Tilanteeni on se, että poden kolmenkympin kriisiä ja olen samalla todella ahdistunut, masentunutkin ja yksinäinen. Olen tehnyt samaa työtä melkein koko aikuisiän alalla, joka on kaikkien läheisteni mielestä minulle väärä ja liian kuormittava. Heräsin juuri siihen tosiasiaan, ettei minulle ole juurikaan muita töitä tarjolla tällä koulutuksella, joten pyrkisinkö yliopistoon. Kun en voi nykyiselläkään alalla itsestäänselvästi lopun ikääni jatkaa, on opiskelu ainoa vaihtoehto.
Toisaalta työnteko ja sen tuomat rutiinit ovat olleet mielenterveydelleni pelastus: ahdistus kasvaa tällaisina päivinä kun herään vapaapäivään toimettomana. Jotenkin tuntuu siltä, että opiskellessa ahdistus vain lisääntyisi. Onko opiskelijaelämä riski mielenterveydelle?
Ikäkriisin keskiössä on vahvana perheettömyys; uskottelen itselleni saavani uuden elämän jos tapaisin jonkun kenen kanssa perustaa perhe, vaikka olisihan se jotenkin nurinkurista jos kaikki yksinäisyydestä kumpuava ahdistus olisi jollain helpolla tavalla poistettavissa.
Harmittaa vietävästi tiettyjen lainalaisuuksien raadollisuus ja todellisuuden olemassaolo. Aavistin vuosia sitten, että osa kavereistani tulee n ja n ajan päästä menemään naimisiin ja saamaan lapsia ja että heillä tulee menemään monikin asia melko nappiin. Aavistin myös sen, että mitä pidemmälle he elämässään pääsevät, sitä löyhemmäksi suhteeni heihin tulee muuttumaan. Nyt näin on käynyt ja se on kutistanut sosiaalista elämääni vielä entisestään.
Toisaalta työnteko ja sen tuomat rutiinit ovat olleet mielenterveydelleni pelastus: ahdistus kasvaa tällaisina päivinä kun herään vapaapäivään toimettomana. Jotenkin tuntuu siltä, että opiskellessa ahdistus vain lisääntyisi. Onko opiskelijaelämä riski mielenterveydelle?
Ikäkriisin keskiössä on vahvana perheettömyys; uskottelen itselleni saavani uuden elämän jos tapaisin jonkun kenen kanssa perustaa perhe, vaikka olisihan se jotenkin nurinkurista jos kaikki yksinäisyydestä kumpuava ahdistus olisi jollain helpolla tavalla poistettavissa.
Harmittaa vietävästi tiettyjen lainalaisuuksien raadollisuus ja todellisuuden olemassaolo. Aavistin vuosia sitten, että osa kavereistani tulee n ja n ajan päästä menemään naimisiin ja saamaan lapsia ja että heillä tulee menemään monikin asia melko nappiin. Aavistin myös sen, että mitä pidemmälle he elämässään pääsevät, sitä löyhemmäksi suhteeni heihin tulee muuttumaan. Nyt näin on käynyt ja se on kutistanut sosiaalista elämääni vielä entisestään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä harrastus on usein henkireikä arjen keskelle, ja siinä tulee monesti myös sos.kanssakäymistä samaan pakettiin. Auttaa kummasti jaksamaan.
Harrastuspuoli on kyllä kunnossa ja se onkin tärkein henkireikäni tällä hetkellä. Kaikki on kuitenkin tekohengitystä, eikä auta lopulliseen ongelmaan - eli siihen kuinka aloin urautua syrjäytyneeksi jo vuosia sitten. Harrastukseni tuomat positiiviset seikat ovat kuitenkin kääntyneet päälaelleen siten, että esim. vkonloppuisin ottelun tai harjoituksen jälkeen minut valtaa tyhjyyden tunne (eikä euforia niinkuin joskus muinoin), kun herään aina siihen kuinka muut menevät perheidensä luo viettämään oikeaa elämää - ja minähän en niin voi tehdä.
Vuosia jatkunut toivottomuus tässä on pahinta ja juuri se kuinka omassa kolmenkympin kriisissäni julmimmat uhkakuvani omasta tulevaisuudestani alkavat käydä toteen. Nyt pelottaa valtavasti opiskelemaan lähteminen, koska on suuri riski sen pahentavan olotilojani. Toisaalta se olisi varmasti tilanteessani otollisin paikka löytää uusia kavereita ja jopa mahdollinen kumppani.
Suosittelen opiskelua vielä kolmenkympin jälkeenkin erittäin lämpimästi. Se avaa uusia ovia ja tuo elämään uutta sisältöä. Kriisisi katoaa. Nuo ikäkriisithän juontaa juurensa siitä että ovia alkaa sulkeutua ja ihminen tuntee jääneensä ansaan ja elämä tuntuu menevän ohi liian matalalla lentäen. Kriisi poistuu kun taas tekee uusia aluevaltauksia.
Opiskele vain, jos olet pitkäjännitteinen ja kykenevä oppimaan. Minulla meni 20 vuotta elämästä hukkaan koulujen ja opintojen tähden ja ahdistus kroonistui.
Työtä voi vaihtaa ilman opintojakin, mennä kokonaan uudelle alalle, kun sattuu sopivaan saumaan.