Ennen rakastin itseäni ,enää en rakasta. Nykyään en enää pysty rakastamaan ketään tunnetasolla koska liian paljon pettymyksiä ja karvaita kokemuksia. Toisin oli ennen.
Ei enää mitään
Näin_täytyy_elää
1254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä uskon rakkauteen kaiken kokemani jälkeenkin
Minäkin uskon rakkauteen, vaikka eihän siinä itsetunto voi olla heikkenemättä kun edes oma puoliso ei halunnut toimia liittomme korjaamiseksi (ei kiinnosta enää syyt, eikä se vaikka haluaisi jatkaa samaan malliin). En ollut riittävän hyvä edes niin läheiselle ihmiselle. Ei näillä jutuilla täällä ole mihinkään irl juttuihin varratavissa olevaa tuskan syytä.
Se on hyvä mut mä en sillä elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kun rakkaus.
Tunnevammaisia on monenlaisia ja usko, että tiedän tämän. On toki muutakin elämää, mutta rakkaudeton elämä...jokaisen oma valinta.
mitä tärkeämpiä?
Ei ole mikään tunnevamma vaan se etten enää jaksa tuntea mitään ja suojelen itseäni enkä halua langeta enää yhteenkään idioottiin.
paha on saanut sut, kun usko on kadonnut
Mikähän siinä on, että jotkut lankeaa aina "idiootteihin"? Kannataisko joskus uhrata hetki ja kysyy itseltään miksi?
Jotkut vaan vetävät sellaisia puoleensa ja ehkä sitä on vaan liian rehellinen. Harvoin löytää pohjimmiltaan ihmillistä ja rehellistä ihmistä, aina on joku egon nostaminen kyseessä ja näytetään kuinka maineikas ja haluttu on.
Olen vihdoin päässyt irti vaikka tuskaa tuottanut tää tää tuottanut tää pettämys luulin et rakkaus kestää
Itsellä ei ainakaan noin, uskon rakkauteen :)
Pelleilijät ja leikkijät ovat myös samaa sakkia,mun kanssa ei pelleile enää ketään. Kiitos ja hei.