska tuntui, että niiden syöminen olisi saanut itkun kurkkuun. Enkä katsonut telkkarista joulusta kertovia ohjelmia - samasta syystä eli siksi, etten halunnut tuntea oloani entistä yksinäisemmäksi.

Kapakka ja joulu eivät kuulu minulla yhteen, joten en halunnut lähteä kapakkaan, vaikka siellä tietysti olisi ollut muita ihmisiä. Puoli puolloa punaviiniä kuitenkin join lukiessani illan mittaan.

Tuntuu helpottavalta, kun aatto on jo ohi!

Itse menin illaksi ystäväperheen luokse. Vanhemmatkin olivat kutsuneet viettämään joulua luokseen, mutten halunnut mennä, koska vasta viikko sitten olin heillä käymässä parin tunnin bussimatkan päässä.

Koko syksy oli niin kiireinen, että olen vain odottanut hetkeä, ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita tai jaksa. Kylässä on aina omat tapansa ja ohjelmansa, eikä siellä voi olla yöpuvussa koko päivää, jos niin haluaisi.

Menin siis illaksi ystäville. Ruokaa oli paljon, mutta ei niin hyvää läheskään kuin vanhempieni kinkku ja muut antimet. Perheen nuoret kiljuivat milloin mistäkin syystä, mutta pahin oli äiti, joka alkoi mesota uunin luukuista. Minä isovanhempien kanssa yritimme rauhoitella häntä, mutta huuto vain paheni ja korvia vihloi.

Tietenkään nuoret eivät olleet tyytyväisiä lahjoihinsa ja toisella oli paljon kivempia jne.

Mietin koko ajan milloin voin pyytää jotakuta viemään minut kotiin. Mieluummin olen omissa oloissani kuin tuollaista joulu"rauhaa" kokemassa. :)

Loppupäivät olen kotona ja käyn ulkoilemassa, eikä olo ole ollenkaan yksinäinen.

Kamomilla kirjoitti:

Olin tosiaankin aivan yksin.

Minulla ei ole sellaisia sukulaisia, jotka tahtoisivat minut luokseen joulupyhiksi. Perheettömät ystäväni olivat omien sukulaistensa luona ja perheelliset tahtovat pyhittää joulun ajaksi oman ydinperheen kesken.

Aikani meni lukien, syöden ja kirjoitellen kaikenlaista. En syönyt perinteisiä jouluruokia, koska tuntui, että niiden syöminen olisi saanut itkun kurkkuun. Enkä katsonut telkkarista joulusta kertovia ohjelmia - samasta syystä eli siksi, etten halunnut tuntea oloani entistä yksinäisemmäksi.

Kapakka ja joulu eivät kuulu minulla yhteen, joten en halunnut lähteä kapakkaan, vaikka siellä tietysti olisi ollut muita ihmisiä. Puoli puolloa punaviiniä kuitenkin join lukiessani illan mittaan.

Tuntuu helpottavalta, kun aatto on jo ohi!

Kurjaa jos tosiaan kärsit yksinäisyydestä Jouluna. Toivotaan, että ensi Jouluna asiat toisin. Ja nyt todella aatto on ohi ja ihmiset alkavat olla taas tavoitettavissa.

Minäkään en tiedä missä viettäisin Jouluni ilman mummoani. Kaikki muut lähisukulaiset lähtivät perheineen joulun viettoon ympäri Suomea.
Mutta ei minua olisi haitannut aattoa yksinkään viettää.
Hauskaa loppuvuotta sinulle!

Klaudia kirjoitti:

Eihän Joosef ja Mariakaan olleet tervetulleita kenenkään kotiin. Heidät ajettiin talliin, vaikka Maria oli raskaana.

Joulunaikaan voisi käydä kirkossa. Siellä ei tarvitse tuntea olevansa yksin ja siellä on varmasti paljon muitakin yksinäisiä.

En suosittele itselleni enkä kenellekään muullekaan joulunpyhinä itsensä yksinäiseksi tuntevalle kirkossa käyntiä.

En tarkoita sitä, että vastustaisin joulun uskonnollista sisältöä. Muistutan vain, että joulukirkot ovat perhekirkkoja, mikä voi saada perheettömän tuntemaan itsensä ulkopuolelle suljetuksi.

Puheet, joita joita joulun ajan jumalanpalveluksissa pidetään, on suunnattu perheellisille ihmisille (ei ihme, sillä monet tulevat joulukirkkoon koko perheen voimin). Ainakin ne saarnat, jotka olen itse joulukirkossa kuullut, ovat korostaneet sitä, kuinka tärkeitä lapset, äidit ja isät ovat, kuinka merkityksellinen perheyhteys on ja kuinka hyvä on saada jouluna viettää aikaa läheistensä kanssa. Jouluevankeliumi on omiaan korostamaan perhearvoja, joten saarnat ja laulut taipuvat helposti perheen ja lasten merkityksen korostamisen puoleen.

