Miksi minä en ostanut sekarotuista...

Oikeassa olet tuossa, että koiraa hankittaessa kannattaa huomioida lähtökohdat: koiran ja sen vanhempien terveys, madotukset, eläinlääkärin tarkastukset jne.

Raha ei kuitenkaan välttämättä ole se ainoa syy, miksi halvempi koira ostetaan. Hinta ei aina takaa hyvää laatua ja halvalla, jopa ilmaiseksikin voi saada itselleen omannäköisensä, terveen ja hyväluonteisen koiran. Jos on ottamassa koiraa itselleen seuraksi tai mukaan harrastuksiin, ei koiralla tarvitse välttämättä olla hienoa sukupuuta ja kallista hintaa (rekisteripapereita). Sekarotuisellakin voi kilpailla mm. agilityssä ja tokossa...

Ja toisaalta, tämähän on sekarotuisten palsta: miksi tänne pitää aina tulla saarnaamaan samoista asioista: pantutehtailusta, paperittomista koirista ja sekarotuisten "huonommuudesta". Jos omistaisit sekarotuisen, saattaisi sinunkin mielipiteesi muuttua.

Ps. Oman seropini kasvattaja pitää yhteyttä kasvattamiensa pentujen nykyisiin omistajiin ja tarvittaessa hän opastaa ja antaa neuvoja liittyen koiran kasvattamiseen, kouluttamiseen, ruokintaan jne.

itse olisin vastaavissa ikävissä tilanteissa myös jättänyt kaupat tekemättä. meillä on silti sekarotuinen, jonka emän isäntä oli ihan "kunniallinen" ihminen, vaikka olikin juoppo. pennut oli asiallisesti hoidettu, oli jopa prusteellisesti kirjannut ylös synnytystapahtumat. pyysi vain sitä summaa, joka oli mennyt pentujen ylläpitoon. ei siis harrastanut tehtailua, vahinkopentuja ovat. näistä pennuista ja emästä oli aikanaan juttu iltasanomissa otsikolla 'missä on emma?' (pentujen emä). pennut oli emoineen ryöstetty sillä perusteella, että ne evät ryöstäjien mielestä saaneet asianmukaista hoitoa. lopulta ne löydettiin ja eläinlääkäri ne tarkasti. kaikki pennut terveitä ja hyvinvoivia! oli koko sivun kokonen juttu. no, miksi kerroin tämän? halusin myös tuoda esille sen toisen todellisuuden sekarotuisista, eli on niitäkin ihan "viattomasti" syntynyt. kun olimme sitten hakemassa aiemmin valitsemaamme pentua kotiin, emän isäntä pyysi että vaihtaisimme toiseen vapaaseen koiraan, sillä hän oli huomannut että valitsemamme oli päällepäsmäri. hän ajatteli itse pitävänsä sen, ettei meille ja muille kokemattomille koiranomistajille tulisi ongelmia. todella ajattelevaista mielestäni:)

me otimme sekarotuisen? meidän sekarotuinen oli viisi vuotias tullessaan meille, ennen sitä se oli elänyt onnellista elämää pennusta asti edesmenneen isäntänsä luona. koska koiran isäntä oli mieheni eno ja hyvin luotettava mies, tiesimme entuudestaan millainen koira on. yhtenä juhannuksena tapahtui ikävää, koiran edellinen isäntä menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen koiran ollessa viisi vuotias, päätimme heti ottaa koiran meille, en halunnut antaa muiden sukulaisten viedä lopetettavaksi kilttiä ja tervettä nuorta koiraa! siitä asti Ressu on asustellut meillä eikä lapsienkaan kanssa koiralla ole ollut ongelmia ja koira elää tasapainoista koiran elämää nykyisen tyttöystävänsä Tarun kanssa. ;-) tässä oli meidän Ressun tarina, Tarun tarina olikin jo tässä taannoin yleistä koirista palstalla. :-)

Olin 7 vuotias kun lähdimme vanhempieni kanssa ostamaan minulle koiranpentua... Minun ei tarvinnut kuin vilkaista koiria ja jo tiesin minkä niistä halusin... Ihanan mustavalkoisen narttupennun (perhoskoira/tiibetinspanieli)... Koira on minulla vieläkin, täytti nyt joulukuun alussa 13 vuotta. Se on todella pirteä ja iloinen mummeli. Nyt jokin aika sitten sillä todettiin sydämen vajaatoiminta ja se sai siihen lääkkeet. Yhä se jaksaa komentaa 5 vuotiasta tytärtään. =)

Koska sä olet pirun tyhmä. ja tämä oli toteamus.

