Entinen Tampereen kaupunginjohtaja ja oikeusministeri Pekka Paavola on tuomittu perättömästä lausumasta oikeudenkäynnistä, joka koski lehtikustantaja Urpo Lahtisen lesken Maija-Liisa Lahtisen rikosoikeudenkäyntiä.
Nyt käsiteltävässä asiassa Paavola on vastaamisesta pidättäytymisen sijasta kertonut tapahtumista käräjäoikeuden selvittämällä tavalla totuudenvastaisesti, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa Maija-Liisa Lahtisen asemaan negatiivisesti. Käräjäoikeuden ratkaisu tapahtuneiden seikkojen (näytön) osalta perustui Sveitsistä paikalle saapuneiden ulkopuolisten todistajien kertomuksiin, joita tuki laaja sekä vankka asiakirjanäyttö.
Paavolan oman epäillyn rikoksen ilmitulon estäminen ei vaatinut totuudenvastaisten tietojen antamista. Paavola ei olisi yksin sillä, että hän olisi kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin, saattanut itseään rikoslain 15 luvun 13 §:ssä tarkoitetusti syytteen vaaraan. Paavolan menettelyä todistajana ei siten voida pitää itsekriminointisuojan perusteella sallittuna.
Käräjäoikeuden tulkinnan mukaan rangaistavaksi jää rikoslain 15 luvun 13 §:n 2 kohdan perusteella vain ensimmäinen perätön lausuma erityisesti silloin, jos todistaja toistaa aiemman perättömän lausumansa sellaisenaan hovioikeudessa. Näin ollen Paavola tuomittiin vain käräjäoikeudessa antamastaan lausumasta, ei siten jatketusta teosta tai kahdesta teosta.
Sanomat24 on asiaa useilta oikeusoppineilta selvittäessään tullut siihen tulokseen, että tällainen ratkaisu parantaa Maija-Liisa Lahtisen mahdollisuuksia saada purettua oma rikostuomionsa, jota on laajasti pidetty oikeusmurhana.
Maija-Liisa Lahtisen asiamiehinä ovat toimineet oikeustieteen tohtorit Kari Uoti ja Petter Kavonius.
Nyt käsiteltävässä asiassa Paavola on vastaamisesta pidättäytymisen sijasta kertonut tapahtumista käräjäoikeuden selvittämällä tavalla totuudenvastaisesti, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa Maija-Liisa Lahtisen asemaan negatiivisesti. Käräjäoikeuden ratkaisu tapahtuneiden seikkojen (näytön) osalta perustui Sveitsistä paikalle saapuneiden ulkopuolisten todistajien kertomuksiin, joita tuki laaja sekä vankka asiakirjanäyttö.
Paavolan oman epäillyn rikoksen ilmitulon estäminen ei vaatinut totuudenvastaisten tietojen antamista. Paavola ei olisi yksin sillä, että hän olisi kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin, saattanut itseään rikoslain 15 luvun 13 §:ssä tarkoitetusti syytteen vaaraan. Paavolan menettelyä todistajana ei siten voida pitää itsekriminointisuojan perusteella sallittuna.
Käräjäoikeuden tulkinnan mukaan rangaistavaksi jää rikoslain 15 luvun 13 §:n 2 kohdan perusteella vain ensimmäinen perätön lausuma erityisesti silloin, jos todistaja toistaa aiemman perättömän lausumansa sellaisenaan hovioikeudessa. Näin ollen Paavola tuomittiin vain käräjäoikeudessa antamastaan lausumasta, ei siten jatketusta teosta tai kahdesta teosta.
Sanomat24 on asiaa useilta oikeusoppineilta selvittäessään tullut siihen tulokseen, että tällainen ratkaisu parantaa Maija-Liisa Lahtisen mahdollisuuksia saada purettua oma rikostuomionsa, jota on laajasti pidetty oikeusmurhana.
Maija-Liisa Lahtisen asiamiehinä ovat toimineet oikeustieteen tohtorit Kari Uoti ja Petter Kavonius.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.