Lapsettomana ja joulua yksin viettävänä perhearvoja korostavat joulupuheet saavat minut hytisemään yksinäisyyttäni. Olen lähtenyt joulukirkosta silmät kyynelissä ja lähimmäisiäni kadehtien. Ja päättänyt, että jouluna en enää kirkkoon mene, koska siellä tulee unohdettu olo.

Kamomilla kirjoitti:

En suosittele itselleni enkä kenellekään muullekaan joulunpyhinä itsensä yksinäiseksi tuntevalle kirkossa käyntiä.

En tarkoita sitä, että vastustaisin joulun uskonnollista sisältöä. Muistutan vain, että joulukirkot ovat perhekirkkoja, mikä voi saada perheettömän tuntemaan itsensä ulkopuolelle suljetuksi.

Puheet, joita joita joulun ajan jumalanpalveluksissa pidetään, on suunnattu perheellisille ihmisille (ei ihme, sillä monet tulevat joulukirkkoon koko perheen voimin). Ainakin ne saarnat, jotka olen itse joulukirkossa kuullut, ovat korostaneet sitä, kuinka tärkeitä lapset, äidit ja isät ovat, kuinka merkityksellinen perheyhteys on ja kuinka hyvä on saada jouluna viettää aikaa läheistensä kanssa. Jouluevankeliumi on omiaan korostamaan perhearvoja, joten saarnat ja laulut taipuvat helposti perheen ja lasten merkityksen korostamisen puoleen.

Lapsettomana ja joulua yksin viettävänä perhearvoja korostavat joulupuheet saavat minut hytisemään yksinäisyyttäni. Olen lähtenyt joulukirkosta silmät kyynelissä ja lähimmäisiäni kadehtien. Ja päättänyt, että jouluna en enää kirkkoon mene, koska siellä tulee unohdettu olo.

Aika monelta löytyy kuitenkin joku, jonka kanssa sinne kirkkoon voisi mennä, jos käy oikein tarkkaan läpi omaa tuttavapiiriään. Aina löytyy joku vielä yksinäisempi kuin mitä itse on. Kyllä siellä kirkossa käy yksinäisiä ihmisiä ja joulu on myös heitä varten.

Kamomilla kirjoitti:

En suosittele itselleni enkä kenellekään muullekaan joulunpyhinä itsensä yksinäiseksi tuntevalle kirkossa käyntiä.

En tarkoita sitä, että vastustaisin joulun uskonnollista sisältöä. Muistutan vain, että joulukirkot ovat perhekirkkoja, mikä voi saada perheettömän tuntemaan itsensä ulkopuolelle suljetuksi.

Puheet, joita joita joulun ajan jumalanpalveluksissa pidetään, on suunnattu perheellisille ihmisille (ei ihme, sillä monet tulevat joulukirkkoon koko perheen voimin). Ainakin ne saarnat, jotka olen itse joulukirkossa kuullut, ovat korostaneet sitä, kuinka tärkeitä lapset, äidit ja isät ovat, kuinka merkityksellinen perheyhteys on ja kuinka hyvä on saada jouluna viettää aikaa läheistensä kanssa. Jouluevankeliumi on omiaan korostamaan perhearvoja, joten saarnat ja laulut taipuvat helposti perheen ja lasten merkityksen korostamisen puoleen.

Lapsettomana ja joulua yksin viettävänä perhearvoja korostavat joulupuheet saavat minut hytisemään yksinäisyyttäni. Olen lähtenyt joulukirkosta silmät kyynelissä ja lähimmäisiäni kadehtien. Ja päättänyt, että jouluna en enää kirkkoon mene, koska siellä tulee unohdettu olo.

Käypä joskus ortodoksisessa kirkossa. Säästyt puheilta ja saarnoilta, mutta voit nauttia kirkollisen juhlapäivän hengellisestä merkityksestä. Sisäisesti todella rauhoittavaa.

Klaudia kirjoitti:

Aika monelta löytyy kuitenkin joku, jonka kanssa sinne kirkkoon voisi mennä, jos käy oikein tarkkaan läpi omaa tuttavapiiriään. Aina löytyy joku vielä yksinäisempi kuin mitä itse on. Kyllä siellä kirkossa käy yksinäisiä ihmisiä ja joulu on myös heitä varten.

Kyllä varmaankin kirkossa käy jouluna(kin) yksinäisiä ihmisiä. Tarkoitin vain sanoa, etteivät ne puheet, joita joulukirkossa puhutaan, ole suunnattu ihmisille, joilla ei ole perhettä.

