Koettua tänään kaakkurin S-marketissa kävin ostamassa hygienia tarvikkeita. Ostosten jälkeen olin poistumassa kaupasta mutta kaupan liukuovet ei suostunut aukeamaan siinä minä ujo tyttö pidätin itkua kun koitin uudestaan ja uudestaa kävellä ovea päin pääsin pinteestä vasta kun joku herrasmies astui myymälään. Minulla on jo pitkän aikaa ollut todella poissa oleva olo, tuntunut jotenkin tyhjältä ja nyt mietin et mitä jos minä olen kuollut tietämättäni ja jäänyt vaeltamaan jonkinlaiseen välitilaan tänne elävien keskelle. Nyt edes kaupan liukuovien liiketunnistimet ei minua tunnista. Auttakaa miten saan selvillä olenko minä kuollut ja jos olen niin miten pääsen jatkamaa matkaa tuonpuoleiseen. Voi minua tyttö poloa minne joudunkaan tämä on todella karmaisevaa
Olenko enään edes ihminen?
Kaakkurinflikka
1066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet elossa. Kuolleet ei käytä tamponeja.
silloin heräät unestasi... hyiiii
Olet ihminen, vaan et Kaakkurissa, ellei ole taapero/leikki/koulu ikäisiä lapsia tai olet vanhus. Siinäkin huomaa, että jos kouluikäisiä lapsia on, he eivät ENÄÄ ole ihmisiä. Vain vanhukset, alta kouluikäiset ja heidän huoltajat. Kysy asukastuvalta!
Ei Oulussa ole elämää.
Älä huoli, olet elossa, nuo ovet eivät vain joskus reagoi pieniin ihmisiin. Sait varmaan jonkun pienen paniikkikohtauksen tapauksen jälkeen, se ei ole vaarallista. Käy lääkärissä jos asia jäi ahdistamaan.
Tuommoisissa ostoshelveteissä missä myymäläradio pauhaa, lapset itkee ja vartijat kyttää, saattaa joskus tulla ahdistava olo. Ei siinä mitään ihmeellistä. Olet ilmiselvästi aikuistumis-iässä? Siihen kuuluu monia outoja ajanjaksoja ja kaikki kokevat joskus elämässään mitä kummallisimpia oloja. Ihminen on herkkä olento ja on hyvä jos herkkyyttä pystyy säilyttämään, mutta herkän ihmisen pitää myös opetella olemaan "kuin ei olisikaan", mutta se ei ole helppoa tässä yhteiskunnassa joka näyttää palvovan pelkkiä kulisseja ja rahaa...
Ei ehkä tämä ei olekkaan mitään kuvitelmaa katselin itseäni peilistä, vartaloni oli todella hailakka hieman sinertävä ja iho kylmä, silmissä oli lasittunut katse. Koitin tarkastella näkyykö mitään vammoja jos vaikka olisin joutunut onnettomuuteen ja nyt tietämättäni vaellan henkenä maan päällä. Mutta mitään sen suurempaa ei näkynyt niskassa oli pieni mustelma en kuitenkaan usko että se on tappava vamma. Sitten rupesin miettimään kun minun resepti lääkkeitä ei löytynyt mistään ehkä minun elämässäni oli ennen kuolemaa jokin vaihe mikä sai ottamaan kaikki kerrallaan. Samassa sitte tuuperruin ja löin niskani siitä se mustelma? Olisiko oikeasti tämä mahdollista? Outoa kun tuntuu etten oikein muista
tabuja käytät? Ei alkuunkaan selväpäisen tekstiä, joten sun kannattaa varmasti kääntyä oman hoitoyksikkösi puoleen, tai täsmätä jo sinulle aiemmin määrätty lääkitys.
Niin minulla oli tramadoli niminen lääke määrättynä kipuun. Kipu johtui selässäni olevasta hermostovauriosta nyt kipua ei enään tunnu missään. Tämä on todella pelottavaa mutta samalla huojentavaa mietinkin monesti että onko kuoleman jälkeistä elämää olemassa. Nyt haluisin vain eteenpäin tästä tilasta toivon että pääsen taivaaseen vaikken jumalaan uskonutkaan toivottavasti pääsen. Jännä että kuitenkin pystyn vielä kommunikoimaan kirjottaen ehkä se johtuu tästä väli vaiheesta. Tai sitten minä kirjoittelen muiden vainajien kanssa.
ota yhteyttä riki_88 at jippii.fi minulla samoja tuntemuksia et ole yksin. selitän tarkemmin