Miltei törmättiin

Käväisin eilen kirkolla kirjastossa. Oli tarkoitus hakea eräs etukäteen verkkokirjastosta löytämäni kirja. Kirjaston aulassa etsin muistilappuni käteeni ja sitä tuijottaen kävelin kohti kirjastotalon yläkertaan vieviä portaita. Huomasin kyllä sivumennen silmänurkastani, että joku nuori nainen rynnisti edessä vastaani, mutta jatkoin omalla tielläni kohti rappuja. No, tämä nainen sitten miltei juoksi minua päin, tai minä miltei kävelin lappua tuijottaen häntä päin, no, nainen sanoi hups ja paineli siitä sitten nurkan taa ja minä nousin rappuja ylös, kun sitten vielä kuului sieltä nurkan takaa, että "olisi sitä nyt anteeksi voinut pyytää!".
Mitä olisiko minun pitänyt pyytää anteeksi häneltä, kun minä huomattavasti resuisessammassa ulkoasussani, tai kuluneemmassa ulkoasussani olin miltei törmännyt päätä pahkaa rynnistävään nuoreen muodikkaasti pukeutuneeseen naiseen. Miksi minun olisi pitänyt pyytää anteeksi!

No, eipä tuota tarvitse sen enempää miettiä, kun näitähän sattuu tavan takaa, että miltei törmätään ja joku kävelee ajatuksissaan ja joku rynnistää. Mutta mitä ihmettä sieltä nurkan takaa pitää vielä ruveta kommentoimaan. Meinasin nimittäin kääntyä ja mennä sen naisen perään ja sanoa, että no, anteeksi nyt, mutta oli se nyt kuitenkin hyvä, että sinä vältit sen yhteentörmäyksen, ettei tarvittu ihan ambulanssia vakavien vammojen takia hälyttää.

Joskus on parempi vaan pitää suu kiinni!