Viisikymmentä vuotta täyttänyt henkilö ei ole enää keski-ikäinen, koska v.1965 ja sitä ennen syntyneiden oletettu/laskennallinen elinikä ei suinkaan ole 100 vuotta kuten esim. vuonna 2005 syntyneillä. Joten emme ole siis keski-ikäisiä. Keski-ikä on siis 36-48 v? Vai mitä? Emme ole myöskään vanhuksia, koska valtaosa ikäluokastamme on työelämässä ja tulee olemaan kenties vielä 10 vuotta. Olemmeko senioreita vai mikä tämä "outo" ikäluokka 50-63 vuoden välillä on? Vai olemmeko "ikäihmisiä"?
Terminologisia väliinputoajia tässäKIN asiassa?
Terminologisia väliinputoajia tässäKIN asiassa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
sanoo kokemuksesta: - Iloinen 50-luku on ihmisen parasta aikaa!
Olette siis ' Parasikäisiä'.
Paitsi että me yli 50-vuotiaat emme ole eläneet 1950-luvulla vaan olemme 1970-luvun nuorisoa.
Mutta pisteet sinulle termistä "parasikäisiä". Siitä tuli hyvä mieli.
Enkä tarkoita viime vuosituhannella elettyä 1950-lukua,
vaan ihmisen omaa iloista 50-lukua.
Hyvä mieli on ihmiselle terveydeksi!
Minä ainakin olen elänyt kolme ensimmäistä ikävuottani 50-luvulla!
En jaksa ymmärtää miksi ihmisiä pitää lokeroida mihinkään termeihin kun kaikki eivät niihin kuitenkaan sovi mutta niitten perusteella yleistetään. Ja se on typerää. Varsinkin kun myöhäiskeski-ikä tai varhaisiäkkyys kuulostavat naurettavilta elleivät ihan idiooteilta jutuilta.
Eikös se keski-ikä ole 35 - 65 nykyään. Ei ihmisiä mihinkään lokeroihin panna vaan näitä jakoja tarvitaan moneen tutkimukseen ja tilastoihin. Ilman noita, oltaisiin vielä kivikauden tasolla, ei tiedettäisi montaakaan asiaa mitä nyt tiedetään.
Ei pidä ottaa niin vakavasti näitä tilastollisia jakoja.
No miksi niitä ei sitten käytetä vain tilastoissa? Miksi joka ievanan asiassa on lokerointia senioreihin, junioreihin ja milloin mihinkin? Vaikka ei otakaan vakavasti, niin ketuttaa ja ketuttaminen taas vaikuttaa moneen ...
Tilastoinnissa luokitellaan 45-54 -vuotiaat työntekijät ikääntyviksi ja 55 vuotiaat työntekijät ikääntyneiksi.
Varmaankin tuo lokerointi selkeyttää montaa asiaa. Minusta se on vain hyvä. Jos moinen ketuttaa niin voit olla tyytyväinen, monella ketutuksen aiheet ovat paljon suurempia.
Jooo, voipi olla. Mutta lokerointi on yhtä kuin yleistäminen ja yleistäminen on typerää. Jos immeinen luetaan 50 jälkeen senioriksi vaikka eläkeikä on vielä noin 20 vuoden päässä, niin - tyypistä riippuen - kaikki eivät halua kuulua senioreihin vaikkapa vilkkaamman ja virkeämmän mielenlaatunsa takia.
Ts. kaikki eivät ala pönöttää 50-vuotispäivänsä jälkeen jos oma persoonallisuus ei ole pönötysmäinen. Enkä minä suostu lokeroitumaan ja pönöttämään vieläkään.
Hmmm ... Vai pitäisikö sanoa mieluummin, että lokerointi aiheuttaa yleistämistä ... Ja lokeroituminen on sangen helppoa ja vaivatonta jos koko elämä on kulunut karsinassa, kellä minkäkin nimisessä.
Hehe, lokerointi on tietenkin yleistämistä ja jos yli 60 sanotaan senioriksi, niin sitä ovat kaikki yli 6-kymppiset. Mitä sitten seniori sana tarkoittaa kenellekin, on aivan toinen juttu. Jessus sentään ! Mitä sana nuori tai kaunis tarkoittaa kenellekin. Tämähän on aivan toinen juttu.
