Olen 22-vuotias nainen, perusluonteeltani iloinen ja positiivinen tapaus.
Ajattelin jakaa tänne oman tarinani tähän päivään, jatkuvan masennuksen keskelle.
Ei ole oikeaa vastausta enkä odota keneltäkään tukea. Koitan jos saisin kirjoittamalla jonkinlaista helpotusta, sitä kun aina suositellaan - pahan olon purkamista tekstiksi.
Olen vasta nyt yksin pohdiskellessani tiedostanut, miten nämä samat oireet joita aikuisiällä huomaan masennuksesta johtuvan, ovat olleet suurena osana nuoruuttanikin. Vanhempani usein veivät minua lääkäriin ihmetellen jatkuvaa päänsärkyä ja vatsaongelmia.
Ensimmäiset pari vuotta peruskoulussa menivät sujuvasti, sosiaalinen ja iloinen lapsi kun olin. Kaikki muuttui, kun heittäydyin kiusatun puolelle. Siitä alkoi neljävuotinen helvetti peruskoulussa, ja se jatkui ammattikouluun jatkaessani - onneksi pienemmässä määrässä, sillä vaihdoin paikkakuntaa. Mutta rikotun
itsetunnon kanssa on lähes mahdotonta rakentaa tervettä, sosiaalista tulevaisuutta.
Ala-asteen aikana salasin kaiken täydellisesti vanhemmiltani, koska häpesin. Valehtelin myös usein olevani kipeä, jottei tarvitsisi mennä pahan keskelle. Se luonnollisesti usein pahensi tilannetta koulun puolella, "lintsari".
Yläaste oli täyttä myllerrystä murkkuiästä johtuen, ja jätin edelleen kertomatta pahimmat sattumisen tunteet.
Selviydyn hyvässä parisuhteessa täysi-ikäiseksi asti. Suhde kuitenkin päättyi, mutta siitä selvittiin ja elämä jatkui normaalisti, onnellisesti, pari vuotta. Täyskäännös elämääni tuli, kun kuvioihin astui täysin narsistinen persoona.
Suhde ex-kumppanini kanssa perustui kulissiin, johon sinisilmäisenä luotin. Loppujen lopuksi löysin itseni suhteesta, jonka osapuolta en tuntenut lainkaan, vaan sen jumalhahmon jonka tämä oli luonut itsestään. Suhde oli täynnä valheita, jatkuvaa pettämistä, lähes päivittäiseksi muuttunutta väkivaltaa ja uhkailua (omaisuuden tuhoamisesta hengen uhkaamiseen) yms. Syy kuitenkin oli aina minussa; valmiiksi heikko itsetuntoni revittiin riekaleiksi.
Pakenin tilannetta muuttamalla, aloitin puhtaalta sivulta. Luulen, että se kuitenkin oli suuri virhe. Nyt masennus on vienyt minulta iloisuuteni ja tuonut tilalle jatkuvan alakuloisuuden. Vatsani on päivittäin sekaisin, päätäni särkee ja kaikki vaatii ponnistelua. Töissä en jaksa keskittyä saati kestä ärsyttäviä tilanteita asiakaspalvelussa. Mietin jatkuvasti, miksi joku sanoi tylysti tai on niin inhottava. Toivon vain nopeasti pääseväni kotiin, rauhaan. En muista koska viimeksi olen nähnyt ketään tuttuani tai kaveriani vapaaehtoisesti vapaa-ajallani.
Kiitos Sinulle, jos jaksoit lukea tämän. Mielelläni lukisin toistenkin ajatuksia elämästä masennuksen kanssa, mistä se alkoi jne.
Ajattelin jakaa tänne oman tarinani tähän päivään, jatkuvan masennuksen keskelle.
Ei ole oikeaa vastausta enkä odota keneltäkään tukea. Koitan jos saisin kirjoittamalla jonkinlaista helpotusta, sitä kun aina suositellaan - pahan olon purkamista tekstiksi.
Olen vasta nyt yksin pohdiskellessani tiedostanut, miten nämä samat oireet joita aikuisiällä huomaan masennuksesta johtuvan, ovat olleet suurena osana nuoruuttanikin. Vanhempani usein veivät minua lääkäriin ihmetellen jatkuvaa päänsärkyä ja vatsaongelmia.