Ei sekarotuisten koirien myyjät ole ainoita ketkä voivat olla tuollaisia. Kyllä rotukoirienkin kasvattajista löytyy ja paljon. Joten kannattaa katsoa tarkkaan mistä koiran ottaa. Jotkut kasvattavat vain rahan himossaan. Minulla on kokemusta tästä. Ilmoitin eläinsuojeluvalvojalle eräästä kasvattajasta joka ei välitä koiristaan yhtään. Häneltä erehdyin ottamaan koiran sijoitukseen ja myöhemmin huomasin tulleeni huijatuksi. purin sopimuksen eli palautin koiran. Vaikeaa oli luopua ystävästä, mutta näin oli kuitenkin parempi. tänä aikana olin huomannut miten hän koiriaan kohteli.

Turhaa sitä on myöhemmin valittaa, ettei ottanut yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan. Jos tuollaisia koiranmyyjiä kohtaa, PITÄÄ ILMOITTAA ELÄINSUOJELUVALVOJALLE!!! Jos kaikki ajattelevat, että ehkä joku muu ilmoittaa, eivät koiraparat saa ikinä apua.

"Eli tarinoiden opetus: älä anna rahan vaikuttaa päätökseesi ostaa rotukoiraa. Ostosummaan kuluu varmasti madotetut/eläinlääkärintarkistamat pennut, rekisterit ja se kallein, pyyteetön apu mitä kasvattaja antaa, rakkaudesta koiriin"
Eipäs se tuokaan niin itsestäänselvää ole.
Mutta toisinkin päin voi olla, alle sen kuuluisan 100 euron on saatu ihana seropi, kaikki yllämainitut rekisteröintiä lukuunottamatta. Ja kahden rekisteröidyn rotukoiran kokemuksella ei tarvitse katua, sitäpaitsi koirana tämä seropi on näistä kolmesta paras.

Kuka maksaa sisäsiittoisuudesta... kuka ei. Kuka haluaa todennäköisesti terveemmän koiran, ja kuka sairaamman... ;) Kuka tahtoo tuhlata surullisia summia jo ostohintaan, kun nekin satalaput voisi käyttää koiran harrastuksiin, laadukkaaseen ruokaan jne.

http://www.mydogdna.com/blog/uusi-tutkimus-osoittaa-sekarotuisuus-ei-suojaakaan-perinnollisilta-taudeilta

Jutun kirjoittaja ei ottanut sekarotuista, kun ensimmäisellä käynnillä oli vastassa epämääräinen tyyppi. Toista koiraa hankkiessaan sentään jaksoi soittaa pari puhelua.

Herranen aika. Jos koiran hankkija on noin patalaiska, niin ei sitä voi panna sekarotuisten syyksi, jos ei heti tärppää.

Minulla on nyt sekarotuinen ihana 2-vuotias koira ja olen mahdollisesti hankkimassa sille sekarotuisen kaverin. Ensimmäistä koiraa hankkiessani seurasin ainakin kuukauden verran joka päivä Apulaa, Toria, Keltaista pörssiä yms.Lähetin kyselyitä varmaan pariinkymmeneen ilmoitukseen eri nimillä, jos yhtään haiskahti pentutehtailulta tai trokaukselta. Pidin ohjenuorana, että pentu on löydyttävä niin läheltä, että voin käydä sitä katsomassa 1-2 kertaa. Puhuin lukemattomia puheluja, kävin katsomassa viittä pentuetta. Seurasin nettikeskusteluja ja palstoja.

