Jos olet herkästi tuomitseva ihminen, älä lue enempää, please, kaipaisin asiallista keskustelua :)
En tiedä, miten tähän päädyin... Olen aina ajatellut, että tämä ei olisi mahdollista omalla kohdallani. En sallisi sitä itselleni enkä tälle ensimmäiselle naiselle. Tässä sitä nyt ollaan... Ja on oltu jo viimeisen kolmen vuoden ajan.
Aluksi kyse oli pelkästä seksistä, mutta ajan mittaan on oppinut tuntemaan toisen ja luottamaan häneen. Sillä tasolla, että kyse ei ole enää pelkästään seksistä. Tunteet ovat tulleet mukaan. Toisesta välittää, toinen on tärkeä. Kyse on jo rakkaudesta.
Mutta miksi ikinä haluaisin rakastaa varattua miestä?! Tämä mies on aivan uskomaton - hänestä on tullut minulle niin tärkeä, etten voi kuvitella päästäväni hänestä irti. Kuitenkin, toisena naisena, joutuu odottamaan ja pettymään. Usein. Miksi sallin tämän itselleni? Miksen vain hylkää häntä ja moralisoi? Toisaalta, mielestäni aikuinen saa hoitaa omat asiansa itse, mutta olen osallinen tähän ''sotkuun'', tosin salaiseen sellaiseen. Asiaa pahentaa nyt se fakta, että hän meni naimisiin ja minä olen sinkku. Olen niin säälittävä, kun roikun tässä tilanteessa... Miehellä on vaikeaa, koska hän rakastaa puolisoaan ja minua. Mikä soppa! Tuntuu kauhealta hänen puolisonsa kannalta, mutta hirveää sanoa, minua ei toisaalta haittaa hänen vaimonsa. Haittaa toki siinä mielessä, että olen mustasukkainen enkä haluaisi jakaa miestä, mutta minkäs teet minun tilanteessani?
Oloni on välillä erittäin halpa, säälittävä... Kaikkea negatiivista. Olen miettinyt keinoja lopettaa tämän, mutta en kerta kaikkiaan voi. Mitä ihmettä teen?!
En tiedä, miten tähän päädyin... Olen aina ajatellut, että tämä ei olisi mahdollista omalla kohdallani. En sallisi sitä itselleni enkä tälle ensimmäiselle naiselle. Tässä sitä nyt ollaan... Ja on oltu jo viimeisen kolmen vuoden ajan.
Aluksi kyse oli pelkästä seksistä, mutta ajan mittaan on oppinut tuntemaan toisen ja luottamaan häneen. Sillä tasolla, että kyse ei ole enää pelkästään seksistä. Tunteet ovat tulleet mukaan. Toisesta välittää, toinen on tärkeä. Kyse on jo rakkaudesta.
Mutta miksi ikinä haluaisin rakastaa varattua miestä?! Tämä mies on aivan uskomaton - hänestä on tullut minulle niin tärkeä, etten voi kuvitella päästäväni hänestä irti. Kuitenkin, toisena naisena, joutuu odottamaan ja pettymään. Usein. Miksi sallin tämän itselleni? Miksen vain hylkää häntä ja moralisoi? Toisaalta, mielestäni aikuinen saa hoitaa omat asiansa itse, mutta olen osallinen tähän ''sotkuun'', tosin salaiseen sellaiseen. Asiaa pahentaa nyt se fakta, että hän meni naimisiin ja minä olen sinkku. Olen niin säälittävä, kun roikun tässä tilanteessa... Miehellä on vaikeaa, koska hän rakastaa puolisoaan ja minua. Mikä soppa! Tuntuu kauhealta hänen puolisonsa kannalta, mutta hirveää sanoa, minua ei toisaalta haittaa hänen vaimonsa. Haittaa toki siinä mielessä, että olen mustasukkainen enkä haluaisi jakaa miestä, mutta minkäs teet minun tilanteessani?
