jos toisesta välittää!! Et voi ikuisesti olla vain "vastaanottava osapuoli", kyllä toisenkin on saatava suhteesta jotain
En haluaisi muutenkaan taas miestä joka ei osaa puhua, koska siitä tulee suhteeseen sellaiset umpisolmut ettei niistä enää selvitä!
Tämä on niin monella tapaa epäreilu tilanne, että joudun päivittäin pohtimaan onko tämä kaikki sen arvoista
n -> m
En haluaisi muutenkaan taas miestä joka ei osaa puhua, koska siitä tulee suhteeseen sellaiset umpisolmut ettei niistä enää selvitä!
Tämä on niin monella tapaa epäreilu tilanne, että joudun päivittäin pohtimaan onko tämä kaikki sen arvoista
n -> m
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä olet itse antanut "suhteelle"?
Enemmän kuin hän
Eli tämä on ilmeisesti sinulle pelkkää peliä.
Tuntuuko antaminen pakkopullalta/kilpailulta?
Annatko siksi, että itse saisit?
Sitäkö rakkaus on?
Kuulostaa enemmänkin bisnekseltä.
Jos minä kerron avoimesti tunteistani, toinen ei voi enää siinä vaiheessa verhoutua minkään tekosyyn taakse. Kyllähän minäkin asetan siinä itseni haavoittuvaan asemaan, mutta jos "haluu saada on pakko antaa" vaikka siinä joskus saisinkin siipeensä! Kun se on niin vaikeaa panee se väkisinkin miettimään onko niitä tunteita ylipäätään olemassa! Vaikka myönnän kyllä, että tunnelmat on osittain ristiriitaiset, koska ei hän täysin tunteettomaltakaan vaikuta, mutta joku minut saa kuitenkin epävarmaksi
Kyllä rakkaus on sitä, että molemmat antaa ja saa suhteelta tasapuolisesti, se yksipuolinen rakkaus on sitten vähän toisenlaista!
Rakastan häntä kyllä, mutta toivoisin että me löydettäisiin se "henkinen yhteyskin" vielä. Ei minun pitäisi joutua jatkuvasti miettimään sitä välittääkö toinen. Ihanteellisessa tilanteessa se on aina sanomattakin selvää!
Rakkaus ei kysy "Mitä minä saan?", eikä vaadi "Anna minulle, kun minäkin annoin sinulle".
Kuulostaa siltä, että sinä et rakasta, eikä liioin hän. Haluat vaan parisuhteen, jota rakkaudeksi luulet. Suhteen, joka toimii niillä säännöillä, kun sinä ja muut nyky-yhteiskunnan ihmiset ovat päättäneet. Se ei ole rakkautta.
Ei sinun kannata alkaa minun käytöstä tai tunteita tulkitsemaan kun sulla ei ole hajuakaan niistä! Haluan kyllä parisuhteen jossa molemmat todella rakastavat toisiaan! Minä kun ainakin osaan rakastaa ja osaan sen myös näyttää!
Ei sitä pitäisikään joutua kysymään vaan senhän pitäisi tulla ihan luonnostaan molemmilta! Voisi varmaan olettaa ettei rakasta monestakin asiasta ja jos ei vielä rakasta niin ei hän tule koskaan rakastamaankaan, että sikäli se olisi ihan sama heittää "pyyhe kehään"
Mielestäni olet väärässä. Yksipuolinen rakkaus ei ole hyväksi kellekään. Jokainen ansaitsee myös tulla rakastetuksi takaisin.
Tämä siis nimimerkille "KysynVain".
KysyVain on varattu nainen joka kaipaa jotain sinkku.
Se älähtää, johon kalikka kolahtaa. Kyllä teillä on rakkaudesta vielä opittavaa.
Rakastunut ihminen ei vaadi toiselta, vaan nauttii kun saa antaa. Ja sama koskee myös toista osapuolta. Yksipuolista rakkautta ei ole olemassa, eikä myöskään kaksipuolista. On vain rakkautta.
"Jokainen ansaitsee myös tulla rakastetuksi takaisin."
Elätkö kenties jossain satumaailmassa? Ei tässä maailmassa kukaan ansaitse yhtään mitään. Jos on olemassa jokin "karman" laki, niin ehkä saat joskus jotain takaisin, kun teet hyvää muille, mutta ei meistä kukaan voi asettaa vaatimuksia sille mitä maailmassa tulisi tapahtua. On jokaisesta itsestään kiinni miten asioihin suhtautuu (silloin kun menee hyvin ja silloin kun ei mene niin hyvin) ja miten itse haluaa toimia muiden suhteen.
Omalta kohdaltani toivon kaikille kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta vastoinkäymisissä sekä vilpitöntä halua tehdä hyvää kaikille ihmisille, eläimille sekä tälle ainutlaatuiselle luonnolle, josta saamme nauttia. Rakkaus kasvattakoon jokaista meistä. Olemme etuoikeutettuja jo pelkästään siksi, että olemme olemassa ja elämme.
