Purjehtiessa kallistuskulma

20 astetta on hyvä maksimikallistus. Harvan veneen ominaisuudet paranevat sen jälkeen. Pidemmällä legillä, jos veneessä pitää myös asua mahdollisimman mukavasti, kallistuskulma kannattaa yrittää pitää enintään 15 asteessa.

Ei se kallistuskulman lisääminen yli 20 lisää nopeutta. Jatkakaa kuten aloititte.

Kisoissa meillä kallistuu 25 asteeseen, mutta se on ihan eri tilanne. Miehistö koko ajan valppaana, sisätiloissa ei ole kukaan ja mitään tavaroita ei ole esillä. Matkapurjehduksessa 15-20 astetta antaa sopivan mukavuus- ja turvallisuusmarginaalin.

Vatsanvääntöihin auttaa se, että varmistaa veneen kelikestävyyden. Siis riki on kireällä eivätkä vanttiruuvit kierry itsestään auki, masto ei heilu, mikään köysi ei ole kulunut riskirajalle, peräsin ei lonksu, purjeet ei lepata eikä värise. Pitää siis voida luottaa veneeseen, silloin kun isompikin puuska iskee. Kyllä vene kestää vaikka 80 asteen kallistuman broachissa, jos nämä ovat kunnossa.

Meillä pyritään pitämään max 15 ast kulmaa. Tuo yli kun menee niin tuntuu että hidastuu vauhti. Mutta, eikös tuo kallistuskulma ole venetyypistä/rungon tyypistä kiinni. Uudet leveät veneet ei käsittääkseni tykkää olla kovin kallellaan.

Omassa veneessä optimi on maksimissaan noin 30 astetta. Esim tws 12, awa 40, btv 8.5 kts, heel 27. Kyseessä uudehko cruiser/racer

Jos on eka kesä takana niin veikkaan että hieman voi ns. kiristää. Tosin riippuu veneestä ja niinkuin edellä on todettu ei kova kallistus tarkoita hyvää venevauhtia. Mukaavuudesta puhumattakaan.

Itse "hyväksyn" noin 3 astetta ruorikulmaa, sitten täytyy säätää purjeita.

Aika pieniä kallistukulmia täällä suositellaan, jos 15 asteesta puhutaan. Omassani Antinoja sanoi aikanaan, että jos jatkuvasti menee yli 28 asteen tulee purjepaineita pienentää. Monet modernimmat veneet, joissa leveä perä hidastuvat radikaalista kallistuksen mennessä yli 25 asteen. Sanoisinkin, että kannattaa vain kokeilla, missä tuo järkevä raja menee. Retkeillessä lienee mukaavuussyistäkin ihan järkevää pitää 20-25 astetta rajana, jonka jälkeen purjeita/paineita pienennetään. Etenkin luovilla on tässäkin hyvä muistaa, että oikein trimmatut ja latistetut purjeet kallistavat vähemmän, kuin huonosti reivatut.

Omassa IOR-veneessä 20 - 22 astetta kovalla tuulella on aika normaali. Siinä vaiheessa kun puuskissa vene ei enää pysy käsissä pitää alkaa vähentämään voimia. Käytännössä tuo tarkoittaa että kallistus menee puuskissa yli 30 astetta, jolloin vene alkaa itsekseen kääntämään keulaa tuuleen.

Monelta taholta onkin jo todettu, ettei 20 astetta vielä mikään raja ole. Mutta oleellisempaa on todeta, ettei suurempi kallistus aiheuta mitään ennalta arvaamatonta. Epämukavuutta kyllä runsas kallistus aiheuttaa, eikä nopeuden maksimikaan kaukana ole 20 asteessa. Satunnaisten puuskien mukaan ei kannata purjeita pienentää. Ja toisaalta isommassa aallokossa tarvitaan enemmän voimaa ja joutuu siksi sietämään suurempaa kallistusta. Peräsinkulman seuranta on kaiken kaikkiaan tärkeämpää kuin kallistuskulman.

Veneen tyypistä tosiaan aika lailla riippuu mitä tapahtuu suorituskyvylle ja ohjattavuudelle kun kallistus lisääntyy. Itse purjehdin kapealla puikulalla (leveys viidesosa pituudesta), joka luonnollisesti kallistuu aika herkästi. Kokeneempien mukaan passeli jatkuva kallistus on 20-25 astetta, jonka jälkeen sorto kasvaa liikaa ja VMG kärsii. Puuskaisessa tuulessa joutuu luonnollisesti tottumaan hetkellisesti isompiinkin lukemiin. Sivukansi sukeltaa jo 40 asteen jälkeen, mutta muuten meno jatkuu vakaana. Johtunee runkomuodosta kuten edellä todettiin.

Kiitos. Pitkästä aikaa asiallisia vastauksia.
Laitan vielä sen verran, että itsellä tapana pitää hieman liikaa purjeita. Isoa voi ajaa puuskissa takaliesmalla ja tuulen moinatessa purjetta on sitten tarpeeksi. Saariston ja sisävesien puuskatuulissa opittu tapa.

Jos hakee optimaalista etenemistä purjehtien, ei kallistuskulma ole ollenkaan ensisijainen tarkkailtava. Idea on etsiä OMAN veneensä ominaisuudet ja hyödyntää ne.

Selvää on, että jos kryssaat liian kallellaan, sorto kasvaa ja vauhti hiljenee. Veneen muoto on pääasiallinen syyllinen siihen, millä kallistuskulmalla tuo tapahtuu.

Myötäisellä nykyisten leveäperäisten märkäpinta vähenee, ja kitka siinä samalla, kun niitä ajetaan sopivasti kallellaan. Sama pätee optimistijollassakin.

Näiden asioiden tutkimista sanotaan purjehtiminen opetteluksi.

Kovassa kryssissä raymarinen gyro sanoo olevan 30 astetta, puuskissa menee 35 just ja just broachaamatta.
Maarianhaminaan mennessä pari vuotta sitten oli yli 40 astetta kallistusta (alle 10v vanha ranskalainen), ainut peräsin ei edes koskenut veteen, mutta trimmi piti veneen kontrollissa. Ei ollut varmastikaan optimi, mutta mitäs pienistä.