Oloni on välillä erittäin halpa, säälittävä... Kaikkea negatiivista. Olen miettinyt keinoja lopettaa tämän, mutta en kerta kaikkiaan voi. Mitä ihmettä teen?!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin kauan kuin roikut tuossa suhteessa, et voi löytää ketään joka omistautuisi kokonaan sinulle. Miehellä on kiva tilanne, hän saa sekä vaimon että salarakkaan eikä tarvitse luopua mistään. Sinä taas jäät vaille sitä ihmistä jonka kanssa voisit kiikkustuolissa keinutella eläkepäiviä ja muistella yhteistä taivalta. Älä tee tuota itsellesi.
Pistä mies valitsemaan. Tuollainen tilanne ei kerta kaikkiaan ole terveellinen eikä toimi. Joko mies jää perheensä kanssa tai eroaa ja te olette yhdessä, mutta mikään välimuoto ei ole mahdollinen.
Yksi tuollainen tilanne päättyi siihen, että mies tappoi itsensä. Kaipaamaan jäivät lapset, vaimo ja toinen nainen.
Hehhee!! Täällä yksi välkky katselee tätä maailmaa ruusunpunaisten lasien väli.. "Pistä mies valitsemaan".. 99%:a miehistä jää kuitenkin sen perheensä luo ja ne ketkä ei jää, niin jatkavat samaan malliin. Tästä toisesta naisesta tulee es, kun taas astuu uusi "toinen" nainen kuvioon ja niin sitä piiri pieni pyörii. Toisaalta se on hyvä, että jokainen saa maistella sitä omaa lääkettään.
"ensimmäisen kolmen vuoden ajan" tiivisti koko lätinäketjusi, enempää ei tarvitse lukea koska on selvää että olet niin tyhmä, imbesilli ettei sulle mikään mene sitten aivomätäiseen päähäs. Toivon nyt vain että olet joko koko loppuelämäsi toisena naisena löysässä hirressä onnettomana tai koet joskus itse konkreettisesti olevasi se petetty puoliso. itteppä olet osasi valinnut, siitä et todellakaan voi syyttää sitä miestä, etkä tämän puolisoa.
Pääasia, että sinä joka näin hienosti ja rakentavasti tiivistit asian ytimen tälle kysyjälle...olet itse näissä asioissa virheetön ihminen. Vai olisiko kuitenkin niin, että tunnet selvästikin tarvetta olla astetta parempi ja viisaampi kuin muut kanssaeläjät.
Voihan siinä käydä sitten niin että tämä puoliso jättää miehensä...niin minunkin oli pakko tehdä ja jäin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi....paitsi olin tässä suhteessa se vaimo...jos olet yhtään järkevä niin jätä tai kerro totuus vaimolle...sillä en toivo kenellekään sitä kärsimystä vuosia miettien onko sillä joku toinen...
Jättäminen olisi armeliaampaa kuin totuuden kertominen vaimolle. Siinä saattaa tulla iso kärsimysnäytelmä, jos vaimolle menee kertomaan.
Minä olen aina näissä jutuissa sitä mieltä, että minkä taakseen jättää, sen joskus edestään löytää. Eli siis, jos tämä toinen nainen saa tämän varatun miehen ja muuttuu kakkosnaisesta ykköseksi. Käy ajanmyötä niin, että suhteeseen tulee jostain, se toinen kakkosnainen ja tämä entinen kakkonen ja nykyinen ykkönen, hän joutuu kokemaan konkreettisesti, miltä tuntuu uskottomuus ja sen, miltä tuntuu, kun miehellä on toinen nainen. Olen niin monta tälläistä tapausta nähnyt ja niissä kaikissa on käynyt kakkosnaisille näin. Myös sellaisissa tapauksissa, että nämä naiset ovat valinneet vapaan kumppanin. Silloinkin heidän suhteen on tullut pilaamaan kakkosnainen. Olisikohan kysymys siitä, että elämä opettaa meitä tällätavalla? Opettaa meitä olemaan rehellisiä muille ja kunnioittamaan muiden ihmisten suhteita ja avioliittoja ja perheitä.