Pönötys ja seniorit eivät kulje käsikädessä muutoin kuin sinun mielikuvissasi. Fakta on tämä!
Pönöttäviä seniori-ikäisiä näkyy kylläkin ihan näkevillä silmillä, täytyy tietysti osata katsoa ja ymmärtää mitä pönötys tarkoittaa. Mielikuvittelen mieluummin mukavampia juttuja. Tuollaisella jorinalla en puhuisi samaan hengenvetoon faktoista.
Tuo on totta, pönöttäviä viiskymppisiä näkyy katukuvassa. Itse olen nuoremman näköinen ja käytän sitä hyväksi ja pukeudun myös asiallinen nuorekkasti/muodikkaasti. Rakastan nykyistä olotilaani. Olen terve ja hyväkuntoinen. En puhu iästäni kenellekkään tuntemattomalle, koska ikään liitetään heti vanhuus ja sairaudet. Ja viisikymppiselle kävelykeppi syntymääpäivälahjaksi, onneksi en saanut. Meitä lokeroidaan turhaan, olemme kuitenkin yksilöitä.
Meitä lokeroidaan turhaan, olemme kuitenkin yksilöitä.
Onneksi olkoon "jtyytynyt" ja kiwa että edes joskus osuu 'kaveri' eli saman tapainen tyyppi kohdalle.
Naisilla on stressiä paljon, ja se vanhentaa. samoin sokeri ja viina.
Tanskalainen tutkimus sanoo että naisenkin tulee töitten jälkeen mennä levolle sohvalle vaikka puoleksi tunniksi jotta saisi stressihormoonit vähemmäksi.
Eikä töissä ollessa saa lopputunneilla alkaa suunnittelemaan mitä tekee töiden jälkeen kotona.
Työssäkäyvien naisten stressihormoonit ovat vasta kello 22.00 samoilla tasoilla kuin miesten stressihormoonit kl 18.00.
Ja entä sitten kun se työ eli iltavuoro loppuu vasta klo 21. - 21.30 - 22. ? Missä kohdassa ressi loppuu vai loppuuko se koskaan kun alalla mennään em. iltalopetuksen jälkeen aamuksi klo 7. ?
Miksi kuusikymppinen (hän oli hoitamattoman näköinen ja ennen aikaisesti rupsahtanut) kutsui minua viiskymppistä vielä nuoreksi? Se oli jotenkin loukkaavaa. Ehkä hän oli sitten vielä viiskymppisenä tuntenut itsensä nuoreksi kun minä en ainakaan itseäni nuoreksi enää tunne. Yli puolet elämästä eletty jos ei sata vuotiaaksi elä ja harvat elää niin en kyllä ole mikään nuori enää.
ÄLÄ pidä itseäsi vanhana liian aikaisin! Minä luulin olevani vanha 32-vuotiaana, muistan sen. Kun nyt katson valokuvista sitä * kakaraa * kolmine lapsineen,niin ajattelen, että oli N U O R I vielä 30 vuotta tuon jälkeenkin.
Vasta 65-vuotiaana keski-ikäisyys alkaa joillakin ainakin loppua, sehän on yksilökohtaista se vanheneminen, niinkuin joku ylempänä sanoi, sokerin syöminen ja liika auringonotto, ne vanhentavat.
Mutta jos terveys on hyvä, niin 65.vuotiaskin on nuorekas.
Jos terveys, kunto ja toimintakyky ovat hyvät, niin 80 asti ei ole huolen häivää ikäkysymyksissä. Vanhuus eli vauhdin hidastelu alkaa vasta jossain siellä sen kymmenen jälkeen. Eikä elämistä silloinkaan tarvitse lopettaa ja ruveta vain odottelemaan, hitaastikin voi kiiruhtaa sinne ja tänne.
Sokeri ja viina on s a m a a,
ne vanhentavat ihon, niihin tulee riippuvuus, kun niissä on se koukku.
Onneksi kuivassa punaviinissä ei ole sokeria.
Vanhus on nykyään 45 tai vanhempi.
Sen ikäisenä ei saa enää työpaikkoja nyky-Suomessa. Muukin saanti heikkenee niihin aikoihin
No ei parane olla vanhan näköönen ja oloonen vielä 45-vuotiaana. Kannattaa pitää huolta terveydestään, kunnostaan ja habituksestaan.
