kannattaisiko hakea vääryyksiä kohdattuaan oikeutta vai vain uskoa ihmisten hyvyyteen jatkossa?
Mitä mieltä
yleisellätasolla
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Löytyykö todistajia, mun kohdalla ei kukaan puhu
Vuodet on lepyttänyt toistaiseksi. Muutenkin hankala keissi.
No, voi palata taas siihen satumaisuuteen mistä kaikki roihuava tunne joskus alkoi.
Mä en enää usko satuihin. Mulla ei oo mitään haaveita. Vain joku suht koht normaalin tyypin kun löytäis.
En kaipaa varattua murrosikäisten äityliä.
En usko kun nimellisesti
Sanoppa sille mun ukolle että jos se on olemassa niin sais astua esiin.
Tietääkö se edes onko toisella lapsia. Voi vaikuttaa asiaan.
Molempi parempi, ei ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Vääryyksiin pitää hakea oikeutta ja joskus luottamus on resurssi joka katoaa. Ainakin tiettyjen osalta. Psyykkaathan sitten vain itseäsi, et toisia. Jumalaa ei saa leikkiä.
Haen oikeutta.
Oikeutta hakisin kuitenkin aina, jos sellaista vääryyttä kohtaan, jota en kokisi ansainneeni.
Riippuu siitä pystyykö ne vääryydet helposti osoittamaan. Jos ei, voi mennä oma elämä pilalle niiden osoittamisessa, vaikkapa katkeroitua tai väsyä. Ihmisiin voi silti aina uskoa ja luottaa, teki mitä vain menneisyytensä suhteen.
Toivoisin, että oikeutta kohdattuani, en enää hakisi vääryyksiä. Mutta pelkään, etten ole tähän tarpeeksi viisas. Pelkään myös olevani liian sokea erottamaan oikeutta ja vääryyksiä toisistaan.
Silmä silmästä, ei armoa.