Mietin useasti, jääkö minulta elämäni aikana täysin kokematta se kun tavataan ja hieman ihastutaan. Se kun vaihdetaan numeroita ja todetaan, milloin nähdään uudelleen. Se kun ensimmäistä kertaa kerrotaan toinen toiselle tunteista. Se kun ensimmäistä kertaa saa koskettaa toista ja tulla kosketetuksi. Se kun tämä kaikki jatkuu ja sama ihminen tuntuu yhtä ihanalta joka päivä aina ja uudelleen.
Haaveilua vain, eihän tällaista oikeasti tapahdu. Itse en koskaan ole oikeastaan ollut kenestäkään kiinnostunut eikä kukaan minusta. Luulen että tuollaisessa tilanteessa pakenen paikalta enkä jää odottamaan jotain uutta ja arvaamatonta, josta voisi olla myös elämässä haittaa pidemmän päälle. Näin se vaan menee.
Haaveilua vain, eihän tällaista oikeasti tapahdu. Itse en koskaan ole oikeastaan ollut kenestäkään kiinnostunut eikä kukaan minusta. Luulen että tuollaisessa tilanteessa pakenen paikalta enkä jää odottamaan jotain uutta ja arvaamatonta, josta voisi olla myös elämässä haittaa pidemmän päälle. Näin se vaan menee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistäs tieto, ettei kukaan ole sinusta ollut kiinnostunut? Toisaalta, väliäkö sillä, jos sinua ei kuitenkaan ole kiinnostanut.
" Luulen että tuollaisessa tilanteessa pakenen paikalta enkä jää odottamaan jotain uutta ja arvaamatonta, josta voisi olla myös elämässä haittaa pidemmän päälle."
Mistä ei voisi olla haittaa joko pidemmällä tai lyhemmällä tähtäimellä? Veikkaan, että mitä tahansa teetkin, niin on aina mahdollisuus että siitä voi olla haittaa jollain tasolla. Enkä nyt halua kuulostaa törkeältä, mutta koko viestisi itsessään on varsin erikoinen. Tulee mieleen joku sairaalloisen lihava joka valittaa olevansa läski ja vetää samalla jotain bigmäkkiä.
Itsestäsi nämä jutut lähtee jos on lähteäkseen.
sitten kun se kaikki on sun käsillä niin kuinka pidät sen ehjänä ja toimivana, tulin tänne ihän märisee että pahalta tuntuu, ei tuu lasta ei paskaa ja rahatki on finaalissa, se raastaa suhdetta, stressi, toista oli silloin kun oli töitä..aina oli unelmia ja hymyiltiin , mentiin uusiin paikkoihin, nähtiin tulevaisuus hyvänä ja oltiin vahvoja ja uskottiin meihin, sitten alkoi työttömyys ja monet asiat jäi, mietti vaan selviytymistä ja työnhakua, oppisopimusta, kaikki meni pieleen, oli firmat ja omat työvaatteet, mutta tuli alvit ja jatkuva stressi ja vitutus, lapset kasvoi, kulutus kasvoi, kaikki meni pääläelleen, vaikka on ammatti, ihmisiä kuoli, läheisiä, ei jaksanut kuin itkeä ja byrokratia tappoi luovuutta ja omaa sielua...
Voi se tapahtua, koska itse pidin kyseistä asiaa mahdottomana. Enkä vieläkään usko et nii kävi minulle. Toivon et muutki saa kokea sen ees kerran.
Se varmaan riippuu siitä haluatko oikeasti edes löytää suhdetta. Tuossahan itse jo kerroitkin että todennäköisesti jänistät jos jotain säpinää alkaa tulla. Mieti syitä tuohon asiaan ja myös niitä mahdollisia positiivisia puolia joita parisuhde voisi tuoda tullessaan. Lähes jokaisessa asiassa on sekä hyviä ja huonoja puolia!