Ja sitten lopulta löysin tosi kivan pennun. Pentu oli vielä paikkakunnalta, missä vierailemme muutenkin usein anoppilassa. Myyjä oli opiskelijatyttö, joka opiskeli pieneläinhoitajaksi. Tämän kyllä huomasi, pentu oli erinomaisesti sosiaalistettu. Pidämme edelleen yhteyttä.

Joten viitseliäisyys ja huolellisuus tässäkin asiassa kannattaa!!!

Onko ap patalaiska tai ei, sillä ei mielestäni nyt ole paljon väliä. Hän kertoi loogisia syitä miksei koirissa aina kannata säästää.

Itse en tule ottamaan sekarotuista, mutta se ei johdu siitä, että sekarotuisissa on jotain vikaa. En erityisemmin tykkää rotukoirat-seropit mustavalkoisesta lajittelusta. Onhan jokaisen "puhtaan" rotukoiran perustana kourallinen erirotuisia koiria, joista on vaalittu tiettyjä piirteitä kun niistä on jalostettu koirarotu.

Mutta se syy, miksen voi tällä hetkellä harkita sekarotuista, on yksinkertaisesti se, ettei useinkaan yhdistelmä ole harkittu, jolloin välttämättä pentujen isää ei tiedetä, eikä silloin sen terveyttä, luonnetta tai edes rotua.

Esimerkki: Uroksella (joka voi olla puhdasrotuinen) on periytyvä sairaus joka tarvitsee periytyäkseen yhden kantajan, joka periyttää sen jälkeläisilleen. Tai koira on heikkohermoinen, tai yksinkertaisesti jonkun riistaviettisen rodun edustaja.

Millä silloin voi tietää mitä pennuista tulee? Kaksi huonolonkkaista koiraa yleensä jättää jälkeläisilleenkin suht' huonoja lonkkia. Tietenkin myös ympäristö vaikuttaa niihin mutta...

Ja itse arvostan sitä, että pystyn tarkistamaan koirien terveystulokset, näkemään mahd. luonnetestien tulokset ja sen, että perinnölliset sairaudet on selvitetty.

Arvostan myös sitä, että voin etukäteen ennustaa edes jotain koiran luonteesta. Esimerkiksi metsästyskoirat ovat täysin erilaisia kuin paimenkoirat. Tiedän millaisen luonteen haluan koiralleni, joten tuollaiset perityt luonteenpiirteet voisivat olla suurta päänvaivaa aiheuttavia.

Joten: voin heti ottaa seropin, kun voin tarkistaa molempien vanhempien tiedot, ja ymmärrän mitä molemmat koirat periyttävät. (puhdasrotuisilla niin, ettei ota pentua ensimmäisestä pentueesta, vaan vaikka toisesta, niin voi tarkistella ensimmäisestä pentueesta että vaikuttaako sopivalta).

Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä muut ovat näistä argumenteista, onko muilla jotain muita prioriteettejä koiraa valitessa (seropien terveys-myytti? hinta? tuttavan pentue?)

Itse teetin tarkoituksella omalla seropillani pennut, jääköön rodut nyt mainitsematta mutta kahdeksan pentua tuli.
Kaikki pennut kasvoivat perheen keskellä ja saivat erinomaiset kodit, pidän edelleenkin kaikkiin pentuihin yhteyttä ja monesti tuovatkin hoitoon jos tarvetta ilmaantuu.
Kaikki pennut myös madotettiin,sirutettiin ja mukaan laitettiin eläinlääkärin lausunnot että pennut ovat terveitä. Oli meillä vilskettä kun kahdeksan kersaa juoksenteli emonsa perässä pitkin huoneita,mutta kaikista tuli myös hyvin sosiaalisia josta olen saanut kiitosta monesti.

Naapurissa on usetakin puhdasrotuisia koiria joilla on lonkka,silmä sydän ja vaikka minkälaista vaivaa. Meidän sekarotuinen porskuttaa terveenä ja pirteänä,mutta sehän ei olekaan mikään näyttely puudeli vaan koheltaa joka paikassa mukana,mitä siitä jos turkki vähän likaantuu,sitten mennään yhdessä suihkuun ja homma jatkuu.
Kaikki kunnia puhdasrotuisille koirille,mutta itse en vaihtaisi seropia puudeliin.