Hs kirjoittaa tänään:
Yhdysvalloissa tapahtui kummia 1990-luvun alussa. Sadat ihmiset ympäri maata alkoivat syyttää läheisiään hirvittävistä rikoksista. Kaava toisti itseään. Aikuinen ihminen oli hakeutunut terapiaan esimerkiksi masennuksen tai syömishäiriön takia. Terapian kuluessa potilas alkoi muistaa, että häntä oli lapsena kohdeltu kaltoin kammottavilla tavoilla. Uhrit kertoivat vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja jopa saatananpalvontamenoista, jotka sisälsivät murhia ja väkivaltaa.
On yleistä, että ihminen pystyy kertomaan lapsuuden hyväksikäytöstä vasta aikuisena. Nyt kyse ei ollut siitä. Terapiaan mennessään ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli hyväksikäytetty vuosikausia. Syytetyt perheenjäsenet vakuuttivat viattomuuttaan ja perheet hajosivat, kun hyväksikäytöt tulivat ilmi.
Elizabeth Loftusta ilmiö epäilytti. Hän alkoi tutkia asiaa ja huomasi, että melkein kaikki uhrit olivat käyneet läpi samanlaisen terapian.
Yhdysvalloissa tapahtui kummia 1990-luvun alussa. Sadat ihmiset ympäri maata alkoivat syyttää läheisiään hirvittävistä rikoksista. Kaava toisti itseään. Aikuinen ihminen oli hakeutunut terapiaan esimerkiksi masennuksen tai syömishäiriön takia. Terapian kuluessa potilas alkoi muistaa, että häntä oli lapsena kohdeltu kaltoin kammottavilla tavoilla. Uhrit kertoivat vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja jopa saatananpalvontamenoista, jotka sisälsivät murhia ja väkivaltaa.
On yleistä, että ihminen pystyy kertomaan lapsuuden hyväksikäytöstä vasta aikuisena. Nyt kyse ei ollut siitä. Terapiaan mennessään ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli hyväksikäytetty vuosikausia. Syytetyt perheenjäsenet vakuuttivat viattomuuttaan ja perheet hajosivat, kun hyväksikäytöt tulivat ilmi.
Elizabeth Loftusta ilmiö epäilytti. Hän alkoi tutkia asiaa ja huomasi, että melkein kaikki uhrit olivat käyneet läpi samanlaisen terapian.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Palautettujen muistojen terapiassa uskotaan, että jos ihminen kokee lapsena jotain erittäin traumaattista, hän voi sulkea tapahtuman kokonaan pois mielestään. Kyse ei ole tavallisesta unohtamisesta. Muisto on niin hirveä, että aivot sulkevat sen pois tietoisuudesta ja hautaavat niin syvälle, ettei ihminen edes tiedä, että hirveys on tapahtunut. Terapiassa muisto voidaan onkia esiin esimerkiksi hypnoosin ja unientulkinnan avulla.
Loftus ei usko teoriaan torjutuista muistoista.
"En ole vielä nähnyt yhtään todistetta siitä, että muisti toimisi kuvatulla tavalla. Ihminen voi unohtaa tai olla ajattelematta asiaa, mutta tuntemani tutkimus ei tue sitä, että mieli sulkisi asiat pois. Päinvastoin traumaattisia asioita on lähes mahdoton sulkea mielestään, kysykää vaikka keskitysleireiltä tai kansanmurhista selviytyneiltä ihmisiltä."
Loftus tuli lopulta siihen tulokseen, että terapeutit olivat ohjailleet potilaitaan ja luoneet näille valemuistoja asioista, joita ei ollut koskaan tapahtunut.
Hän alkoi tehdä kokeita todistaakseen, että muistikuvia oli mahdollista saada aikaan pelkästään kyselemällä ihmisiltä oikeanlaisia kysymyksiä ja ohjaamalla näitä muistelemaan asioita, jotka olivat muka tapahtuneet – siis käyttämällä samoja metodeja kuin terapeutit.
Terapiamuotoa käytetään edelleen, jonkin verran myös Suomessa.