Viestiketjun aloittajan kannattaa ehkä tämän palstakirjoittelun sijaan mennä näyttämään sitä rakkauttaa sille toiselle osapuolelle (kun kerran osaa). Jos se toinen osapuoli osaa saman kielen, niin eihän teillä sitten mitään ongelmaa ole.
Jos ei kaipaa muiden tulkintaa omasta elämästään ja tilanteestaan, niin kannattaa lopettaa palstailu.
Taitaa aloittajan kaivattu olla varattu.
Ei ole varattu
Turha sinun on "marttyyriksi" ryhtyä ja sehän on loppujen lopuksi jokaisen oma valinta mihin haluaa tyytyä! Kyllä rakastuneellakin on silti oikeus haluta vastarakkautta!
Sinullakin on rakkaudesta vielä paljon opittavaa! En ainakaan "rakkauden ammattilaiseksi" tämän näytön perusteella sanoisi :) eikä varmasti ole vain yhtä oikeaa tyyliä rakastaa...
Samaa mieltä. Tee toiselle tiettäväksi, jos hänestä pidät. Vaikka vaikeaa olisikin, luota hänen arvostelukykyynsä ja sympatiaansa. Periaatteessa annat siis vapauden valita itsesi suhteen. Älä kuitenkaan odota häneltä automaattisesti samoja tunteita, eiväthän ne aina käy yksiin. Loukkaantua tästä ei silti kannata, vaan jatkaa kaveripohjalta:) Kohtele muita hyvin, myös eläimiä.
Täysin samoilla linjoilla.Ihmiset lataa toisilleen välillä kohtuuttomia odotuksia.Ja itselleen.Yksinkertaista ajattelua perään ihmisiltä.Toimii,ei toimi,aika näyttää.Ei kannnata odottaa juuri mitään,vaan mennä tilanteeseen,ilman odotuksia.Näin ite toiminut jo kauan.Ja vapaus valita,se pitäis olla jokaisella.Eikä siitä pidä ihteensä ottaa,jos toinen valitsee jotain toisin.Se on sitten tarkoitettu niin.Ihmisillä on kumma tarve hallita tai "omistaa" toinen ja jokainen tietää kuitenkin,ettei mikään pakolla saneltu tule toimimaan,ainakaan hyvin.
Osaako alottaja puhua.
Onko toinen jotain sitten pyytänyt. Että siltä osin voi olla tasoissa.
Suora puhe yleensä on se ainoa vaihtoehto.
Kumpikaan tiedä toisista juuri mitään, se voi olla haasteellista?
Jos edes osuu.
Kyllä osaa! Olen melko avoin ihminen, mutta jos toinen vetäytyy kuoreensa on minunkin vaikeampi puhua. Minun kanssani hänen ei tarvitsisi pelätä avautumista, koska luultavasti se vain lähentäisi meitä jos häneltä niitä tunteita vain löytyy
Et voi tietää toisen tunteista ennen kuin annat sen mahdollisuuden tutustua. Anna aikaa. Jos on ujo ja jos vielä kovasti ihastunut, niin voi olla vaikeaa heti alkuun heittäytyä. Jos sua hän kiinnostaa, niin yritä edes vähän enemmän.
Voi olla. En tiedä olisiko sillä mitään merkitystä hänelle? Vääntäisinkö veistä omassa haavassa vai yritänkö vain unohtaa? Aika solmu!
Oletko tavannut hänet lähiaikoina ja oletteko puhuneet.
Olemme tavanneet lähiaikoina
Kaikki sympatiat aloittajalle,täällä osataan olla kyllä sellaisia haukkoja ja nutikkapäitä vaikkei itte oo tehnyt kun istunut perseellään ja on se niin hyvä olla näsäviisaita "ohjeissaan".
Tuntuu että elät ja olet vanhan panssarin vanki?Voin olla väärässäkin,mutta on vaan yksi elämä,avaa panssari,elä ja rakasta lähimmäistäsi,niin kuin itseäsi haluat rakastettavan.
Joskus vaan se juttelun alun löytäminen voi olla vaikeaa. Itse olen melkoinenkin juttelija ja jo töidenkin puolesta oppinut tähän, mutta kun astutaan jotenkin henkilökohtaisimmille vesille tulee minulle vaikeuksia. Onneksi miehet lähestyvät minua melko rohkeasti, sillä minun on todella vaikea tätä nykyä päästää ketään lähelle, on sen verta satuttavia tapahtumia ollut tässä. Mutta ihastuneena on vaikea jutella ja niin paljon tapahtumia on ollut, että en oikein osaa aloittaa jutustelua, sillä ei hajuakaan toisen ajatuksista. Kun juttelu pääsisi vauhtiin niin siinähän se.