Vanha purkkarini on pukspröötillä ja vesistaagilla varustettu. Huomasin, että vesirajassa oleva vanttiruuvin kiinnitysrautaan (käsittääkseni haponkestävä) on parin kesän aikana tullut pistemäisiä syöpymiä. Sähköinen juttu ? Mutta mistä moinen vois johtua kun vene on 80 luvun tuote ja nyt vasta ilmenee. Myös s-vetolaitteen pinnalla hiukan alkavaa syöpymää. Vetolaite on pari kesää vanha joten tuntuu, että jotain katalaa on tekeillä.
Venesähköihin perehtyneet
Wwg
14279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
S-vetolaitteen syöpymä johtunee puutteellisesta suojauksesta. Sinkki ei ole kunnolla sähköisesti kiinni siinä tai ei ole tarpeeksi aktiivinen. Seurakaverin veneessä tehtiin pohjaremonttia, jossa vahingossa maalattiin epoksilla myös vetolaitteen sinkkiä vasten oleva pinta. Yhden kesän jälkeen vetolaite oli aika hurjan näköinen, mutta ei sentään lopullisesti piloilla. Siis uusi epoksi ei riittänyt suojaamaan vetolaitetta, mutta riitti ruuveista huolimatta estämään riittävän kontaktin vetolaitteen ja uuden sinkin välillä.
Monet helat veneissä ovat vain ruostumatonta (304) eikä haponkestävää (316). Syöpymisen muuttuminen voi johtua monesta seikasta. Onko vesistaagi tai sen osia vaihdettu? Jos tuonne on laitettu jalonpaa tavaraa, voi ruostumaton tai haponkestäväkin alkaa syöpyä. Myös vetolaiteen vaihto on voinut vaikuttaa asiaan. Ainakin VP:n nykyiset vetolaitteet ovat sähköisesti eristettyjä moottorista ja veneen sähköistä. Sen sinkki ei siis ole yhteydessä rikiin. Ehkä ennen se on suojannut?
Tuon helan syöpymät voivat johtua myös kolhuista, epäpohtauksista tai vesilinjan muutoksista. Myös vierailu suolaisemmissa vesissä voi johtaa aiemmin ruosteettomien osien ruostumiseen.
Syynä tietysti voi myös olla sähkövuoto 12 V järjestelmästä tai maasähkön kautta naapuriveneenkin vuoto voi aiheuttaa ongelmia. Vetolaitteen osalta tuon pitäisi näkyä nopeana sinkin kulumisena ja vasta sitten itse vetolaitteen ongelmana. Tietysti edellyttäen, että se sinkki on kunnossa.
Tuota vuotoa jostain itekki ajattelin, nimittäin vaimo ja lapset höpisivät joskus uimasta takatikkailta noustessaan, että kaiteessa tuntuu kuin pientä sähköiskua. Kuittasin silloin höpöhöpönä. Takakaide ei ole mistään kohtaa yhteydessä veneen maadoitukseen, mielestäni ei myöskään rikin osat. Jälkeen mittarilla kyllä totesin jonkun pienen potentiaalieron veden ja kaiteen välillä.
Sormen päissä tuntuvaan sähköiskuun tarvitaan vähintään 50 V, joka voi syntyä esim. tekstiilin hieromisesta muovipintaan. Tuo ilmiö ei varmaankaan ole osallisena vetolaitteen syöpymiseen.
Eristettyihin kaiteisiin voi myös syntyä staattista sähköä, mutta uskon että takilasi on maadoitettu ja jos ei niin aihetta olisi.
Pistesyöpymät haponkestävässä voivat johtua hitsauksen tai muokkauksen jälkeisestä puutteellisesta päästöstä tai peittauksesta, jolloin saman kappaleen eri osissa voi olla varauseroa ja syntyy pari ilman ulkoista vaikutinta.
Vetolaitteen sinkit tulisi uusia viimeistään parin vuoden välein.
Hmm..mielestäni sinkki tulee uusia kun siitä selvästi on tavaraa lähtenyt pois. Toisinaan on mennyt se pari vuotta ennekuin sinkissä on minkäänlaista syöpymisen alkuakaan.
Pari vuotta enintään vaihtovälinä on suositeltavaa vaikka sinkki ei olisikaan kulunut, sen pinta muuttuu hapettuman ja epäpuhtauksien vuoksi niin että suojausominaisuudet kärsivät.
Helpompi on vaihtaa sinkit uusiin kuin ruveta kuorimaan passivoitua pintaa.
Helpompi kai on keväällä sitä sinkkiä hieman huitasta teräsharjalla, ympäriinsä joka puolelta, kuin ajella pitkin poikin uutta hankkimassa :)
No.. näin mnääkin ajattelisin. Mielestäni sinkki toimii silloin huvin kun siitä on alkanut tavaraa irrota, ei sitä siis heti ole syytä vaihtaa kun pinta vähän rikkoontuu. Nyrkkisääntönä monissa ohjeissa on 50 % kuluma
vaihda se sähkmotos diisselliin
Mikä on "vesistaagi"?
Vesistaagi on pukspröötin (keulan jatkeen...ankannokan) tukivaijeri, siis ankannokan kärjestä vesilinjaan menevä vaijeri joka tukee varsinaista etuvanttia johon rullagenua on asenettu.
OK, kiitos selityksestä :) En ollut kuullut tuollaista sanaa ennen. Muistan kyllä nähneeni tuommoisia rakenteita, tosin tietämättä sen tarkoitusta.
Sanastossasi taitaa olla pientä oikaisun tai selvennöksen tarvetta. Merisanasto on perua purjelaivojen aikakaudelta, jolloin purjealuksissa oli keulapuomi eli pukspröötti (ruotsiksi bogspröt). Keulapuomi (kokkapuomi) tuettiin vätystaagilla, joka oli ketju (tai pourjeveneissä vaijeri/tanko) keulasteevistä keulapuomin nokkaan. Keulapuomin tai keulan ja maston välinen harus on nimeltään keulaharus eli keulastaagi (=etustaagi, mutta ei koskaan etuvantti). Vantit tukevat mastoa sivusuunnassa (etu- ja taka-alavantit, ylävantit, välivantit).
Ankannokka-termi taisi tulla käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun modernit purjevenemallit olivat pystykeulaisia ja tarvittiin jonkinlainen astinlauta helpottamaan laiturille/maihin pääsemistä keulan kautta. Ankannokan näköistä uloketta ruvettiin käyttämään myös genaakkerin halssikulman kiinnitykseen. Genaakkeripuomi on taas eri asia kuin ankannokka. Mielestäni ankannokka ei koskaan tarkoita keulapuomia.
S/y Iiriksen blogissa on valokuva saksalaisveneen syöpyneestä S-vetolaitteesta.
http://www.kauaspois.fi