Sen vääryyden minkä teemme toisille, joudumm ajanmyötä kokemaan sen myös itse.
Miehet ei jätä puolisoansa useinkaan, he etsivät panoja ei heillä ole samanlaista tunne-elämää kuin naisilla. Naiset lähtevät useammin suhteistaan.
Juu. Niin se on. Rakastaminen on ok. Mutta minun mielestä sinä rakastat yksinäsi. Sinä eli se toinen nainen saat kaikkea hyvää tältä varatulta mieheltä, ja mikset saisi kun varmasti itsekin annat hänelle pelkästään sitä hyvää. Et arkea ja läpikäytäviä asioita joita elämä kuitenkin lähes joka päivä on. Rakkautta on niin monenlaista. Sinun rakkautesi tähän mieheen. Ja hänen rakkautensa...hmm... Onkohan sinua jymäytetty nyt oikein isosti. Kukaan rakastava ei tekisi toiselle näin. Ei omalle puolisolle eikä salarakkaalleen. Paitsi jonkunasteinen mielensä vioittanut. Jos olet sinut sen asian kanssa niin jatka peliäsi. Itse olen aina ajatellut kokonaisuutta. En ole siis antanut lupaa itselleni koskaan-koskaan edes rakastua tai ihastua varattuihin miehiin. Kunnioitan ensimmäisiä ja toisia naisia. Oli ne sitten kuinka pitsejä tahansa. Sillä kaikenkaikkiaan sinä itse olet se joka kärsii...niin kuin nytkin. Koska kirjoitit. Asia vaivaa sinua. Hyvä niin. Sinulla on siis jonkunasteista omatuntoa jäljellä.
Sinä olet parempi ihminen kuin muut! ressukoita ovat ne, jotka varattuihin ihastuu tai varattuina ihastuu. Vai onko ne toiset sitten
Mikä estäisi miestä jatkamasta samanlaista elämää, ehkä sinun ja jonkun tulevan uuden ihastuksensa kanssa. Vaikka nyt vaimonsa jättäisi ja jatkaisi sinun kanssasi ei se ihmisen luonnetta muuta, vaan ajan myötä ajautuu taas uusiin seikkailuihin. Jotkut ihmiset ovat vain luonnostaan "sekkailijoita", eikä se tee näistä ihmisistä pahoja tai huonompia, kuin muut. Mutta tällaisen elämäntyylin kanssa tulee varmuudella pettymyksiä ja kyyneliä suuntaan jos toiseenkin. Paitsi tietysti jos itse hyväksyt sellaisen elämäntyylin... Todennäköisesti tulet tulevaisuudessa jatkuvasti vahtaamaan hänen tekemisiään , vaikka yrittäisitkin uskotella itsellesi ja muille jotain muuta. Osta vaikka lippu ulkomailla ja lähde yksin matkalle ,jos siellä jossain kauempana kaikesta saisit vaikka ajatuksesi kirkastumaan.
Elä ja nauti......mistä sitä ikinä tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan......
No tunnet olevasi halpa ja sitä olet. On se kumma, ettei suomalaiset sutturat tunne minkään laista omanarvontuntoa. Säälittäviä sutturoita. Luuletko sinä pikkuidiootti, että se mies vie sinut vihille? Voi jumalauta. Tunnen suurta myötähäpeää puolestasi. Voi voi, kasva aikuiseksi ja hae vapaita miehiä. Eihän se ja ne varatut äijät hae mitään muuta kuin sitä mitä sulla on jalkovälissäs. Voi laskea hintasi siitä, mitä se ukko sinuun hassaa rahaa. Oletko kallis, halpa vai siltä väliltä?