Se 50 vuoden ikä on sellainen vaihe, että on vielä voimissaan, ikä ei vielä yleensä tunnu jäsenissä ja jaksamisessa, mutta peiliin katsoessa vuosien tuomat juonteet näkyvät, oli sitten miten hyvin säilynyt Satu Silvo tai Pirkko Arstila tahansa ja ei ihminen olemus näytä enää nuorelta.
Monella välillä 50 - 60 alkaa ne ensimmäiset kolotukset ja se on pakko myöntää että elämän kaari on roimasti laskeva. Tosin moni tekee juuri tässä vaiheessa sen h-pisteensä urallaan, saa olla esimiehenä, valitaan virkoihin. Myös alkaa saada nauttimaan elämänsä saavutuksista, ei ole velkaa ja jää aikaa itselle ja harrastuksille, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ja kyllä kai se vielä 60 kympinkin jälkeenikin menettelee.
Kolotuksiin ja kaikenlaisiin jäykkyyskohtauksiin on olemassa hyvä keino.
Kyllä se vaan muuttuu paremmaksi elämä, vaikka vanheneekin. Nyt tutkimus tehty, et kaikkein onnellisempia on yli 90 vuotiaat.
Aivot muuttuu vanhemmiten parempaan suuntaan ja asiat näkee valoisammin, myös viisautta tulee, oli tutkimuksessa todettu.
Ei huolta ja saman olen itsessäni huomannut, enää ei stressaa pikkuasioista, olen jo yli 60 vuotias.
Yksilöllinen vanhuus on jokaisella korvien välissä, mutta elämän realismi on että suomalaisten elinikä keskimääräisesti ei ole ainakaan vielä 90 vuotta, kun lasketaan kaikkien vuodessa kuolleiden keksi-ikä, joten se todennäköisin keski-ikä on siinä 40 - 45 vuoden välimaastossa.
Puolisoni on 55v, minä 47v. Viimeisen vuoden aikana miehelle on tullut tästä tietynlainen haaste. Tekee kaikkea kummallisuuksia, koska kokee olevansa minua niin paljon iällisesti edellä. Minusta ei ole. Kukin kuolee koska kuolee, mutta nyt tuo elinaika ennuste on noussut melkoiseksi möröksi suhteessamme. Onko se nyt se keski-iän kriisi? Miten puolisona tulisi suhtautua jottei väheksy toisen tuntemuksia?
MIes pelkää että hylkään, jos lihoo, jos kaljuuntuu, jos lakkaa seisomasta ym. Mitä nyt voi tapahtua kenelle tahansa. Ja ihan varma on se, että kukaan meistä ei ilman ikääntymisen merkkejä etene elämässä, mutta nyt tuo tuntuu olevan aika iso asia. Miten toimia?
Oli minunkin mies melkein seitsemän vuotta vanhempi. Tietenkin se ero on selvempi keksi-iän jälkeen ja kun miehet kuolevat noin seitsemän vuotta aikaisemmin kuin naiset. Olisin kyllä hyväksynyt ikäeron ja sen tuomat ongelmat, mutta mies lähti jo keksi-iässä toisen matkaan.
Sinä voit vakuuttaa puolisoasi, että aviolupauksesi on edelleen voimassa. Saattaa mies kokea yleistä pelkoa ikääntymistä ja kuolemaa kohtaan ja se naamioituu peloksi, että sinä jätä hänet.
Sinä voit sanoa hänelle, että jos seksi ei enää luonnistu, niin sen voi korvata toisenlaisella läheisyydellä. Onko hän saanut sinulta vihiä, että yksinjääminen voisi tulla kysymykseen.
Aika harvat ihmiset tuntevat muunlaista läheisyyttä kuin akti.
45-vuotias ei ole enää keski-ikäinen, vaan keski-iän ylittänyt. Siis vanhus.
Kyllä, 45-50-vuotias on jo ikäloppu vanhus, ei enää keski-iässä. Keskiaikana ja vielä myöhemminkin kuoltiin tuon ikäisenä!
Kukaan nuo iät ylittänyt ei voi mitään sille, että on olemassa tyyppejä, jotka voivat olla lukumääräiseltä iältään paljonkin nuorempia, mutta korvain välinen ajatusmaailma on jo vanhentunut ja kulahtanut. Kuten kahdesta edellisestä kommentista voimme havaita. - Nm. Iätön