Kohta olisi aika päättää mihin pyrkisi lukion jälkeen. Olen ottanut tuosta lääkiksestä aika paljon selvää, mutta tätä asiaa en ole löytänyt mistään: Kun lääkäriksi opiskeleva on suorittanut sen ~6 vuoden peruskauden ja mahdollisesti haluaa erikoistua, mitä siihen vaaditaan?
Lääkäreiden erikoistuminen - vaatimukset?
A.R
91938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toiset 6v opiskelua työn lomassa jos niin haluaa.
Saako kaikki erikoistua haluamaansa alaan vai katotaanko miten on pärjännyt koulussa tai jotain muuta ?
Juu, tätä lähinnä tarkoitin, että vaaditaanko erikoistumiseen tarpeeksi hyvä menestyminen yliopistossa, vai pääseekö kuka tahansa valmis lääketieteen lisensiaatti erikoistumaan mille tahansa haluamalleen alalle, kuten itseäni kiinnostaisi tuo anestesia / tehohoito? Sinne näyttää olevan aika paljon menijöitä nykyisin.
Ainakin Helsingissä ja kai muuallakin voi vapaasti valita mihin haluaa erikoistua. Erikoistumispaikkoja on tietty määrä riippuen sairaalasta ja yliopiston välisestä sopimuksesta. Paikat täytetään kuten tavalliset työpaikat eli sopivin ja kyvykkäin valitaan eli käytännössä taidot ja aikaisempi työkokemus ratkaisee.
Tavallisesti erikoistuminen alkaa terveyskeskuspalvelulla ja reunaopintojen suorittamisella joita saattaa olla 0-15 kk riippuen erikoistumisalasta. Uutena sääntönä useimmalle erikoistumisalalle on tullut sääntö että puolet koulutuksesta pitää suorittaa yliopistosairaalan ulkopuolella eli tavallisesti keskussairaalassa ja loput yliopistosairaalassa. Varsinainen karsinta yiopistosairaalaan riippuu aikaisemmasta työkokemuksesta ja joillain aloilla painotetaan tutkimustyötä ja kouluttajan lausuntoa.
Anestesia- ja tehohoito on suuri erikoistumisala jolla on paikoittain suuri pula lääkäreistä (mm. Kuopio, Tampere, Oulu(?). Töitä tulee lähivuosina riittämään kun eläkkeelle on lähivuosina jäämässä melko paljon alan lääkäreitä.
Tällä hetkellä jos haluaa erikoistumaan anestesialle, riittää että on lääketieteen lisensiaatti ja marssii johonkin yliopistosairaalaan ilmoittautumaan. Siihen mennessä kun sinä valmistut tilanne voi olla hieman eri; nyt sisäänotettavien/valmistuvien määrä alkaa olla aika suuri. Anestesian osalta tilanne tuskin muuttuu niin paljoa että lisensiaatiksi asti itsensä lukenut ei pääsisi erikoistumaan jos vähänkään alasta on kiinnostunut. Anestesiologithan joutuvat päivystämään runsaasti eläkeikään saakka, mikä syö hyvin varsinkin naisten kiinnostusta alaan.
Toisilla aloilla taas, kuten vaikka lastentaudeilla, voi olla parhaillaankin vähän nihkeätä saada erikoistumispaikkaa jos ei ole jo opiskeluaikana hoksannut alkaa lämmitellä laitoksen henkilökuntaa esimerkiksi tekemällä proffille jotain tutkimusprojektia.
Jos ei ole vielä päässyt lääkikseenkään sisään ei ehkä kannata toistaiseksi huolestua erikoistumisesta:)
...sisäänottomääriä ei kohta lasketa, niin ollaan taas vanhassa käytännössä, että erikoistumaan ei pääse, ellei ole väitellyt.
JBA: kommentit ovat yleensäkin aina ilkeitä ja kuten itse sanookin, niin ilkeä hän onkin. Ei kannata uskoa häntä, vaikka hän puhuisikin "kokemuksen syvällä rintaäännellä".
Kyllä sielläkin voi erikoistua ja työskennellä.
Itse lääkiksen keskivaiheissa rämpivänä sanoisin, että voihan sitä ottaa selville, miten se erikoistuminen tapahtuu, mutta ei se niin ajankohtaista alkuvaiheessa ole. Ethän sinä edes tunne suurinta osaa erikoisaloista! Pikku hiljaa kliinisten opintojen aikana alkaa vasta hahmottumaan eri alojen työnkuvat ja sisältö...
Älä hätäile, tärkeintä on kiinnostus medisiinaan, kyllä se erikoistumispaikkakin joskus löytyy...