Oletan, että esimerkiksi nainen, joka on äiti ja viettää joulua yksinään (vaikkapa äiti, jonka lapset ovat aikuisia ja asuvat kaukana) saa lohtua joulujumalanpalveluksesta, jossa puhutaan äidin ja lasten merkityksestä. Lapseton nainen kuitenkin todennäköisesti kokee samat puheet eri tavalla.

Luin tässä ketjussa olevat tekstini ja totesin, että surullisiltahan ne vaikuttavat. Ok, olkoot sitten surullisia. En kuitenkaan ole yksinäinen (muulloin kuin jouluna) enkä erakko luoteeltani, kuten ehkä voisi luulla. Tapaan ystäviäni usein enkä pääsääntöisesti tunne oloani surulliseksi vaan ihan tavalliseksi ja ajoittain iloisen riehakkaaksikin. Kaikkea ruikutuksia tää joulu saakin kirjoittamaan! Onneksi joulu on kohta ohi!

Klaudia kirjoitti:

Aika monelta löytyy kuitenkin joku, jonka kanssa sinne kirkkoon voisi mennä, jos käy oikein tarkkaan läpi omaa tuttavapiiriään. Aina löytyy joku vielä yksinäisempi kuin mitä itse on. Kyllä siellä kirkossa käy yksinäisiä ihmisiä ja joulu on myös heitä varten.

Kieltämättä tuossa on ideaa. Jos ylipäätään haluaisin mennä jouluna kirkkoon, ordotoksiseen kirkkoon meno olisi varteenotattava pointti juuri noista syistä, jotka mainitsit.

rebecca kirjoitti:

Käypä joskus ortodoksisessa kirkossa. Säästyt puheilta ja saarnoilta, mutta voit nauttia kirkollisen juhlapäivän hengellisestä merkityksestä. Sisäisesti todella rauhoittavaa.

Väärään kohtaan päätynyt Jaa? oli tarkoitettu kommentiksi tähän väliin.

Kamomilla kirjoitti:

Kieltämättä tuossa on ideaa. Jos ylipäätään haluaisin mennä jouluna kirkkoon, ordotoksiseen kirkkoon meno olisi varteenotattava pointti juuri noista syistä, jotka mainitsit.

Siinä tapauksessa suosittelen lämpimästi.

Klaudia kirjoitti:

Aika monelta löytyy kuitenkin joku, jonka kanssa sinne kirkkoon voisi mennä, jos käy oikein tarkkaan läpi omaa tuttavapiiriään. Aina löytyy joku vielä yksinäisempi kuin mitä itse on. Kyllä siellä kirkossa käy yksinäisiä ihmisiä ja joulu on myös heitä varten.

Helsinki näytti jouluaattona täällä Vuosaaressa Pjöngjangilta: ikkunoista suurin osa pimeänä ja kadut autioina. Hiljaisuus oli aivan poikkeuksellista.

Kamomilla kirjoitti:

En suosittele itselleni enkä kenellekään muullekaan joulunpyhinä itsensä yksinäiseksi tuntevalle kirkossa käyntiä.

En tarkoita sitä, että vastustaisin joulun uskonnollista sisältöä. Muistutan vain, että joulukirkot ovat perhekirkkoja, mikä voi saada perheettömän tuntemaan itsensä ulkopuolelle suljetuksi.

Puheet, joita joita joulun ajan jumalanpalveluksissa pidetään, on suunnattu perheellisille ihmisille (ei ihme, sillä monet tulevat joulukirkkoon koko perheen voimin). Ainakin ne saarnat, jotka olen itse joulukirkossa kuullut, ovat korostaneet sitä, kuinka tärkeitä lapset, äidit ja isät ovat, kuinka merkityksellinen perheyhteys on ja kuinka hyvä on saada jouluna viettää aikaa läheistensä kanssa. Jouluevankeliumi on omiaan korostamaan perhearvoja, joten saarnat ja laulut taipuvat helposti perheen ja lasten merkityksen korostamisen puoleen.

Lapsettomana ja joulua yksin viettävänä perhearvoja korostavat joulupuheet saavat minut hytisemään yksinäisyyttäni. Olen lähtenyt joulukirkosta silmät kyynelissä ja lähimmäisiäni kadehtien. Ja päättänyt, että jouluna en enää kirkkoon mene, koska siellä tulee unohdettu olo.

Kirkot täynnä lapsiperheitä ja puheissa toitotetaan ja ihannoidaan perheiden ja läheisten merkitystä.

