Traumat suljetusta...

Ei mua kiusattu tai mitään... Oon vaan ihan liian herkkä, Ja se tyttö oli koko ajan hirveän ahdistunut ja nyyhkytti ilman kyyneleitä eikä halunnut näyttää kasvojaan. Sit se oli kauhean harhaluuloinen muita ihmisiä kohtaan ja luuli et siit puhutaan kaikkea selän takana. Ja tää on aika järjetöntä mutta mua ahdistaa et entä jos musta tulee joskus samanlainen? Kun oon huomannut mussa vähän samoja piirteitä ku siinä... Mut oon sentään vielä ihan järjissäni ja ymmärrän että ei musta mitään puhuta tai jos puhutaan niin sowhat. Mut mullekin tulee välillä pieniä ahdistuskohtauksia en tiedä mistä ne johtuu ja ne on tähän asti ollu onneksi lieviä. Mut ihan oikeasti, miks mun pitää olla näin herkkä??? Siitä on jo puoli vuotta mutta en silti voi lakata aattelemasta mikä sillä oli yms. :(

Lauermalle se on oikeaa hoitoa,vaikka potilas kuolisi. Mielisairaala tuskin on niin mieltä virkistävä paikka,että se varsinaisesti parantaa ketään.Voihan sielläkin syntyä joku hyvä empaattinen sosiaalinen kontakti, joka tervehdyttää sisuksia,mutta en ihmettele yhtään jos tunne-elämä menee lopullisesti.Viimeistään pilllereillä.Toivon,että löydät hyviä sosiaalisia kontakteja ja terveen ammatti ihmisen auttamaan itseäsi.Niitäkin on. Siun pitäs saada vahvistusta itsetunnollesi ja paksunahkaisuutta suojaamaan sitä.Sen tytön murheet eivät kuulu sinulle.On hyvä ,että välität,mutta keskity nyt omaan elämääsi,että saat sen kuntoon. Tsemppiä.

Kiitos, yritän kyllä etten olisi niin herkkä, mutta se on aika vaikeeta :( Voi kun en ikinä olisi joutunut sinne... En suostunut syömään mitään lääkkeitä siellä, niitä kyllä tyrkytettiin koko ajan. Mutta en enää IKINÄ aio joutua mielisairaalaan!