Ensimmäiset pari vuotta peruskoulussa menivät sujuvasti, sosiaalinen ja iloinen lapsi kun olin. Kaikki muuttui, kun heittäydyin kiusatun puolelle. Siitä alkoi neljävuotinen helvetti peruskoulussa, ja se jatkui ammattikouluun jatkaessani - onneksi pienemmässä määrässä, sillä vaihdoin paikkakuntaa. Mutta rikotun
itsetunnon kanssa on lähes mahdotonta rakentaa tervettä, sosiaalista tulevaisuutta.
Ala-asteen aikana salasin kaiken täydellisesti vanhemmiltani, koska häpesin. Valehtelin myös usein olevani kipeä, jottei tarvitsisi mennä pahan keskelle. Se luonnollisesti usein pahensi tilannetta koulun puolella, "lintsari".
Yläaste oli täyttä myllerrystä murkkuiästä johtuen, ja jätin edelleen kertomatta pahimmat sattumisen tunteet.
Selviydyn hyvässä parisuhteessa täysi-ikäiseksi asti. Suhde kuitenkin päättyi, mutta siitä selvittiin ja elämä jatkui normaalisti, onnellisesti, pari vuotta. Täyskäännös elämääni tuli, kun kuvioihin astui täysin narsistinen persoona.
Suhde ex-kumppanini kanssa perustui kulissiin, johon sinisilmäisenä luotin. Loppujen lopuksi löysin itseni suhteesta, jonka osapuolta en tuntenut lainkaan, vaan sen jumalhahmon jonka tämä oli luonut itsestään. Suhde oli täynnä valheita, jatkuvaa pettämistä, lähes päivittäiseksi muuttunutta väkivaltaa ja uhkailua (omaisuuden tuhoamisesta hengen uhkaamiseen) yms. Syy kuitenkin oli aina minussa; valmiiksi heikko itsetuntoni revittiin riekaleiksi.
Pakenin tilannetta muuttamalla, aloitin puhtaalta sivulta. Luulen, että se kuitenkin oli suuri virhe. Nyt masennus on vienyt minulta iloisuuteni ja tuonut tilalle jatkuvan alakuloisuuden. Vatsani on päivittäin sekaisin, päätäni särkee ja kaikki vaatii ponnistelua. Töissä en jaksa keskittyä saati kestä ärsyttäviä tilanteita asiakaspalvelussa. Mietin jatkuvasti, miksi joku sanoi tylysti tai on niin inhottava. Toivon vain nopeasti pääseväni kotiin, rauhaan. En muista koska viimeksi olen nähnyt ketään tuttuani tai kaveriani vapaaehtoisesti vapaa-ajallani.
Kiitos Sinulle, jos jaksoit lukea tämän. Mielelläni lukisin toistenkin ajatuksia elämästä masennuksen kanssa, mistä se alkoi jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan minulla on samanlaista taustaa. Et ole yksin. Olet nuori ja voimakas, löydät kyllä intohimosi elämässä, ole rohkea päätöksissäsi.
Elä kuitenkin kevyesti, ja ole hellä otseäsi kohtaan. Alttius säilyy, lymyää pimeissä nurkissa. Olen sinua paljon vanhempi, ja elänyt kuitenkin antoisaa elämää, vaikka nuorena olikin vaikeaa.
Älä tee itsestäsi uhria, enää sinulla ei ole pakkoa mennä sinne kouluun. Vaikeaa, mutta kuitenkin, yritä.
Ja elä!
Heippa. Tiedän miltä susta tuntuu. Lapsuus ja nuoruus oli hirveetä ja nykyhetki vielä tukalampaa. Tiedän tunteen kun ihminen osaa vetää sut matalaks ja saamaan sut kuvittelemaan et olenko mä hullu et mä en huomaa että itse olisin paha. Ei sitä voi ymmärtää ennen kun itse kokee asiat ja kenenkään en toivo sellaisen kanssa elävän ja kokevan. Ja kuinka se toinen välillä osaakin olla ihana ja tehdä ihania asioita mut se on se hetki ja kaikki kääntyy ja tulee ihan mitä vaan niin kaikki on vaan toisen vikaa. Mut sulla on elämä edessä,mene kavereiden kanssa kun nyt voit,itselläni meni välit ystäviin ja perheeseen tämän suhteen myötä. Muista että et oo yksin ja pysyt lujana. Oon todella huono kirjoittaa kun asiat päässä tulee nopeampaa mitä kerkeän kirjoittaa. Mut jakskele sinä ja nauti nyt elämästä. :)