Tykkäisin ehkä käydä laulamassa ja kuuntelemassa jotain henkevää sanaa, mutta kyllä siellä jos jossain tulee Jouluna yksinäinen olo. Parempi jäädä kotiin, valitettavasti.

juuri kirjoitti:

Kirkot täynnä lapsiperheitä ja puheissa toitotetaan ja ihannoidaan perheiden ja läheisten merkitystä.

Tykkäisin ehkä käydä laulamassa ja kuuntelemassa jotain henkevää sanaa, mutta kyllä siellä jos jossain tulee Jouluna yksinäinen olo. Parempi jäädä kotiin, valitettavasti.

Tuntuu lohdulliselta, että on muitakin, jotka kokevat joulukirkon samalla tavoin kuin minä.

Kun joku kertoo tunteensa samoin, on sellainen olo, että on tullut ymmärretyksi omasta todellisuudestaan käsin.

kaikesta tuosta, ja tuolla toisessa kohtaa mainitsemastasi "Pjongjangista", poikkeuksellisesta hiljaisuudesta ? Kirjoitat jotenkin,,, toisin, tasaisenoloisesti, kuin jossakin toisessa kohtaa.

Kovin autiolta täälläkin näyttää.

Kävin äsken viemässä roskiksen ja totesin, että oma ikkunani on ainoa, jossa on valot. Talossa on kaikkiaan 40 asuntoa.

Sinänsä ihan sama, ovatko muut talon asukkaat kotona. En tunne heitä. Mutta oli yllättävä todeta, ettei talossa todellakaan ole ketään muuta (tai sitten istuvat pilkkopimeässä, mikä ei ole todennäköistä).

heta kirjoitti:

kaikesta tuosta, ja tuolla toisessa kohtaa mainitsemastasi "Pjongjangista", poikkeuksellisesta hiljaisuudesta ? Kirjoitat jotenkin,,, toisin, tasaisenoloisesti, kuin jossakin toisessa kohtaa.

Joulut ovat perinteisesti olleet minulle masentavaa aikaa jolloin mietin omaa surkeuttani ypöisen yksin. Yleensä teen joulunpyhät rästihommia tai liikun ulkona. Niin tein nytkin.

Mutta tänä jouluna oli erilainen tunnelma, enkä oikein tiedä miksi, ei tuntunut yksinäiseltä. Joulupäivänä söin aterian ystäväni kanssa sairaalassa.

Toisaalta yksinäisyyden tunteen puuttuminen voi johtua siitä etten saanut nenilleni narsismikeskustelussa vaikka odotin sitä. Oli myös kiva saada joululahja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja ihan odottamatta, vaikka joululahjat ovat sairaita. Narsistille ei pitäisi antaa joululahjaa.

Kun tämä on niin melskeinen paikka yleensä niin oli oikeastaan mukavaa että nyt oli vähän hillitympää.

Kamomilla kirjoitti:

Kovin autiolta täälläkin näyttää.

Kävin äsken viemässä roskiksen ja totesin, että oma ikkunani on ainoa, jossa on valot. Talossa on kaikkiaan 40 asuntoa.

Sinänsä ihan sama, ovatko muut talon asukkaat kotona. En tunne heitä. Mutta oli yllättävä todeta, ettei talossa todellakaan ole ketään muuta (tai sitten istuvat pilkkopimeässä, mikä ei ole todennäköistä).

Hassu kommentti:

'Mutta oli yllättävä todeta, ettei talossa todellakaan ole ketään muuta (tai sitten istuvat pilkkopimeässä, mikä ei ole todennäköistä).'

Sen seurauksena piti vilkaista vastapäisen talon ikkunoita; suurin osa pimeinä.. Enkä minäkään usko että he pimeässä istuvat.

Päivällä sen sijaan kaivarissa oli aika paljon ulkoilijoita.

Aattoni sujui tien päällä enimmäkseen ja istuessa terveyskeskuksen vuodeosastolla sairaan äitini vieressä. Pääsin kotiin syömään vasta puoli kymmeneltä illalla. En mennyt sukulaisten tarjoamaan joulupöytään, vaikka olisin päässyt, sillä äidin luona oleminen oli tärkeämpää. Muutenkin vierastan näitä ns. perhejouluja, missä kaiken pitää olla tietyllä tavalla. Mieluummin olen vaikka yksin kotona, hyvien ystävien kanssa tai kadulla auttamassa kodittomia. Jouluni oli ihan rauhallinen, enkä kokenut yksinäisyyttä, vaikka surua elämässäni onkin paljon juuri nyt. Ystäviltä ja läheisiltä sain ihania viestejä ja koin paljon yhteisyyttä ja rakkautta....jopa enemmän kuin ns. perinteisinä jouluina. Siellä terveyskeskuksessa oli hyvin rauhallinen ja rakkaudellinen tunnelma.